Aasiannorsut kertovat vanhenemisen evoluutiosta

13.12.2013

Päiväkodissa luultiin, että Mirkka Lahdenperän lapset laskivat leikkiä siitä, mitä äiti tekee työkseen. Totta se kuitenkin on: äiti Lahdenperä tutkii Myanmarin aasiannorsuja ja on jopa ratsastanut niillä pitkin tiikkimetsikön rinteitä.1 

Kaakkois-Aasian suurin maa Myanmar on maailman tärkein tiikin tuottaja. Noin 60 prosenttia maan väestöstä saa toimeentulonsa puuteollisuudesta. Tuhannet aasiannorsut ovat jo pitkään olleet keskeisessä asemassa tärkeinä metsätyöläisinä, jotka sekä kaatavat että kuljettavat puita vaikeakulkuisessa maastossa. 

Valtion omistamat työläisnorsut elävät puolivapaina 250 leirissä eri puolilla maata. Norsut työskentelevät päivisin ja ovat vapaalla öisin, jolloin ne myös ruokailevat ja viettävät aikaa muiden norsujen kanssa. Norsuja ei ruokita mutta ne saavat tarvittaessa apua eläinlääkäreiltä. Kaikki norsut lomailevat helmikuusta heinäkuuhun kestävän kuumimman kauden aikana. Kun valtion norsu täyttää 55 vuotta, eläin pääsee eläkkeelle ja siirtyy vanhempien norsujen eläkeläisleirille. Raskaana olevat työikäiset norsut saavat olla vapaalla raskauden puolivälistä aina siihen asti kunnes poikanen täyttää vuoden. 

Noin puolet leireillä työskentelevistä norsuista on syntynyt ja koulutettu siellä, puolet on pyydystetty luonnosta. Norsujen pyytäminen on nykyisin kielletty mutta siitä huolimatta niitä otetaan ajoittain lisää luonnosta. 

Isoäitihypoteesi

Koska norsut kuuluvat Myanmarin valtiolle, niistä on olemassa kattava aineisto, jota on kerätty 1920-luvulta asti. Kaikki norsujen elämäntapahtumat on merkitty jokaisen omaan kirjaan. Leirillä syntyneistä löytyy tarkka syntymäpäivä. Luonnosta pyydettyjen norsujen ikä on arvioitu vuoden tarkkuudella. Nyt tuo aineisto on päätynyt tutkimusmateriaaliksi Turun yliopistossa työskentelevälle Mirkka Lahdenperälle, joka tutkii vanhenemisen evoluutiota.                           

”Tavoitteena on tutkia pitkän eliniän evoluutiota aasiannorsuilla ja verrata tuloksia ihmisistä saatuihin tuloksiin. Myanmarin työläisnorsuista koottu aineisto on aivan ainutlaatuinen. Vastaavien aineistojen kerääminen pitkäikäisten lajien monista sukupolvista olisi hyvin hankalaa”, toteaa Mirkka Lahdenperä.  

”Tähän asti vanhenemisen evoluutiota on tutkittu lähinnä maksimissaan noin 15-vuotiaaksi elävillä eläimillä. Meidän aineistomme 9000 norsusta vanhin yksilö eli 79-vuotiaaksi. Vanhin elossa oleva tutkimuspopulaatioon syntynyt norsu on nyt hieman alle 60-vuotias.”  

Lahdenperä teki aikoinaan gradunsa ja lopulta myös väitöskirjansa vanhenemisen evoluutiosta. Silloin tarkastelun kohteena kuitenkin olivat ihmiset ja evolutiivinen isoäitihypoteesi. 

”Tarkastelin kirkonkirjojen avulla, mikä voisi selittää ihmisen pitkää elinikää menopaussin jälkeen. Sehän on eläinkunnassa täysin poikkeuksellinen piirre. Evolutiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna ei periaatteessa olisi mitään järkeä elää pitkiä aikoja lisääntymättä. Isoäitihypoteesin mukaan on ajateltu, että kun isoäidit omalla lisääntymättömyyskaudellaan panostavat aikuisiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, pidempään elävät isoäidit saavat enemmän jälkeläisiä seuraaviin sukupolviin.”

”Kirkonkirjojen mukaan näytti siltä, että mitä kauemmin isoäidit elivät menopaussin jälkeen, sitä enemmän heille syntyi lapsenlapsia. Lapset saivat esikoisensa aikaisemmin, jos heidän äitinsä oli elossa. Synnytysvälit olivat myös lyhyemmät ja lasten elossa pysyminen parempi, jos isoäiti oli elossa. Näyttää siltä, että ihminen voi lisätä omaa biologista kelpoisuuttaan myös vaihdevuosien jälkeen. Siksi luonnonvalinta olisi suosinut ihmisillä pidempää menopaussin jälkeistä elinikää.”

Onko aasiannorsuilla menopaussia?      

Lahdenperän väitöskirjatyöskentelyä ohjasi Virpi Lummaa, joka on jo 15 vuoden ajan asunut Englannissa ja työskentelee Sheffieldin yliopistossa. Lummaa sai myanmarilaisen eläinlääkäri Khyne U Marin kautta aasiannorsuaineiston, jonka avulla Lahdenperä jatkaa nyt vanhenemisen evoluution tutkimusta kansainvälisen tutkimusryhmän jäsenenä. 

Tutkimuksen pääpaikka on Sheffieldin yliopisto, missä ydinryhmään kuuluvat Virpi Lummaa, Khyne U Mar, kaksi väitöskirjan tekijää sekä yksi post-doc -tutkija.

”Käyn Englannissa pari kertaa vuodessa mutta muuten työ on pitkälti tietokoneen ääressä istumista ja aineiston analysointia. Erityisesti haluan katsoa, mitkä tekijät ovat voineet vaikuttaa pitkän eliniän evoluutioon norsuilla ja verrata tuloksia ihmisiin. Tutkin muun muassa ikäkohtaista lisääntymistä ja sitä onko norsuilla vaihdevuosia vai ei. Lisäksi selvitän, miten kauan norsut elävät viimeisen lisääntymisen jälkeen verrattuna ihmiseen.” 

”Haluan myös tarkastella norsujen pitkää elinikää äiti- ja isoäitihypoteesien näkökulmasta. Voisiko norsujen pitkä elinikä selittyä myös sillä, että norsunpoikaset tarvitsevat emoaan niin pitkään syntymän jälkeen? Ihmisten osalta päädyttiin siihen, että lapsi tarvitsee äitiään erityisesti kahden ensimmäisen elinvuotensa ajan. Norsuilla vastaava aika näyttäisi olevan viisi vuotta. Aasiannorsuilla näyttää kyllä olevan sijaishoitajia eli toisia naaraita, jotka hoitavat ja jopa imettävät toisten naaraiden poikasia. Mutta nämä eivät kuitenkaan täysin pysty korvaamaan äitiä.” 

Lahdenperä ehti aloittaa tutkimuksen jo ennen Suomen Akatemian kolmivuotista hankerahoitusta, joka päättyy vuonna 2015. Tutkimuskohteensa hän kohtasi silmästä silmään jo vuonna 2012 ja sai niihin myös konkreettisen kosketustuntuman Myanmarissa.

”Ratsastus työläisnorsun selässä pelotti kyllä, kun istuin huojui niin paljon norsun kulkiessa. Norsut ovat silti käsittämättömän ketteriä ja kulkevat ongelmitta hurjiltakin tuntuvilla rinteillä. Ne ovat täysin välttämättömiä työjuhtia vaikeakulkuisessa metsikössä, missä olisi vaikea käyttää työkoneita. Kasvillisuutta tuhoaviin koneisiin verrattuna norsut onnistuvat myös säilyttämään luonnon monimuotoisuutta.” 

Työläisnorsujen leirielämää

Lahdenperän mukaan aasiannorsuja on tutkittu vähemmän kuin afrikannorsuja. Lajit  erovat ulkoisesti erityisesti vartalon ja korvien koon osalta. Aasiannorsulla on vähemmän painoa ja pienemmät korvat kuin afrikannorsulla ja vain aasiannorsu-uroksille kasvaa syöksyhampaat. Aasiannorsu on geneettisesti lähempänä mammuttia kuin afrikannorsu ja myös tätä karvaisempi. Myanmarin työläisnorsuilla on hyvin samanlainen kuolleisuus kuin villeinä elävillä afrikannorsuilla. Molemmat myös elävät matriarkan johtamissa laumoissa. Tutkitut afrikannorsut ovat kuitenkin olleet villejä, joten niistä ei ole voitu kerätä yhtä tarkkaa aineistoa kuin Myanmarin valtion työläisnorsuista.

”Jokaisella valtion norsulla on oma lokikirja, johon kirjataan kaikki mahdollinen norsun elämästä. Norsuilla on myös omat, norsuleirien lähellä asuvat mahoutit, jotka ohjaavat norsuja työtehtävissä. Ammatti periytyy sukupolvelta toiselle. Leireillä syntyviä norsunpoikasia hoitavat kymmenvuotiaat pojat, joille kehittyy elinikäinen suhde norsun kanssa”, kertoo Lahdenperä.

Aasiannorsu on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Myös työläisnorsujen kovat breaking-koulutusmenetelmät ovat herättäneet huolta ja keskustelua eläintensuojelijoiden keskuudessa. Mirkka Lahdenperä myöntää, että hänellä oli alunperin idyllisempi kuva työläisnorsujen oloista.

”Leirien urosnorsutkin ovat kyllä niin alistettuja, että ne eivät yleensä astu naarasnorsuja. Nämä saavat poikasensa villiurosten kanssa, joita kohtaavat vapaa-aikana ja lomillaan.” 

 ”Turistinorsuihin verrattuna Myanmarin työläisnorsut ovat kyllä terveempiä eivätkä ne hyökkää ihmisten kimppuun yhtä usein. Turistinorsuilla tavataan paljon tuberkuloosia, jota onneksi esiintyy Myanmarissa vain harvoin. Epidemia aiheuttaisi katastrofin, koska tuberkuloosin hoito on hyvin kallista ja kestää jopa vuoden. Myös mahoutin elanto riippuu kokonaan norsusta. Työläisnorsut ovat niin arvostettuja Myanmarissa, ettei niitä koskaan lopeteta, vaikka kyseessä olisi kuinka vaikea sairaus tai loukkaantuminen.” 

Lähisukulaisten tärkeys

Yksi Mirkka Lahdenperän tutkimusmotivaatiota lisäävä kannustin on ajatus siitä, että työläisnorsututkimuksen tulokset saattavat merkittävästi parantaa leireillä elävien aasiannorsujen elinoloja. Luonnossa aasiannorsut elävät vanhojen ja viisaiden matriarkkojen johtamissa laumoissa, joissa naaraspuoliset sukulaiset ovat tiiviissä kontaktissa keskenään. Työläisnorsuiksi koulutetut norsut eivät välttämättä päädy samoille leireille sukulaistensa kanssa.

”Norsulaumojen älykkäät ja hyvämuistiset isoäidit ovat varsinaisia datapankkeja, jotka kuivina kausina osaavat johdattaa laumat tärkeille vesipaikoille. Isoäideillä on myös tärkeä rooli nuorempien naaraiden opettajina. Nuoret äitinorsut eivät välttämättä osaa esimerkiksi vetää poikasiaan irti mudasta, ellei isoäiti tule ja näytä, miten se tehdään”, kertoo Lahdenperä. 

”Jos pystymme todistamaan isoäitinorsujen vaikutuksen poikasten elossapysymiseen ja tytärnorsujen lisääntymiseen, voimme ehkä estää lähisukulaisnorsujen erottamisen toisistaan eri leireille. Kaikki hyötyisivät siitä, että työläisnorsut saisivat enemmän terveitä poikasia, jos lähisukulaisnorsut saisivat elää yhdessä samoilla leireillä. Silloin norsuja ei tarvitsisi enää pyydystää luonnosta ja ne välttyisivät pyydystyksen aiheuttamilta traumoilta, joilla saattaa olla hyvinkin kauaskantoiset vaikutukset.”

Teksti ja henkilökuva: Suvi Ruotsi
Norsukuvat: Alexandre Courtiol ja Virpi Lummaa

Julkaistu alun perin A propos -verkkolehdessä.

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »