Luovan mielen ytimessä

14.5.2014

Suomen Akatemian MIND-tutkimusohjelma tuottaa uutta tietoa ihmisen mielestä ja sen neuraalisista mekanismeista kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa. Ohjelmaan kuuluvassa Luova mieli -konsortiohankkeessa pyritään tutkimaan, mitä tapahtuu suunnittelijan pään sisällä luovan suunnitteluprosessin aikana.

Ihmisen mieli -tutkimusohjelman teemat liittyvät muun muassa oppimiseen, aivojen ja mielen kypsymiseen, ikääntymiseen, mielen terveyteen ja sairauteen, sähköiseen mediaan ja yhdyskuntasuunnitteluun. Eri tieteen- ja taiteenalojen näkökulmat pyritään saattamaan hedelmälliseen vuorovaikutukseen, jotta ihmisen mielestä ja sen neuraalisista mekanismeista saataisiin kokonaisvaltaisempi ja syvempi käsitys.

Monitieteisen tutkimuksen avulla tavoitellaan tietoa terveen mielen kehityksestä ja muokkautumisesta sekä sairaan mielen tukemisesta ja korjaamisesta. Tutkimuksella pyritään vastaamaan myös elinikäisen oppimisen haasteisiin. Ohjelman tutkimuskysymyksiin paneutuu useita satoja tutkijoita, jotka edustavat kasvatustieteitä, psykologiaa, sosiologiaa, yhteiskuntatieteitä, filosofiaa, psykiatriaa ja aivokuvantamista.

Kohteena luova suunnitteluprosessi

Luova mieli: kehollisuus, käsillä tekeminen ja muotoilu (Handling mind) -konsortiohanketta johtavat käsityötieteen professori Pirita Seitamaa-Hakkarainen Helsingin yliopiston
opettajankoulutuslaitokselta ja apulaisprofessoriMaarit Mäkelä Aalto-yliopiston muotoilun laitokselta. Keskeisessä roolissa ovat myös kognitiotiedettä edustava Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilainen sekä käsityön didaktiikan professori Erja Syrjäläinen.

Tutkimusprojekti jakautuu neljään osa-alueeseen. Yhdessä osa-alueessa tarkastellaan innovaatioiden ja uusien ratkaisujen syntymisessä tarvittavaa henkilökohtaista, improvisoivaa luovuutta. Toinen näkökulma paneutuu artefaktin avulla tapahtuvaan asiantuntijuuden jakamiseen käsityömuotoilussa. Kolmannessa osahankkeessa tutkitaan suunnittelun neuraalisia vasteita ja neljännessä selvitellään käsityö-muotoilutaitojen kehittymisen neuraalisia indikaatioita.

Parhaillaan tutkijat tarkastelevat kahden ensimmäisen osa-alueen aineistoa, jota on kerätty alan opiskelijoilta. Tutkimukseen liittyvien opiskelijatöiden pohjalta rakennettiin myös näyttely, joka oli
esillä Design Forumissa tämän kevään maaliskuussa. Opiskelijatyöt syntyivät Lappiin suuntautuneen matkan inspiroimina.

Piuhat päähän ja videolle

Pirita Seitamaa-Hakkaraisen tutkimusosiossa aineistoa kerättiin kuvaamalla neljää kolmihenkistä ryhmää, jotka suunnittelivat näkövammaisille lapsille kolmiulotteisia palapelejä. Kolme suunnittelusessiota videoitiin sekä ylhäältä päin että sivusta. Lisäksi ryhmäläisten puheet äänitettiin. Käsityötieteen laitoksella ommellut palapelit lahjoitettiin erikoiskirjasto Celialle.

"Videomateriaalia tuli aika paljon. Olemme vasta alkuvaiheessa sen analysoimisessa. Karkeassa tarkastelussa on eritelty pääasiassa ryhmien välisiä eroja", kertoo Pirita Seitamaa-Hakkarainen.

Ensitarkastelussa havaittiin selvästi, että kokeneemmat ryhmät siirtyivät reippaammin suunnittelu- ja hahmomallivaiheeseen kuin nuoremmista ja kokemattomammista jäsenistä koostuvat ryhmät. Myös kädet viuhtoivat vilkkaammin tehokkaammissa ryhmissä. Ensi vuonna on tarkoitus kerätä toinen vastaava aineisto.

"Tällä hetkellä pähkäilemme, mihin haluamme keskittyä aineiston tarkastelussa. Monissa tutkimuksissa lähdetään liikkeelle tarkasta tutkimusongelmasta ja hypoteesista. Meidän hankkeemme kaltaisessa pioneeritutkimuksessa tutkimusmenetelmäkin usein muokkautuu itse työn aikana."

Aivokuvantaminen on yksi hankkeen haasteellisimmista tehtävistä. Neuraalivasteita pyritään kartoittamaan opiskelijoilla, jotka opettelevat kaksi vanhaa ja harvinaista käsityömenetelmää – aurinkopitsin ja käpyilyn eli frivoliteen sekä opiskelijoilla, jotka sekä piirtävät ja muotoilevat esineitä savesta.

"Mittausmenetelmät asettavat rajoituksia, koska piuhat päässä ei voi juurikaan liikkua", täsmentää Seitamaa-Hakkarainen.

Monitieteiset näkökulmat

Tutkimusosio pohjaa osittain Seitamaa-Hakkaraisen aiempaan kokemukseen kollaboraatiotutkimuksen alalta. Hän tutki visualisoinnin merkitystä suunnittelussa jo omassa käsityötieteen gradussaan, joka valmistui 1989.

"Annoin suunnittelutehtävän sekä noviiseille että kokeneille suunnittelijoille, jotka ajattelivat ääneen suunnitteluprojektin aikana. Tämäntyyppinen tutkimustraditio on jo aika vahva muotoilun alalla."

Keramiikkataiteilijanakin työskentelevä Maarit Mäkelä puolestaan edustaa hankkeessa 1990-luvulta lähtien noussutta practice led -tyyppistä suuntausta, joka lähtee liikkeelle käytännön tekemisestä ja oman toiminnan reflektiivisestä tarkastelusta. Minna Huotilainen vastaa hankkeen aivokuvantamisen osiosta.

"Neurotieteet eivät kuulu meidän kolmen muun osaamisalueisiin. On mukavaa, että voimme yhdistää hankkeessa erilaisia näkökulmia. Teknologian kehityskin on vaikuttanut siihen, että nykyisin tutkimushankkeet eivät enää voi olla muuta kuin monitieteisiä. Myös korkeakoulujen välinen yhteistyö on lisääntynyt", kertoo Pirita Seitamaa-Hakkarainen.

"Käsityön tutkimus on tärkeää. Toivon että tutkimuksemme avaa uutta kuvaa käsityöstä ja sen merkityksestä ihmiselle – eikä pelkästään hyvinvoinnin näkökulmasta. Ei ole sattumaa, että käsityökulttuuria löytyy joka puolelta maailmaa. On tämä iso kakku mutta etenemme peruna kerrallaan."

Käsityömuotoilun uudet kuviot

Seitamaa-Hakkaraisen edustama käsityötieteen koulutus valmistaa ensisijaisesti uusia käsityön opettajia. Osa opiskelijoista suuntautuu myös tutkijan uralle. Viime vuosina mielenkiintoisia väitöksiä on tehty muun muassa tekstiilitaiteilija Dora Jungintuotannosta.

Seitamaa-Hakkarainen kouluttautui itse alun perin taidetekstiilikutojaksi ja ateljeeompelijaksi mutta ajautui opettajankoulutukseen ja kiinnostui lopulta luovan prosessin tutkimisesta. Hän muistaa vielä ajat, jolloin käsityötieteen professorilta kysyttiin, tutkiiko hän siis patalappujen
virkkaamista.

"Ne ajat ovat onneksi jo ohi. Kaikki kunnia perinteisten käsityömenetelmien vaalijoille mutta käsityön käsite on kyllä laajentunut kattamaan paljon muutakin."

Käsityötä ei enää nähdä pelkkänä motorisena toimintana. Käsityön ja muotoilun prosessit ovat Seitamaa-Hakkaraisen mielestä aika lailla samanlaisia vaikka käsityöhön liittyvät vahvasti kehollisuus ja suunnittelua konkreettisempi tekeminen. Hänen mielestään kannattaisi puhua pikemminkin käsityömuotoilusta, koska käsityöt-termi herättää ihmisissä helposti vanhentuneita mielikuvia, jotka eivät vastaa tämän päivän kehitystä.

"Näistä kyllä keskustellaan vilkkaasti. Kun käsityöalan Taito-lehti valitsi kakkutaiteilijaEmma Iivanaisen vuoden käsityöläiseksi 2013, se herätti kiivaan keskustelun siitä, onko kakkujen muotoilu käsityötä. Minusta se on."

Seitamaa-Hakkarainen pitää myös uuden teknologian mukaantulosta käsityön maailmaan. Hän ei ole huolissaan siitä, että esimerkiksi 3D-printtaus edesauttaisi käsityötaitojen häviämistä.

Internet ja sosiaalinen media on itse asiassa lisännyt ja helpottanut käsitöiden harrastamista. Vanhatkin menetelmät leviävät nimenomaan internetin avulla. Nyt niitä nostavat esille erityisesti noin kolmekymppiset ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita perinteistä.

Vaikka opetus- ja tutkimustoiminta sekä väitöskirjojen ohjaaminen pitää professoria kiireisenä, hän on itsekin viritellyt uudelleen vanhoja ompelutaitojaan.

"Ompelen joskus vaatteita. Kädentaitoja kannattaa ylläpitää aktiivisesti. Ne kyllä katoavat ilman vaalimista."

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Julkaistu alun perin A propos -verkkolehdessä.

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »