Vesi on läsnä kaikkialla – myös kielessä

10.12.2014

Suomen Akatemian monitieteisessä AKVA-ohjelmassa tutkitaan akvaattisten luonnonvarojen kestävää hallintaa. Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden ekokriittisessä hankkeessa sukelletaan tarkastelemaan veden sosiaalisia ja kulttuurisia tiloja.

Veden sosiaaliset ja kulttuuriset tilat: Muuttuvat arvot ja representaatiot -hankkeen idea syntyi Tampereen yliopiston kielen, kirjallisuuden ja historian tutkijoiden keskuudessa. Monitieteisessä ja kansainvälisessä ryhmässä on mukana niin historioitsijoita, ympäristöpolitiikan asiantuntijoita, vesi-insinöörejä, ekokriitikkoja, kuin Suomen, Venäjän, Saksan ja yleisen kirjallisuuden tutkijoita niin Tampereelta kuin muista suomalaisista yliopistoista sekä Yhdysvalloista, Venäjältä ja Itävallasta.

Tampereen yliopistossa työskentelevä venäjän kielen ja kulttuurin professori Arja Rosenholm iloitsee, että AKVA-ohjelmaan valittiin luonnontieteitä edustavien hankkeiden rinnalle myös yksi humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden ekokriittinen hanke. Kun Suomen Akatemian tutkimusohjelmasta saatiin tieto, Tampereen yliopiston kielen ja kirjallisuuden tutkijoilla oli jo valmiina ekokriittisen tutkimuksen aihioita. Rosenholm puolestaan oli itse alkanut harrastaa ekokritiikkiä jo aikaisemmin.

"Ekokriittinen tutkimus lähtee liikkeelle siitä olettamuksesta ja periaatteesta, että kaikella taiteella on välitön tai ainakin välillinen suhde fyysiseen ympäristöön. AKVA-ohjelman hankkeessa meitä motivoi kysymys siitä, miten voimme yhdistää humanistisen tutkimuksen ja luonnontieteelliset, ympäristöön liittyvät kysymykset", kertoo Arja Rosenholm.

Professori Rosenholm keskittyy omassa tutkimusosiossaan tarkastelemaan erityisesti venäläisessä kirjallisuudessa esiintyviä vesibuumeja, jotka linkittyvät yhteiskunnallisiin murroksiin.
"Venäläisessä kirjallisuudessa tietyt kokemukset ja muistikuvat representoituvat kirjallisuudessa ja elokuvan kaltaisessa visuaalisessa taiteessa usein vesimyyttien ja vesikuvaston kautta. Tämän ei tarvitse olla välttämättä venäläisen kulttuurin tuottama mekanismi. Se voi näkyä muuallakin. Jo Gaston Bachelard puhuu teoksessaan "Water and Dreams", että veden kuvat ovat oleellisesti läsnä, kun puhutaan ihmiselämän muistoista ja eksistentiaalisista kokemuksista."

Ambivalentti elementti

Ilman vettä ei ole elämää. Kaikki meistä viettävät yhdeksän kuukautta vedessä ennen syntymää. Me myös sisällämme suuren määrän vettä - miehet prosentuaalisesti hieman enemmän kuin naiset. Ei ihme, että veden kuvat läpäisevät universaalisti koko kulttuurisen kuvastomme ilman jakoa korkea- ja matalakulttuuriin.

"Vesi kuuluu ambivalenttina elementtinä vahvan symboliikan kantajiin, vaikka se on niin arkinen asia, ettei sitä ajatella ennen kuin tapahtuu jotakin poikkeuksellista. Vesi on samalla sekä elämä että kuolema. Alku ja loppu. Aika ja paikka. Kaikki meidän isot myyttimme liittyvät veteen, samoin kaikki olennaiset initiaatiorituaalit", toteaa Arja Rosenholm.

Vesi on läsnä kaikkialla, myös kielessä. Veteen liittyvät verbit löytävät jatkuvasti uusia käyttöyhteyksiä. Fysikaalisen veden lisäksi myös moniin muihin asioihin tai tekemisiin voi sukeltaa tai jopa hukkua.

"Tutkimushankkeessa tarkastelemme vettä tilana, joka on sidoksissa muihin tiloihin. Vesi voi olla tilana sosiaalinen, fysiologinen tai imaginaarinenkin. Humanistinen tutkimus voi kiinnittää huomiota myös siihen, miten meidän omat mielikuvamme erilaisista vesitiloista vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme fysikaaliseen veteen. Onko se hyvää vai huonoa vettä? Entä miten omat pelkomme vaikuttavat vesisuhteeseemme?"

Subjekti ja objekti

Kirjallisuuden tutkijat tarkastelevat hankkeessa, miten vesi on esitetty kirjallisuuden ja kulttuurin tuotteissa ja mitä vesikuvat, mielikuvat ja vesitopokset pystyvät kertomaan erilaisten elämien ja veden suhteesta. Samalla pyritään selvittämään, minkälaista kuvastoa kierrätetään ja mitä se kertoo reaalisuhteesta veteen.

Vaikka ryhmä käsittelee hankkeessa pääasiallisesti modernia yhteiskuntaa, tutkijoilla on myös historiallinen näkökulma.

"On tärkeää ymmärtää, että ne vedet, joiden kanssa olemme nykyisin tekemisissä, ovat ihmisten luoma konstruktio. Veden tila on aina antanut ja luonut mahdollisuuksia, eikä se ole koskaan ollut irrallaan valtiollisesta ja kauppapolitiikasta. Poliittiset valtakuviot ovat aina liittyneet veden jakamiseen ja hallintaan. Nyt on ajateltava myös veden ekologista ulottuvuutta, jotta selviämme. Tiedetään, että maapallon vesivarannot ovat hupenemassa. Maa kuivuu monilla alueilla. Toisaalla syntyy myös valtavia tulvia."
"Oma oivallukseni on, että suhteessa veteen ihminen on sekä subjekti että objekti. Jos vesi objektivoidaan ja määritellään vain abstraktiksi resurssiksi, joudutaan tekemään eroa hyvin tärkeisiin asioihin omassa elinympäristössä. Mitä enemmän vesiä padotaan, sitä vahvemmin voidaan kysyä, mitä padotaan samalla pois omasta itsestä", sanoo Rosenholm.

Vesikirjallisuus Venäjällä

Professori Rosenholm tarkastelee omassa tutkimuksessaan, miten Neuvostoliiton historia esittäytyy kirjallisuudessa veden kuvaston kautta ja kuvastaa yhteiskuntaa.

"Kun katsotaan 1930-1950 -lukuja neuvostokirjallisuudessa, voidaan puhua vesikirjallisuudesta. Kaikki suuret kirjailijat Maxim Gorkista ja Andrei Platonovista Valentin Rasputiniin ovat kirjoittaneet vesistä, vesivoimaloista, soiden kuivaamisesta. Neuvostoliitossa vesi piti padota, koska uusi valtio piti rakentaa ilman veden kuljettamaa historian muistia. Avainkuviin kuuluu juliste, jossa Stalinin hahmo seisoo padon edessä patoamassa sekä fyysiset vedet että myös ihmisten haluvirrat. Kaikella piti olla uusi, korrekti ja kontrolloitu suunta."

Veden elementti toimii myös ajan metaforana. Vesi on se elementti, joka ei koskaan pääty. Se myös muistaa aina, mitä siihen on laitettu ja liuotettu. Vaikka veden muistista yritettäisiin padota pois asioita, ne yleensä ilmestyvät myöhemmin esille toisessa muodossa.

"2000-luvun venäläisessä kirjallisuudessa ja elokuvissa hukutettuja muistoja ja padottua historiaa pyritään taas purkamaan. Vuonna 2010 tehdyssä Mologa-nimisessä elokuvassa nuori sukeltajapari sukeltaa tutkimaan Mologan kaupunkia, joka hukutettiin patoaltaaseen vuonna 1941 eli samana vuonna, kun toinen maailmansota alkoi Neuvostoliitossa. Saman kohtalon kokivat tuhannet muut kylät ja kaupungit. Elokuvassa nuoret sukeltajat halusivat saada selville, mitä oikeasti tapahtui. Oli sukellettava veteen sekä puhdistumaan että etsimään totuutta."

Kolme kirjaa

Gaudeamus julkaisi vastikään Arja Rosenholmin, Suvi Salmenniemen ja Marja Sorvarin toimittaman komean teoksen Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa, ja nyt Rosenholmilla on jo työn alla neljä seuraavaa teosta. Kolme niistä liittyy AKVA-ohjelman tutkimushankkeeseen.

"Toinen englanninkielisistä kirjoista ilmestyy Ashgaten julkaisemana. Toisestakin on jo olemassa alustava sopimus. Lisäksi halusimme tehdä suomenkielisen teoksen, joka pohjautuu marraskuiseen teemaseminaariin Vesitilat kirjallisuudessa. Kaikille avoin seminaari järjestetään Tampereen yliopistossa 21.11", Rosenholm kertoo.

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

www.aka.fi/akva

Julkaistu alun perin A propos -verkkolehdessä.

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »