Pompejissa riittää tutkittavaa

22.4.2014

Vesuviuksen purkaus vuonna 79 jKr. säilöi ylivertaisella tavalla antiikin maailman asioita jälkipolville. Tulivuoren tuhoama Pompeji on kuulunut alusta lähtien Suomen Rooman-instituutissa vaikuttaneiden suomalaisten tutkimuskohteisiin. Tutkimista riittää edelleen yllin kyllin.

Renessanssihuvila Villa Lantessa toimiva 60-vuotias Suomen Rooman-instituutti niitti alkuvuosikymmeninään mainetta erityisesti siellä asuneiden ja työskennelleiden Pompeji-tutkijoiden ansiosta. Näihin lukeutuvat filologit Veikko Väänänen (1905-1997), Heikki Solin (s.1938) ja Paavo Castrén (s. 1938). Piirtokirjoituksiin erikoistunut Väänänen teki väitöskirjansa vulgaarilatinasta ja toimi Villa Lanten johtajana sekä 1960-luvun alussa että lopussa. Epigrafiikkaan ja onomastiikkaan erikoistunut Solin johti instituuttia 1976-1979.

Paavo Castrénin väitöskirja Ordo populusque Pompeianus (1975) kuuluu Väänäsen väitöskirjan ohella edelleen tärkeisiin hakuteoksiin, joista on otettu useampia painoksia. Ahkerasti tietokirjallisuuttakin julkaissut Paavo Castrén johti vielä muutama vuosi sitten Suomen Akatemian rahoittamaa Pompeji-tutkimushanketta Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis. Siinä keskityttiin tutkimaan Pompeijin sydämessä sijaitsevaa kaupunkikorttelia IX 3. Tavoitteena oli korttelin eriaikaisten rakenteiden dokumentointi modernein arkeologisin menetelmin sekä korttelin rakennus- ja käyttöhistorian tutkiminen. Parhaillaan tutkitaan, milloin mikäkin seinänpätkä on rakennettu.

Kun Castrén jäi eläkkeelle, tutkimusryhmään kuulunut Antero Tammisto jatkoi Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis II:n johtajana. Ryhmässä pysyi mukana myös Pompejin naisten esinemaailmaan syventynyt Ria Berg, joka toimii tällä hetkellä Suomen Rooman-instituutin lehtorina.

Pompejin naisten tavarat

Berg teki väitöksensä vuonna 2010 aiheesta "Il mundus muliebris nelle fonti latine e nei contesti Pompeiani". Väitöskirjassaan hän pyrki yhdistämään tyypillisiä naisten käyttämiä esineitä ryhmiksi ja pohti, mitä ne kertoisivat pompejilaisten naisten käyttämistä kodin tiloista. Osoittautui kuitenkin, että naisten esineitä säilytettiin yhdessä kodin muiden arvo- ja käyttöesineiden kanssa eikä missään varsinaisessa naisten buduaariksi varatussa tilassa.

"Roomalaisilta puuttui meidän tuntemamme huonejako, jossa tietty tila on varattu makuuhuoneeksi, olohuoneeksi tai ruokailuhuoneeksi. Roomalaisilla oli suuria, pieniä, varjoisia, viileitä ja aurinkoisia tiloja, joita käytettiin tarpeen mukaan. Eli esineitä ja huonekaluja siirrettiin paikasta toiseen aina kulloisenkin tarpeen mukaan", kertoo Ria Berg.

Bergille kuitenkin kertyi paljon tietoa pompejilaisille naisille kuuluneesta esineistöstä. Naiset omistivat isoissakin taloissa alle kymmenen henkilökohtaista esinettä. Tosin pompejilaisten talojen esinemäärä oli huomattavasti pienempi kuin nykykotien. Niistä on löytynyt keskimäärin 200-300 esinettä, joita ei oltu sijoiteltu nykyluokituksen mukaan määriteltyihin funktionaalisiin tiloihin.

Naisten tavaroihin kuului muun muassa henkilökohtaisia koruja, noppia, kirjoitusvälineitä sekä toalettitarvikkeita. Monet kosmetiikkavälineet olivat jo löytäneet muotonsa, josta ne ovat muuttuneet vain vähän jos ollenkaan vajaan kahdentuhannen vuoden aikana.

"Pompejilaiset pinsetit vastaavat nykypinsettejä, ja niitä voisi käyttää myös tänä päivänä. Kosmeettisia aineita annosteltiin ja levitettiin luupiikillä, jonka toisessa päässä saattoi olla pieni lusikka. Vastaavanlaisia levittimiä käytetään edelleen. Myös tämän päivän kosmetiikkapurkkien muotokieli on pysynyt lähestulkoon samana."

Antiikin Roomassa sylinterinmuotoisista, kannellisista purkeista tosin saattoi löytyä niin kosmeettisia aineita kuin myrkkyjä - eivätkä ne juuri eronneet toisistaan.

"Pompejissa yksinkertaista luukampaakin arvostettiin merkittävänä esineenä j

a statussymbolina, koska se saattoi olla todella pitkän työn tulos. Siksi sitä säilytettiin usein lukollisessa laatikossa lukitun kaapin sisällä, joka sijaitsi lukitussa huoneessa."

Lukot yleisimpiä löytöjä

Jatkotutkimuksessaan Berg pyrkii selvittämään roomalaisten suhdetta kodin tiloihin ja esineisiin. Missä roomalaisten arkielämän esineet eli esimerkiksi ruukut, padat ja pannut sijaitsivat, kun ne olivat heidän mielestään oikeilla paikoillaan?

Lukot kuuluvat Bergin mukaan pompejilaisten talojen yleisimpiin löytöihin. Suuri määrä erilaisia lukkoja osoittaa, että varsinaisten asuintilojen lisäksi roomalaisilla oli runsaasti suljettuja varastotiloja. Lukituissa huoneissa säilytettiin myös naisten tärkeitä esineitä.

"Lukkojen takana tavarat olivat turvassa orjilta ja muilta talossa pyörineiltä henkilöiltä, jotka olisivat saattaneet viedä ne mennessään. Ydinperheiden nykyasunnoissa liinavaatteita ei tarvitse enää säilöä lukkojen taakse, koska kukaan perheenjäsenistä tuskin syyllistyy pyyhe- ja lakanavarkauteen omassa kodissaan."

Berg on myös pystynyt tunnistamaan löytöjen joukosta aikaisemmin huomaamatta jääneitä koristeellisia lukkoja, joista löytyy hyvinkin pieniä lukkomekanismeja täynnä erilaisia koristeosia, hammasrattaita ja pientä aikansa huipputekniikkaa. Osa pronssilukoista toimii edelleenkin. Aika koettelee kovimmin rautaesineitä. Luu sen sijaan on varsin kestävää ainetta.

Berg korostaa kosketuksen oleellisuutta esinetutkimuksessa. Jos tutkittavan esineen vain näkee kuvana katalogissa, sen käyttötarkoitus voi helposti jäädä mysteeriksi.

"Kuvasta on vaikea päätellä, mitä esine painaa, paljonko siihen mahtuu nestettä, mitä se kestää, voisiko sen laittaa pöydälle vai kuuluuko se lattialle. Kun esinettä pääsee pitelemään kädessään, siitä saa niin intuitiivista kuin käytännöllistäkin tietoa, jonka pohjalta voi päätellä, miten ja miksi sitä on käytetty."

Dokumentointikiireet

Antiikin esineiden tutkijan mielestä Pompeji vaikutti Vatikaanin Sikstiiniläiskappelilta, kun hän pääsi ensimmäistä kertaa sen esinevarastoihin. Varsinaisten arvoesineiden osuus on verrattain pieni mutta arkiesineistössä riittää tutkittavaa.

Ensimmäiset kaivaukset tehtiin Pompejissa jo 1748 ja 10 vuotta aikaisemmin Herculaneumissa, joka myös tuhoutui Vesuviuksen purkautuessa.Järjestelmällinen kaivaustyö aloitettiin 1800-luvun alkupuolella. Suomalaistutkijoiden tutkima Marcus Lucretiuksen talo kaivettiin 1847. Siitä kertova näyttely nähtiin Amos Andersonin taidemuseossa keväällä 2008.

Dokumentoinnissa olisi kuitenkin edelleen niin paljon työtä, että mikään aika ei tunnu riittävän.

"Pompejin arkeologisissa varastoissa, jotka sijaitsevat Baccuksen talossa eli Casa di Baccossa ja Napolin arkeologisessa museossa, on laatikoittain esineitä, jotka eivät ole saaneet suurta huomiota. Ne ovat kiinnostaneet eniten paperiin mieltyneitä sokeritoukkia, jotka syövät niiden inventaarilappuja."

"Asioita on vaikea pitää kunnossa henkilökuntapulan takia. Aikaisemmin Pompejissa oli armeijan verran puutarhureita, muurareita, piirtäjiä, restauroijia ja arkistonhoitajia. Nyt kaikki työt ulkoistetaan ja Pompejiin tulee porukkaa, joka ei hallitse asioita. Rahat menevät suuriin suunnitelmiin, joiden toteutukseen menee niin monta vuotta, että kaikki ehtii jo romahtaa sillä aikaa", pahoittelee Ria Berg.

"Mieheni Antonio Varone on viettänyt koko työuransa Pompejissa ja johtanut Casa dei Casti Amantin leipomon kaivauksia jo parikymmentä vuotta. Tutkin myös tästä talosta talteen otettuja esineitä, joiden joukossa on paljon saviastioiden fragmentteja. On mielenkiintoista verrata niitä sata vuotta aikaisemmin kaivetusta talosta talletettuihin löydöksiin, joihin kuuluu vain kokonaisia esineitä."

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Julkaistu alun perin A propos -verkkolehdessä.

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »