EN

Suojelubiologit: Kansainvälistä suojelualueyhteistyötä tarvitaan

Suomen Akatemian metapopulaatiobiologian huippuyksikön tutkijat ovat laskeneet, että koordinoimalla suojelualueverkoston laajentamista maailmanlaajuisesti suojelutulokset paranisivat huomattavasti. Tutkimuksen tulokset on julkaistu arvostetussa Nature-tiedelehdessä.

Suojelualueet ovat yksi pääkeinoista meneillään olevan maailman biodiversiteetin vähenemisen pysäyttämiseksi. YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 2010 päätöslauselma 11:n mukaan maailmanlaajuista suojelualueverkostoa pitäisi laajentaa nykyisestä noin yhdestätoista prosentista vähintään 17 prosenttiin maa-alasta vuoteen 2020 mennessä.

”Lajien suojelutasoa voidaan lisätä merkittävästi suojelualueverkostoa laajentamalla. Jos mittana käytetään suojellun alueen keskimääräistä osuutta lajin esiintymisalueesta, nykyiset suojelutasot voitaisiin kolminkertaistaa suojelemalla 17 prosenttia maa-alasta. Tämä tarkoittaisi, että suojelu kattaisi yli 60 prosenttia verrattuna nykyiseen noin 19 prosenttiin”, sanoo apulaisprofessori Tuuli Toivonen Helsingin yliopiston suojelubiologian informatiikan ryhmästä.

”Valitettavasti analyysimme osoittavat myös, että maankäytön tiivistyminen voi uhata suojelutavoitetta. Sadat uhanalaiset lajit ympäri maailman saattavat lähitulevaisuudessa menettää enemmän kuin puolet nykyisistä esiintymisalueistaan”, jatkaa tohtori Federico Montesino Pouzols samasta tutkimusryhmästä.

Tulokset osoittavat, että kansainvälistä suojeluyhteistyötä tarvitaan.

”Suojelualueverkostojen laajentaminen kansainvälisen yhteistyön avulla parantaisi suojelutuloksia noin 50 prosenttia verrattuna siihen, jos jokainen maa tarkastelisi vain oman alueensa monimuotoisuutta”, Pouzols sanoo.

Tulokset perustuvat laajaan suojelun tärkeysjärjestyksen luomiseen. Se yhdistää lähes 25 000 maalla elävän nisäkäs-, lintu-, matelija- ja sammakkoeläinlajin ja yli 800 laajan ekosysteemin maailmanlaajuiset levinneisyystiedot nykyhetken maankäyttömalleihin ja ennustettuun maankäyttötilanteeseen vuonna 2040.

”Analyysilähestymistapa voi toimia mallina suojelutehokkuuden ja maailmanlaajuisen suojelualueverkoston puutteiden ja laajennusten arvioinnille. Kun käytettävissä olevien tietojen laatu paranee, suojelutoimenpiteiden tehokas suunnittelu on helpompaa yhtä aikaa sekä maailmanlaajuisesti että paikallistasolla”, toteaa suojelubiologian informatiikan ryhmää vetävä professori Atte Moilanen.

Tutkimuksen pääasiallisena rahoittajana oli Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n StG-projekti GEDA. Suojelubiologian informatiikan ryhmä on osa Suomen Akatemian metapopulaatiobiologian huippuyksikköä.

Naturen artikkeli: Pouzols, F.M.,  Toivonen, T,. Di Minin, E., Kukkala, A., Kullberg, P., Kuusterä,J, Lehtomäki, J., Tenkanen, H., Verburg, P.H. & Moilanen, A. (2014) Global protected area expansion is compromised by projected land-use and parochialism. Doi:10.1038/nature14032

Lähde: Helsingin yliopiston tiedote

Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »