Kuntalaiset mukaan asuinympäristön suunnitteluun

16.10.2014

Muutokset perhe- ja ikärakenteissa, työelämässä ja elämäntavoissa sekä energiakysymykset ja kestävän kehityksen haasteet herättävät uusia asumiseen liittyviä kysymyksiä. Asumista tarkasteleva perustutkimus on ollut Suomessa varsin vähäistä moniin Euroopan maihin verrattuna.

Suomen Akatemian Asumisen tulevaisuus eli ASU-ohjelma pyrkii yhdistämään hajallaan olevaa tutkijakuntaa sekä edistämään asumisen tutkimuksen verkottumista saman alan kansainväliseen tutkimukseen. Tutkimusohjelmassa tutkitaan asumiseen liittyviä elinkaaria, tiloja ja yhteiskuntaa ihmislähtöisestä näkökulmasta. Tampereen yliopiston hankkeessa tarkastellaan kahta pitkällistä asuinympäristön kehittämis- ja kehittymisprosessia.

Ihmislähtöisen tutkimusohjelman painopiste on tällä kertaa nimenomaan asukkaan näkökulmassa. Rakentamisen tekniikoiden ja materiaalien ominaisuuksien sijasta tarkastellaan pikemminkin asumiseen liittyvää yhdyskuntasuunnittelua, poliittista päätöksentekoa ja niiden vaikutuksia.

Kaavasuunnittelun kuviot

Maisema ympärillämme on jatkumo. Sillä on taustansa ja historiansa. Erilaisilla asumisympäristön suunnitteluprosesseilla yritetään rakentaa konkreettista siltaa tulevaisuuteen. Tampereen yliopistossa Asukkaat, teknologia ja ympäristö: jatkuvuuksien merkitys kaupunkisuunnittelussa -hankkeessa tarkastellaan, mitä tapahtuu Espoon Suomenojan alueella ja Tampereen naapurikunnan Lempäälän keskustassa.

”Perinteisesti yhdyskuntia on suunniteltu ja kehitetty vakiokaavan mukaan siten, että projektiin palkattu arkkitehti on ensin tehnyt kaavan. Kun kaavasta on riidelty, se on lopulta vesittynyt erilaisten väliin tulevien prosessien takia. Siksi rakennetun ympäristömme kuva on sellainen kuin se on”, toteaa aluetieteen professori Ilari Karppi Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta.

Suomessa kunnat ovat lainsäädännön takaamien oikeuksien perusteella kaavoitusmonopolin haltijoita. Käytännössä monien pienten kuntien kaavoituksen avaintoimijoita ovat kuitenkin rakennusliikkeet ja maanomistajat. Itse kunta pääsee vasta näiden jälkeen vaikuttamaan kokonaisvaltaisemman kuntakuvan ja rakennetun ympäristön maisemakokonaisuuden muodostumiseen.  

Kuntalaiset mukaan suunnitteluprosessiin

Vajaat 10 vuotta sitten Lempäälässä päätettiin ryhtyä vastustamaan edellä kuvattua vakiotoimintakaavaa. Keskustaa haluttiin kehittää nimenomaan asukkaiden ehdoilla, ilman rakennusliikkeiden sanelua ja valmiita vaihtoehtoja. Ryhdyttiin miettimään, miten kuntalaiset voisivat päästä vahvemmin vaikuttamaan siihen, miten keskusta-alue saataisiin toimivammaksi, esteettisemmäksi ja kestävämmäksi. Kunta päätyi ottamaan yhteyttä myös Tampereen yliopiston aluetieteilijöihin.

”Meiltä kysyttiin, miten voitaisiin kehittää sellaisia lähestymistapoja ja toimintamalleja, joilla kuntalaisten ajatukset voitaisiin ottaa osaksi suunnitteluprosessia. Eli miten suunnittelujärjestelmää voitaisiin opettaa huomioimaan paremmin ihmisten tarpeet, joiden pohjalta kehitystyötä voitaisiin tehdä yhteisökeskeisemmin.” 
Ensimmäiset Lempäälän kunnan rahoittamat protovaihekokeilut tehtiin vuosina 2006-2008. Kun aluetieteilijät saivat tiedon Suomen Akatemian ASU-ohjelmasta, päätettiin aikaisempien hyvien yhteyksien avulla ryhtyä tutkimaan asuinympäristön kehittämisen prosessia – eli miten neuvotellaan, tehdään päätöksiä ja rakennetaan näihin liittyviä teknologiaviritteisiä linkkejä.

”Lempäälässä ollaan niin kiinnostuneita ja innostuneita asiasta, että tutkijamme pääsevät mukaan jopa kokouksiin, joissa rakennusliikkeiden edustajat puhuvat kaavoittajien kanssa. Tämä on erittäin poikkeuksellista. Luottamusta täytyy tietenkin rakentaa ja ylläpitää jatkuvasti. Meillä on tutkimuksellinen raportointivapaus mutta ei tietenkään oikeutta tai tarvettakaan huuella julkisesti siitä, kuka on maksamassa kenelle mitä ja mistä”, sanoo Ilari Karppi.

Etnografiaa ja silmänliiketestejä

Lempäälä-osio edustaa klassista etnografista tutkimusta. Käytännössä tutkijoiden kenttätyö on istumista erilaisissa säännöllisissä kokouksissa ja ihmisten kuuntelemista. Kenttätyövälineet ovat yhtä kuin kynä ja muistivihko. Niiden avulla tutkija kirjaa havaintoja kokouksista, joissa puhutaan ja selvitellään käsitteitä ja ongelmakohtia sekä haetaan konkreettisia vastauksia siihen, miten ongelmia ratkotaan paremmalle tolalle.

"Tämä voi kuulostaa kovin arkipäiväiseltä mutta prosessin tutkiminen sisältä päin on kyllä hyvin mielenkiintoista. Vuosien aikana syntynyt loki kertoo jo aika paljon siitä, miten yhdyskuntarakentamista koskevat päätökset syntyvät", kertoo Karppi.

Teknologia tulee mukaan kuvioihin, kun kerätään ja tallennetaan mielipiteitä ja näkemyksiä 22 000 kuntalaiselta. Samalla mietitään myös keinoja, joilla voisi paremmin näyttää ihmisille, miltä Lempäälän keskustan alue voisi näyttää tulevaisuudessa.

Projektissa on kokeiltu myös silmänliiketestejä, jotka ovat kuitenkin vasta alkuvaiheessa. Silmänliiketesteissä koehenkilöille näytetään testikäyttöön valittuja, kaupunkimaisemia esittäviä kuvia. Tietokoneen kamera mittaa tarkasti, missä järjestyksessä ja kuinka kauan kuvaa katsovan henkilön katse kohdistuu tietyille kuvan alueille. Vielä ei kuitenkaan osata sanoa tarkasti, miten tuloksia pitäisi tulkita. Tässä vaiheessa eletään vielä aikoja, jolloin mietitään, mitä kaikkea testituloksista voidaan saada irti ja miten näitä tietoja voitaisiin hyödyntää käytännössä.

Lintulampi länsimetron maisemissa

Tutkimushankkeen toinen osio tarkastelee Espoon Suomenojan aluetta, mihin valmistuu ensi vuonna länsimetro.

”Metro on sellainen vahvasti ihmisten kokemaan ympäristöön vaikuttava tekijä, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ihmisten pitää pystyä ottamaan kantaa sen rakentamiseen. Päätös kiskojen tulemisesta oli kuitenkin tehty jo vuosikymmeniä sitten, jolloin elettiin aivan toisenlaisen suunnittelukulttuurin aikoja. Maestrosuunnittelijaperinteessä ei ollut tilaa sille, että olisi kysytty tavallisilta ihmisiltä, mitä he toivoivat asumisympäristöltään. Periaatteessa näin olisi kuitenkin pitänyt tehdä, koska asukkaat itse ovat tietenkin oman alueensa elämänmenon parhaita asiantuntijoita”, sanoo Karppi.

Suomenojalla mielenkiintoiseksi omaksi pohdinnan aiheekseen on kohonnut osittain vedenpuhdistamon toiminnan seurauksena syntynyt lintulampi, jonka useat lintulajit ovat ottaneet omaksi kodikseen. Altaalla pesii muun muassa Etelä-Suomen suurin naurulokkiyhdyskunta, joka omalta osaltaan toimii myös muiden lintujen suoja-armeijana petoja kohtaan. Elinvoimainen naurulokkiyhdyskunta siis takaa myös muiden arvolajien säilymisen Suomenojalla. 
    
”Suomenojan lintulampi herättää mielenkiintoisen kysymyksen siitä, mikä on luonnon ja ihmisten yhteisvaikutuksesta syntyneen hybridisen ympäristön rooli uuden rakennetun alueen kehittämisessä ja miten sitä pitäisi lähestyä suunnittelukohteena. Onko se vain haava rakentamattomassa luontoympäristössä vai luonteva osa kaupunkiluontoa? Voidaanko ajatella, että suojellaan lintuja suojelemalla aluetta, jota joku voisi pitää saastuneena? Entä onko se ylipäätään pilaantunut, jos lintuyhdyskunta itse on valinnut sen kodikseen?”, mietiskelee Karppi.

Suomenojalla vaikuttaa myös aktiivinen luontokuvaajakunta, joka on tehnyt lintualtaasta kertovan kiertävän näyttelyn.

”Valokuvanäyttelykin voi omalta osaltaan toimia yhdyskuntasuunnittelun välineenä, jolla kerrotaan ja muodostetaan käsitystä siitä, minkälainen ympäristö on suunnittelun ja rakentamisen kohteena.


Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Julkaistu alun perin A propos -verkkolehdessä.

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »