Vaikuttava tutkimus vetää koko kentän liikkeelle

13.12.2013

Vaikuttavuus on noussut keskiöön tiedepolitiikassa. Sitä tavoitellaan, sitä arvioidaan ja se otetaan huomioon rahoituspäätöksissä. Mutta miten tutkimuksen vaikutukset, tai hyödyt, syntyvät ja miten niiden syntymistä voitaisiin edistää?

Näitä asioita pohdiskelevat alansa pioneerit ja suuret vaikuttajat: akateemikko, Suomen Akatemian emeritusprofessori Teuvo Kohonen ja Aalto-professori Erkki Oja. Molemmat kuuluvat muun muassa neuraalilaskennan, hahmontunnistuksen ja koneoppimisen alueilla maailman tunnetuimpiin ja siteeratuimpiin tutkijoihin, minkä lisäksi he ovat edistäneet alansa kehitystä opettaen ja hallinnollisissa tehtävissä toimien.

Vaikuttavia tuloksia ei Kohosen mukaan ole saatu yksityiskohtaisia tutkimussuunnitelmia toteuttaen vaan mutkien ja myös yllätysten kautta. "Minua ovat vieneet eteenpäin intuitio ja aito kiinnostus, jonka herätti 1960-luvun alussa lukemani artikkeli oppivista koneista", kertoo 79-vuotias aktiivinen tieteentekijä.

"Ja aika on osoittanut tulokset hyödyllisiksi. Tänä päivänä puhutaan big datasta, joka on pitkälti samaa kuin hahmontunnistus ja data-analyysi, niitä on Teuvon johdolla tehty lähes 50 vuotta", toteaa Oja. Hän on ollut mukana vuodesta 1974, ensin Kohosen oppilaana, sitten yhteistyökumppanina ja työn jatkajana.

Hyödyt usein ennalta arvaamattomia

Kohosen tunnetuin työ, 1980-luvun alussa julkaistu itseorganisoiva kartta (SOM), on esimerkki vaikuttavasta tutkimuksesta parhaimmillaan. Tiettävästi tämä tietomassojen järjestämiseen ja käsittelyyn käytettävä menetelmä on levinnyt laajemmalle kuin mikään muu suomalainen tieteellinen tulos.

"Vuoteen 2005 mennessä maailmalla oli julkaistu noin 7 800 yksin SOMiin perustuvaa tieteellistä artikkelia. Menetelmän nimellä tehdyn Web of Science -haun mukaan artikkeleita on viime vuosinakin ollut jopa 800 kappaletta vuodessa. Enimmillään menetelmään on viitattu 8 000 artikkelissa yhden vuoden aikana", Kohonen esittelee.

"Kyllä tuo ehdottomasti kertoo tieteellisestä vaikuttavuudesta, jo tuhat viittausta vuodessa on paljon", sanoo Oja muistuttaen, että tekniikassa luvut ovat erilaisen viittauskäytännön vuoksi pienempiä kuin vaikkapa lääketieteessä.

Kohosen kartalle on löytynyt yhä uusia sovelluksia, monet niistä hyvin käytännönläheisiä. "Bioinformatiikan ja avaruustutkimuksen data-analyysit, teollisuusprosessien ja koneistojen tilojen luokittelu ja seuranta, liikelaitosten tulosten vertailu, tekstitietokantojen organisointi- ja hakumenetelmä WEBSOM...", Kohonen luettelee.

Informaatiomassojen seulomisesta on kyse myös Ojan kehittämissä menetelmissä, joista yhtä – riippumattomien komponenttien analyysiä (ICA) – on hyödynnetty menestyksekkäästi aivokuvantamisessa.

Julkisuus tuo uskottavuutta

Tieteellisen vaikuttavuuden edistäminen kuuluu Kohosen ja Ojan mielestä ensisijassa tutkijalle itselleen. Tulosten kanssa on tultava ulos kammiosta.

"Kansainvälisten konferenssien ja tieteellisten seurojen kautta saa nopeasti ideansa esille. Varsinkin konferenssiesitelmät ovat tärkeitä – ja myös esitystaito", painottaa Oja Kohosen havainnollisiin esiintymisiin viitaten.

Professorit ovat saaneet laajaa julkisuutta myös kirjoillaan, joita on käännetty jopa kiinaksi ja japaniksi. "Jos kirjasta löytyy hyvää materiaalia ja täkyjä, kuten alan sanasto ja laaja kirjallisuusviitekokoelma, niin käyttäjiä kyllä löytyy. Etenkin, jos vielä laittaa nettiin ilmaisohjelman, jota jokainen voi kokeilla omaan dataansa."

Mutta pitäisikö huippututkijoiden sitten olla tekemisissä suoraan teollisuuden kanssa vaikuttavuuden varmistamiseksi?

"Tekijöitä on monenlaisia, mutta me emme ole juuri olleet. Aika olisi pois siitä, mitä todella osaamme", Oja vastaa. "Se menee niin, että jotkut oppilaamme kiinnostuvat soveltamisesta ja perustavat startup-firmoja tai siirtyvät teollisuuteen. Tieto leviää tehokkaasti myös konferensseissa, minkä ansiosta olemme tunnettuja esimerkiksi USA:ssa."

Uuden luominen vaatii tilaa ja aikaa

Kysymys, miten vaikuttavuutta voitaisiin parantaa, johdattaa keskustelun tutkimuksen rahoitukseen ja organisointiin.

"Suomessa tutkimusmäärärahojen taso on tietysti matalampi kuin suurissa tiedemaissa, joten tuloksetkaan eivät voi kautta linjan olla yhtä hyviä. Vaikutukset syntyvät siitä, että on riittävästi eteviä tutkijoita, jotka saavat keskittyä tutkimukseen pitkäjänteisesti. Ja että heillä on resursseja matkustamiseen ja aputyövoimaan – senioritutkijoillakin, joilla ei ole nyt mitään rahoitusta."

Kohonen nostaa esiin myös suuret tutkimusyksiköt ja kovan kilpailun, sillä ne eivät hänen mielestään lisää luovuutta. "Niitä tarvitaan tietyillä aloilla, se on selvä. Mutta perustutkimuksen ideat syntyvät yleensä pienissä yksiköissä, ja niillä tulisi olla aika suuri vapaus toimia."

"Todellista uutta luova tutkija ei voi kovin tarkasti tietää, mitä aikoo löytää tai keksiä, vaan hänen on voitava lähteä oikealla hetkellä uuteen suuntaan. Omassa tutkimuksessanikin on ollut kymmeniä kehitysvaiheita, joista jokainen on perustunut vasta tutkimuksen kuluessa saatuihin tuloksiin."

"Toisaalta, tekniikassa häämöttää aina jossain sovellus", Oja jatkaa. "Näköpiirissä oleva oikea ongelma ohjaa menetelmäkehitystä, eikä lopputulos ole kaukana siitä, mitä jokin yritys voisi tuotteistaa."

"Minusta tutkijoita ei kuitenkaan pidä ohjata liiaksi ulkoa, koska ilman omaa kiinnostusta ja riittävää vapautta ei synny hyviä tuloksia", Kohonen muistuttaa. "Konkreettinen hyöty saattaa toki tulla vasta aikojen kuluttua, mutta silloin se voi levitä laajalle. On myös muistettava, että hyötyä on monenlaista, esimerkiksi taloudellista, yhteiskunnan rakenteita muuttavaa tai koulutuksellista hyötyä. Mutta suurin ja yleisin vaikutus on maailmankuvan muuttuminen."

Teksti: Paula Böhling
Kuvat: Olli Häkämies

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »