Surun suloisuus

22.11.2013

Tunteisiin vetoava surumielinen musiikki kostuttaa helposti kuuntelijan silmät. Tunnekokemus voidaan silti kokea myös hyvin nautinnollisena. Jyväskylän yliopiston Musiikin laitoksella pyritään selvittämään tähän paradoksiin liittyviä mekanismeja. 

Jyväskylän yliopiston Musiikin laitos koordinoi vielä vuoden loppuun asti professori Petri Toiviaisen johtamaa Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikköä, joka kuuluu 17 muun huippuyksikön kanssa Suomen Akatemian huippuyksikköohjelmaan vuosille 2008 - 2013. Musiikintutkimuksen huippuyksikössä on tutkittu ihmistä musiikin kuulijana, kokijana ja esittäjänä. 

Monitieteisessä huippuyksikössä ovat olleet edustettuina muun muassa musiikkitiede ja -terapia, psykologia, kognitiotiede, tietojenkäsittelytiede, fysiikka ja biologia. Erityisiä tutkimuskohteita ovat olleet musiikin havaitseminen ja oppiminen, musiikilliset emootiot sekä musiikin ja liikkeen välinen yhteys. Monet yksikön tutkimusaiheet liittyvät läheisesti musiikin vaikutukseen hyvinvoinnin edistäjänä. 

Musiikintutkimuksen huippuyksikön johtokuntaan lukeutuva professori Tuomas Eerola on jo pidempään ollut erityisen kiinnostunut musiikin aikaansaamista tunnekokemuksista. Hän on tutkinut musiikin ja tunteiden välisiä yhteyksiä jo ennen huippuyksikkökautta. Eerola työskentelee parhaillaan maineikkaassa Durhamin yliopistossa Englannissa, mutta vierailee myös Suomessa saattamassa alkuun Suomen Akatemian rahoittaman Surun suloisuus -projektin. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miksi emotionaalisesti koskettava musiikki voidaan kokea nautinnollisena siitä huolimatta, että se saa herkistyneen kuulijan silmät kostumaan.

”Musiikilla voidaan aikaansaada sama surun tunnekokemus, joka valtaa ihmisen, kun hän palauttaa mieleensä esimerkiksi läheisen menetyksen tai suhteen särkymisen kaltaisen surullisen kokemuksen ja muistelee siihen liittyviä asioita. Herkkää ja hienoa mutta silti luonteeltaan negatiivista tunnekokemusta voidaan luonnehtia muillakin sanoilla vaikka haikeudeksi, melankoliaksi tai nostalgiaksi. Erityisesti empaattiset henkilöt pystyvät heittäytymään mukaan tällaisiin musiikin tuottamiin tunnekokemuksiin siten, että saavat niistä nautintoa”, kertoo Tuomas Eerola.

Analogia avantouintiin

Professori Eerola on keksinyt käyttää analogiana avantouintia pohdiskellessaan surun suloisuuden mekanismia. Kun avantouimari pulahtaa kylmään veteen, se laukaisee hänen kehossaan voimakkaat varajärjestelmät suojaamaan elimistöä. Varsinkin kokenut avantouimari tietää, ettei hänelle käy kuinkaan. Pulahduksella vain huijataan fysiologiseen stressitilaan, jolloin keho pistää hätämoodin päälle. Se sammuu, kun kylmästä vedestä noustaan pois. Seuraavat minuutit koetaan hyvin nautinnollisina, kun beetaendorfiinin eritys kiihtyy elimistössä. 

Eerolan mukaan musiikki voi eräässä mielessä toimia avannon tavoin. Tunteisiin vetoavassa musiikissa voidaan kuulla akustisten ja musiikillisten vihjeiden välittämänä toisen ihmisen suru. Empaattiset ihmiset pystyvät eläytymään tähän hyvin vahvasti ja kokemaan surua ilman varsinaista oikeaa menetystä. 

”Analogia avantouintiin on ehkä helppo ymmärtää siltä pohjalta, että oikeaa menetystä seuraavaan suruun liittyy myös suojaavia mekanismeja kuten oksitosiinin ja prolaktiinin lohtucocktail. Ihminen tarvitsee suojaa myös psyykelle. Musiikin kautta ihminen voi herkistyä syvään liikutuksen tilaan, johon ei kuitenkaan liity mitään oikeaa menetystä, josta joutuisi toipumaan kuukausikaupalla. Lohtuhormonit saavat aikaan hienon olon, kun kävelet ulos konserttisalista vaikka Mozartin Requiemin jälkeen”, toteaa professori Eerola. 

Tunnekokemusten erittely

Tuomas Eerola valmistui alunperin klarinetin soittajaksi. Opettajansa Pekka Ahosenansiosta hän kuitenkin päätyi yliopistomaailmaan. Vaikka tuttavapiiriin kuuluu lukuisia muusikoita, Eerola ei mielellään kutsu näitä osallistumaan kuuntelukokeisiin, joissa tarkastellaan musiikin aikaansaamia tunnekokemuksia.

”Olemme yrittäneet välttää muusikoiden valitsemista kuuntelukokeisiin, koska he edustavat aika pientä osaa väestöstä. Lisäksi he saattaisivat ammattinsa takia heittäytyä analysoimaan ja pilkkomaan kokemusta liian pieniksi palasiksi. Viimeisessä kartoituksessa meillä oli eri väestö- ja ikäryhmiin kuuluvia suomalaisia eri puolelta Suomea - ei vain Helsingistä ja Jyväskylästä.”

Musiikin aiheuttamia tunnekokemuksia tutkitaan neljällä tai viidellä menetelmällä laboratoriossa tai laboratorion ulkopuolella. Kuunneltava musiikki valitaan esimerkiksi elokuvien soundtrack-patteristosta. Kaikkien tuntemat, televisiosarjojen ja mainosten käyttämät tunnusmusiikit pyritään eliminoimaan, koska ne ovat jo liian värittyneitä. Professori Eerola korostaa koehenkilöiden itse antaman tiedon arvokkuutta.”Olemme yrittäneet välttää muusikoiden valitsemista kuuntelukokeisiin, koska he edustavat aika pientä osaa väestöstä. Lisäksi he saattaisivat ammattinsa takia heittäytyä analysoimaan ja pilkkomaan kokemusta liian pieniksi palasiksi. Viimeisessä kartoituksessa meillä oli eri väestö- ja ikäryhmiin kuuluvia suomalaisia eri puolelta Suomea - ei vain Helsingistä ja Jyväskylästä.”

”Aivokuvaukset sekä fysiologiset ja epäsuorat mittaukset ovat hienoja menetelmiä, joiden merkitystä moni korostaa, koska ne ovat objektiivisia. Kun mitataan tunnekokemuksia, ihmiset tietävät mielestäni itse parhaiten, miltä heistä tuntuu”, sanoo Eerola.               

Fokus on siis tunnekokemusten erittelyssä. Aiempien kokeiden pohjalta Eerola tiedetään, että vaikka tunnekokemus voisi olla yhtäläinen, eri yksilöt eroavat kokemustensa kuvailussa. Ulospäin suuntautuneet kuvailevat kokemustaan enemmän ja sävykkäämmin. Uusille kokemuksille avoimet tuntuvat myös olevan alttiimpia nauttimaan surun tuntemuksia aiheuttavasta musiikista.

Entä onko naisten ja miesten kokemuksissa eroja?

”Naiset ovat tottuneempia ilmaisemaan tunteita sekä vapautuneempia keskustelemaan tunnekokemuksistaan vivahteikkaammin ja monisanaisemmin. Miehet voivat silti olla aivan yhtä lailla vaikuttuneita ja poimia musiikista samat sävyt mutta kertovat kokemuksestaan niukkasanaisemmin. Osittain tämä voi johtua perinteisestä machovaimennuksesta: tuntemuksia ei verbalisoida loppuun asti tai niistä viestitään muiden kanavien kautta.” 

Empatiaa ja yhteisöllisyyttä         

Musiikin voima on suuri. Vielä ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä, mistä kaikkien kokema ja tunnistama musiikin mahti oikein syntyy. Kuuntelukokeiden pohjalta tiedetään, että jo pelkkä soittimen sointivärikin pystyy luomaan tunnemerkityksiä. Työsarkaa kuitenkin riittää.  

Tuomas Eerola korostaa empatiakyvyn tärkeyttä musiikin välittämien tunnekokemusten vahvistajana. 

”Mitä paremmin pystymme samastumaan musiikin välittämiin tuntemuksiin, sitä vahvemmin ne vaikuttavat. Musiikki ei ole vain signaali. Ihminen on siinä aina läsnä. Tämä tulee esille jo siinä, miten esimerkiksi kroonisesti sairaat tai ikääntyvät käyttävät musiikkia. Monille heistä musiikki on kuin ihmissuhde. Radiosta kuuluva musiikki korvaa ihmisen läsnäoloa”, toteaa Eerola.

Musiikki luo myös yhteisöllisyyttä. Tämä liittyy yhteisen ajan ja yhteisen rytmin jakamiseen. 

”Musiikki auttaa synkronoitumaan muiden kanssa ja luomaan jotakin sellaista, mikä lisää keskinäistä avuliaisuutta sekä parantaa luottamusta ja yhteistyötä. Olisi mukava oppia ymmärtämään, mistä tämä kaikki johtuu.” 

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Julkaistu alun perin A propos -verkkolehdessä.

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »