Satatuhatta turskaa

18.9.2013

Erikoistutkija Eero Aro päätyi kalantutkijan uralle suoraan yliopistosta. Miltä maistuu elämä tutkijamaailmassa nyt, kun mies on avannut yli 100 000 turskaa 35-vuotisen uransa aikana?

Kaloilla ja kalataloudella on suomalaisten sydämissä lämmin paikka, vaikka ammattikalastus on Suomessa hiipuva ammatti. Helsingissä toimii enää kolme ammattikalastajaa eikä kaupungilla ole edes kalasatamaa. Maasta löytyy kuitenkin noin 2,5 miljoonaa kalastuksen harrastajaa, jotka tavoittelevat saalista ainakin pari kertaa sesongissa. He nostavat vesistä vuosittain noin 40 000 tonnia kalaa. Se vastaa noin yhtä kolmasosaa ammattikalastajien 120 000 tonnin saaliista.

"Suomessa kalatalouden kansantaloudellinen merkitys euroina ei ole kovin suuri. Kalavesien hoitoon, puhtaaseen ympäristöön ja kalaan menemisen mahdollisuuteen sen sijaan liittyy arvoja, joita on vaikea rahassa mitata", kiteyttää erikoistutkija Eero Aro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Eero Aro ei itse harrasta vapaa-ajan kalastusta, vaikka kalantutkijan uskoisi tuntevan hyvin erinomaiset ottipaikat. Hän kyllä valmistaa mielellään herkullisia kalapyöryköitä turskasta. Kotikeittiön ruokakalojen hankinnan Aro kuitenkin jättää jo mieluusti ammattikalastajien huoleksi. Kalavedet eivät jaksa houkutella vapaa-aikana, kun on töidensä takia troolannut ja avannut yli 100 000 turskaa 35 vuoden aikana.

Kitaristista kalantutkijaksi

Eero Aro aloitti opinnot Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksella vuonna 1971. Silloin elettiin aikaa, jolloin John Lennon julkaisi Imagine-albuminsa ja trenditietoiset nuoret vetivät jalkaansa trumpettilahkeiset farkut. Myös Eero Aron pitkät hiukset laskeutuivat harteille cupidokiharoina, ja mies haaveili muusikon ammatista soittimena akustinen kitara. Kun Sibelius-Akatemian ovet eivät avautuneet toisellakaan yrittämällä, Aro valitsi seuraavaksi vaihtoehdoksi lähimpänä houkutelleet ovet. Ne kuuluivat Eläinmuseossa sijainneelle eläintieteen laitokselle.

Aroa kiinnosti erityisesti eläinfysiologia. Hän päätyi tekemään gradunsa hauen lisääntymisen hormonaalisesta säätelystä. Tuore maisteri työskenteli vajaan vuoden Tvärminnen eläintieteellisen aseman amanuenssina. Sitten Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa avautui tutkijan paikka. Arolle ehdotettiin, että hän alkaisi tutkia Itämeren kalakantoja. Oli vuosi 1977.

Vielä 35 vuotta ja monta seikkailua myöhemmin Aro muistaa tutkijanuransa ensimmäisen vuoden myös aikana, jolloin hän värjötteli viimeistä kertaa suksilla. Hiihtolenkki pakkasladuilla ei lukeudu miehen liikunnallisiin iloihin. Hän suuntaa askeleensa mieluummin golf-kentille.

Kuulokiviä ja suuria aaltoja

Eero Aro on tutkinut 1980-luvun alusta lähtien mm. Itämeren kalapopulaatioiden vuorovaikutusta eli kuka syö keitä, kuinka paljon ja missä sekä miksi kukakin on missäkin milloin. Lisäksi hän on aktiivijäsenenä muun muassa Kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa (ICES), joka toimii Pohjois-Atlanttia ja siihen liittyviä merialueita hallinnoivien valtioiden ja kansainvälisten merialueiden käyttöä säätelevien organisaatioiden neuvonantajana.

Aro tunnetaan myös erittäin laajalle levinneestä kalansaaliskuvasta, joka edelleen putkahtelee esille kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissa, vaikka se kuvattiin jo vuonna 1987. Kuvassa Aro hymyilee iloisesti tutkimusalukselle troolattujen turskien keskellä ja pitelee sylissään 22-kiloista vonkaletta kuin vauvaa. Viimeksi kuvan näki Aron kollega kalastuskonferenssissa Uudessa-Seelannissa.

"Kuva on Itämereltä, missä troolasimme 20 minuutissa yhteensä 11 000 turskaa. Ne kaikki kuuluivat vuonna 1972 syntyneiden yksilöiden parveen. Suurin oli 32-kiloinen. Kahdeksan tunnin jälkeen kaikista oli pussitettu kuulokivet ja purkitettu mahanäytteet laboratoriota varten", muistelee Aro.

Itämeren lisäksi Eero Aro on seikkaillut 35 vuoden aikana lukuisilla muillakin maailman merillä. Kauko-Itä on kuitenkin jäänyt koluamatta, samoin Australian Iso valliriutta. Kovimpiin kokemuksiin kuulunee talviretki sillin ja turskan perässä Barentsinmerellä, missä tuuli puhalsi 35 m/s.

"Norjalainen kapteeni ajoi kolme päivää keula tuulta vasten, koska laiva olisi särkynyt, jos sitä olisi käännetty. Se oli rankka reissu mutta myös tulosten kannalta mielenkiintoinen. Ei myrsky pelottanut. Se alkoi vain olla aika pitkästyttävää ja inhottavaa pidemmän päälle."

Tutkimuksellisiin huippuhetkiinsä Aro listaa kehitysyhteistyöprojektin Afrikan Tanganjikajärvellä 1990-luvun alkupuolella.

"Tutkimme kalastuksen kehittämistä ja säätelyä fantastisen upealla Tanganjikajärvellä. Sukelsimme ja otimme näytteitä aivan puhtaassa järvessä, joka on 600 km pitkä, 50 km leveä ja 1,5 km syvä. Kristallinkirkkaan järven näkyvyys oli 40 metriä. Krokotiileja piti varoa."

Kaikki tutkimus ei ole tiedettä

Afrikassa Aro piti myös kahden viikon kurssin trooppisten kalakantojen arvioinnista sikäläisille opiskelijoille. Näiden motivaatio oli niin omaa luokkaansa, että Suomessa tapaa harvoin yhtä innostuneita opiskelijoita.

"Taitavat, innostuneet nuoret eivät millään olisi halunneet lähteä kotiin päivän päättyessä. Se oli kovin palkitsevaa opettajalle", toteaa Aro.

Kokenut tutkija painottaa, että oman uran luominen ja myös oman tieteellisen osaamisen kivijalka syntyvät vain sitkeän tekemisen ja rutiinien kautta. Juurivalmistuneet maisterit eivät tiedä vielä mitään. Heillä saattaa olla lähinnä pientä hajua siitä, mihin suuntaan kannattaa edetä. Aito osaaminen kehittyy vasta vuosikausien työn tuloksena.

"Tieteen maailmassa mitään ei synny isoina harppauksina vaan pienin askelin. Suurin osa tekemisestä koostuu rutiinityöstä, joka vaatii hyviä istuinlihaksia. Loput 20-30 prosenttia on sitten sitä ihanaa luovaa työtä", Aro sanoo.

Innostuksen ja ahkeruuden lisäksi myös utelias mielenlaatu auttaa tutkijaa tieteen tekemisessä. Aro kuitenkin alleviivaa, että kaikki tutkimus ei ole tieteen tekemistä.

"Tiede, tutkimus ja seuranta ovat kaikki eri asioita. Tiedettä syntyy silloin, kun utelias tutkija menee sellaisille alueille, joilla ei ole aikaisemmin oltu ja ryhtyy selvittämään, mitä siellä oikein on."

Tutkijat auttavat toisiaan

Nykyisin tieto leviää silmänräpäyksessä joka puolelle maailmaa. Kenellä tahansa on mahdollisuus saada tietoa vaikka kuinka paljon. On kuitenkin aivan eri asia, onko kaikilla taitoa, kiinnostusta saati aikaa hyödyntää saamaansa tietoa tuloksellisesti.

Tutkijamaailman muutoksia seurannut Aro harmittelee, että yleinen kiire on levinnyt myös tutkijoiden keskuuteen. Ongelmana on yleinen kyvyttömyys keskittyä yhteen asiaan muutamaa kymmentä sekuntia kauemmin.

"Ihmiset eivät nykyisin malta pysyä poissa facebookista ja twitteristä edes klassisen musiikin konsertin aikana. Myös tutkijamaailmassa kokouksista on tullut riesoja, koska ihmiset tulevat paikalle mutta eivät ole paikalla. Erään kokouksen puheenjohtajana pyysin, että kaikki jättäisivät puhelimet ja tietokoneet kokoustilan ulkopuolelle. Näin selvisimme kokouksesta paljon nopeammin.

Huonosti valmistelluista kokouksista huolimatta tiedemaailmassa on säilynyt eräs arvokas asia, joka tuntuu hiipuvan monella muulla taholla. Aron mukaan tiedemaailmassa ymmärretään edelleen avoimen yhteistyön ja avunannon merkitys.

"Tämän työn parhaisiin iloihin on kuulunut mahdollisuus tavata pahuksen älykkäitä, hyviä ihmisiä, jotka auttavat toisiaan eivätkä salaile tai huijaa. Toki on sellaisiakin, jotka pyrkivät parantamaan asemaansa hieman kyseenalaisin keinoin. Mutta he yleensä pääsevät sammutetuin lyhdyin vain tiettyyn pisteeseen asti", sanoo Eero Aro.

Vuonna 2015 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen olemassaolo lakkaa nykyisessä muodossaan, kun se yhdistetään Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) kanssa Luonnonvarakeskukseksi. Miten Eero Aro arvelee muutoksen vaikuttavan nykyisen laitoksen tutkijoiden elämään?

"Tiukempi poliittinen ohjaus mahdollisesti karsii pois tieteen tekemistä. Potentiaalia ja hyviä aivoja jää käyttämättä, jos päädytään tekemään pelkkää tutkimusta ja seurantaa poliittisen päätöksenteon tueksi. Se olisi hirveän sääli", sanoo Eero Aro.

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Julkaistu alun perin A propos -verkkolehdessä.

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »