Koulutuksellisen syrjäytymisen taustalla voi olla useita tekijöitä

18.6.2015

Esimerkiksi oppimisvaikeudet, temperamentti ja kavereiden rooli voivat aiheuttaa lasten tai nuorten koulutuksellista syrjäytymistä. Vanhempien oppimisvaikeudet nostavat lasten oppimisvaikeuksien todennäköisyyttä, jota vanhemmat voivat puolestaan pienentää kannustamalla lapsiaan lukemaan.

Professori Timo Ahosen vetämässä hankkeessa on seurattu 200 lasta syntymästä peruskoulun loppuun ja 20-vuotiaina. Heistä puolella on korkea oppimisvaikeuksien riski johtuen vanhempien oppimisvaikeuksista.

”Tutkimme lasten aivotoimintaa jo heti syntymän jälkeen erilaisten äänten aiheuttamia herätevasteita mittaamalla. Vanhemmat kirjasivat myös havaintojaan lapsen äänteiden kehityksestä. Lapsille tehtiin monipuolisia testejä ennen kouluikää ja kouluiässä oppimisvaikeuksia ennakoivien merkkien kartoittamiseksi”, Ahonen Jyväskylän yliopiston Psykologian laitokselta selvittää. Hän tutkii aihepiiriä Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa muun muassa Lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen keskittyvässä SKIDI-KIDS-akatemiaohjelmassa.

Timo Ahosen (oik.) vetämistä hankkeista on tuotettu useita käytännön sovelluksia. Esimerkiksi lukivaikeusseula 4–5 -vuotiaiden erityistuen tarpeen määrittelyn avuksi ja Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa -teos. Jälkimmäinen on käytännön työntekijöille ja vanhemmille: teoksessa esitellään muun muassa keinoja lapsen kielellisen kehityksen tukemiseksi. Kuvassa Kenneth Eklund (vas.), Noona Kiuru ja Timo Ahonen. 

 

Tutkimushankkeessa perehdyttiin myös vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen erilaisissa kielellisesti virikkeellisissä ympäristöissä. Tutkija Kenneth Eklund havainnollistaa, että lapsia tarkkailtiin heidän toimiessaan ja leikkiessään vanhempiensa kanssa.

”Seurasimme muun muassa miten kiinnostuneita lapset ovat lukumateriaalista kirjanlukutilanteissa. Tehtävien kautta arvioitiin kielen kehitystä ja seurattiin leikeissä lasten spontaania kielenkäyttöä. Lisäksi vanhemmat kuvailivat lastensa temperamenttia.”

”Vanhemmat kirjasivat koko pitkän tutkimuksen aikana havaintoja lapsen kehityksestä ja käyttäytymisestä. Osa perheistä myös videoi lapsia säännöllisin väliajoin havainnollistaakseen heidän oppimistaan.”

Ahonen vetää yhdessä dosentti Noona Kiurun kanssa toistakin pitkittäistutkimukseen perustuvaa hanketta. Siinä tarkastellaan oppimisvaikeuksien, temperamentin ja kavereiden roolia varhaisnuorten koulusopeutumisessa. Hankkeen aikana tutkitaan oppilaita, vanhempia ja opettajia useamman kerran kuudennella ja seitsemännellä luokalla. Kiuru kertoo, että nuoret tekevät esimerkiksi luku- ja laskutaitoja mittaavia tehtäviä.

”Lisäksi osa nuorista osallistuu simulaatiotilanteisiin, joiden aikana kerätään havaintoja tunteista, motivaatiosta ja sykevaihtelusta. Ajamme koulun pihaan asuntoautolla, johon on asennettu laitteet autonomisen hermoston toiminnan mittaamiseksi”, Kiuru kuvailee.

Asuntoauton laboratoriotiloissa tallennetaan oppilaiden emotionaalisia kasvonilmeitä FaceReader -ohjelmalla. Ohjelmisto analysoi oppilaan tunnereaktioita oppimistilanteen aikana.

”Tunnereaktiot kertovat esimerkiksi siitä, miten oppilas suhtautuu itselleen haastaviin tehtäviin”, Ahonen kertoo.

Kaverit ja vanhemmat voivat tukea oppimista

Siirtymiseen alakoulusta yläkouluun keskittyvässä TIKAPUU-tutkimuksessa nuoret myös täyttävät kyselyitä temperamentista, koulumotivaatiosta, sosiaalisista suhteista ja hyvinvoinnista. Noona Kiuru korostaa, että tässä siirtymävaiheessa lapsen sosiaaliset suhteet ovat hyvin merkittäviä koulumotivaatiolleen.

”Lapsen kaveriporukka usein vaihtuu yläkouluun siirtyessään. Uusi kaveriporukka voi tukea tai heikentää oppimista, jos kaverit eivät esimerkiksi ole koulusta kiinnostuneita. Tai lapsi voi jäädä kaveriporukoiden ulkopuolelle, mikä sekin saattaa vaikuttaa oppimiseen”, Kiuru nostaa esiin tutkimuksellisesti mielenkiintoisia kysymyksiä.

Oppimisvaikeuksien riskin vaikutusta koulutukselliseen syrjäytymiseen keskittyvässä JLD-hankkeessa (Jyväskylä Longitunal Study of Dysleksia) on kerätty myös lasten vanhempia koskevaa tietoa. Kenneth Eklund kertoo, että tutkimuksessa on kartoitettu vanhempien tukea lastensa oppimiselle.

”Toiset vanhemmat yrittävät kaikkensa, sillä he muistavat, minkälaisia vaikeuksia oppiminen on heille tuottanut. Toiset vanhemmat puolestaan yrittävät vältellä lukemista lastensa kanssa, jos lukeminen ei heistä itsestään tunnu miellyttävältä”, Eklund selvittää.

Kotona lukeminen kuitenkin alentaa lukemisvaikeuksien todennäköisyyksiä oppilailla, joilla on suvussa kulkeva korkea lukemisvaikeuksien riski. Timo Ahonen muistuttaa, että oppimisvaikeuksien riskin omaavat lapset tarvitsevat siis harjoittelua ja kertaamista tavallista enemmän.

”He eivät kuitenkaan välttämättä ole itsestään kiinnostuneita kielellisistä asioista vaan suuntaavat mielenkiintonsa muunlaiseen toimintaan. Ne, jotka hyötyisivät eniten harjoittelusta, harjoittelevat oma-aloitteisesti vähiten. He kaipaavat enemmän tukea vanhemmiltaan lukemiseen ja vanhemmat puolestaan tarvitsevat vinkkejä, miten he siinä onnistuisivat”, Ahonen huomauttaa.

 

Tiedon jakaminen sitouttaa osallistujia

Tikapuu -tutkimukseen osallistuu 55 luokkaa Jyväskylästä ja Jämsästä: noin 55 luokanopettajaa ja noin 800 oppilasta vanhempineen. Noona Kiuru kertoo, että osallistujat palkitaan esimerkiksi lahjakorteilla.

”Aika hyvin kaikki ovat pysyneet mukana, mutta olemme siihen panostaneetkin. Kerromme tutkimushavainnoista mukana oleville vanhemmille ja nuorille säännöllisesti, mikä oleellisesti vaikuttaa hankkeeseen sitoutumiseen.”

Koulut saavat esimerkiksi tietoa oppimista vaikeuttavista tekijöistä ja asioista, jotka helpottavat alakoulusta yläkouluun siirtymistä. Timo Ahonen on huomannut, että oppimiseen liittyvä tieto kiinnostaa opettajia ja kouluja kovasti. Opettajia askarruttavat muun muassa motivaatio ja tunteet, jotka helpottavat tai vaikeuttavat oppimista, Ahonen mainitsee.

JLD-hankkeessa vertailuryhmään on sisältynyt luokkatasosta riippuen reilusta tuhannesta yli 2000:nteen luokkatoveria. Kenneth Eklund kehuu varsinaisia 200 koehenkilöä vanhempineen hyvin sitoutuneiksi tutkimukseen.

”Koehenkilöiden kato vauvasta yhdeksänteen luokkaan on lähes olematon. Olen saanut kutsuja koehenkilöiden ylioppilasjuhliinkin”, yhteistyöstä perheiden kanssa koko hankkeen ajan vastannut Eklund kertoo.


Teksti: Mia Hemming
Henkilökuvat:Hanna-Kaisa Hämäläinen
Etusivun kuva: Pixmac.fi

Viimeksi muokattu 10.8.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »