Higgsin bosonin ääreltä Akatemian toimikuntatyöhön

18.3.2013

Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnan tuore puheenjohtaja, Helsingin yliopiston kokeellisen hiukkasfysiikan professoriPaula Eerola, pääsee näköalapaikalle vaikuttamaan suomalaiseen tiederahoitukseen. Eerola on toiminut pitkään tiedehallinnossa Ruotsin Vetenskapsrådetissa sekä monissa EU:n asiantuntijatehtävissä.  ”Hiukkasfysiikka on globaali tutkimusyhteisö, joten myös sitä kautta kansainväliset haasteet ja toimintatavat ovat tulleet tutuiksi”, sanoo Eerola.

Suurelle yleisölle Paula Eerola on tullut tutuksi CERNissä etsityn alkeishiukkasen eli Higgsin bosonin asiantuntijana. ”Higgsin bosonin signaalin tutkinnassa on edistytty sen verran, että voidaan puhua jo jonkinlaisesta varmuudesta hiukkasen olemassaolosta. Hiukkasen etsintä on ollut merkittävin juttu omalla tutkijanurallani. Tietämyksemme alkeishiukkasista on prosessin yhteydessä lisääntynyt merkittävästi,” sanoo Eerola.

Vertaisarvioitu tutkimusrahoitus tieteellisen laadun mittari

Kansainvälisen kokemus on tuonut Eerolalle myös perspektiiviä Akatemian rahoitusmallin arviointiin.

”Akatemialla ja muilla kansallisilla tutkimusneuvostoilla on merkittävä rooli tiederahoituksessa, ja kilpailtu puolueeton vertaisarviointi on Akatemian merkittävin valttikortti”, toteaa Eerola. ”Vierastan kehittämistä kehittämisen vuoksi. Mielestäni Akatemian hyvin toimivaa vertaisarviointimallia ei pidä muuttaa. Tässä rahoituskentässä Akatemian malli arvostetaan korkealle.”

Eerolan mukaan vertaisarvioitu tutkimus on myös yliopistojen oman rahoituksen laatumittari.

”Yliopistolla ei tehdä vertaisarviota, vaan rahoituspäätökset tehdään kollegiaalisesti tai strategisesti substanssin pohjalta. Tässä työssä Akatemian vertaisarvioitu tutkimusrahoitus toimii yliopistoille hyvän tutkimuksen mittarina. Yliopistojen strateginen rahoitus ohjautuu yleensä vertaisarvioinnissa menestyneisiin tutkimushankkeisiin”, lisää Eerola. ”Akatemiaprofessorit, akatemiatutkijat ja tutkijatohtorit legitimoivat yliopistojen tutkimusrahoituksen suuntaamista.”

Eerolan mukaan Akatemian rahoitus on monella tutkimusalalla elinehto, koska yliopistoilla ei yleensä ole omaa tutkimusrahaa. ”Professorina saan palkan yliopistolta ja opetusvelvollisuuden jälkeen minulle saattaa jäädä aikaa tutkimukselle. Ilman tutkimusmäärärahoja en saa post-doc -opiskelijoita, käytössäni ei ole laitteita enkä voi matkustaa. Tällaisessa ympäristössä Akatemian rahoitus on lähes ainoa vaihtoehto mielekkäälle tutkimustyölle”, sanoo Eerola.

Tutkimusinfrastruktuureihin pitää panostaa

Eerola haluaisi kehittää myös Infrastruktuurirahoitusta ja muuta pitkäjänteistä rahoitusta.

”Aloitan oman kauteni hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa, sillä tutkimusinfrastruktuurien alueella tapahtuu paljon. Hyvä niin, sillä alue on ollut kansallisesti kehittymätöntä. Varsinkin toimiva systeemi infrastruktuurien arvioimiseksi on puuttunut. Lobbaus ja ad-hoc -perusteet ovat aiemmin vaikuttaneet infrastruktuurien rahoitukseen. Lisäksi infrastruktuurien haasteena ovat pitkät rahoitusketjut, jolloin valittujen infrastruktuurien rahoituksen jatkuvuus on turvattava”, muotoilee Eerola.

Luonnontieteiden vetovoima kansainvälistä huippua

Suomen Akatemia rahoittaa luonnontieteen ja tekniikan alojen tutkimusta yli sadalla miljoonalla eurolla vuosittain. Eerolan mukaan alan huippuosaamiseen pitää satsata jatkossakin. ”Luonnontieteiden koulutus on myös tärkeää. Alan osaajat ovat yleensä hyviä ongelmanratkaisijoita ja laajojen kokonaisuuksien osaajia”.

Luonnontieteiden opiskelijoita Suomessa on toistaiseksi riittänyt. Tässä Suomi on kulkenut Eerolan mukaan selvästi kansainvälisiä trendejä vastaan.

”Taustalla on hyvä peruskoulutus, ja ehkä nörttimäinen kansanluonnekin on auttanut meitä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Japanissa kiinnostus luonnontieteisiin on romahtanut. Ruotsissa ensisijaisesti kemiaa opiskelemaan pyrkineiden määrä oli vain joitain kymmeniä koko maassa. Kemia on Ruotsissa erittäin huonossa huudossa. Suomessa luonnontieteellisiin haasteisiin näytetään suhtautuvan niin, että kun ongelma havaitaan, se halutaan ratkaista. Tämä ajattelu ohjaa myös opiskelijoita luonnontieteellisille aloille”, sanoo Eerola.

Perustutkimusta suunnattava omaperäisiin aiheisiin

”Perustutkimus synnyttää parhaimmillaan uusia tutkimuksen aloja, ja tätä prosessia ei voi johtaa ylhäältä päin. Strategisia suuntia valittaessa pitää muistaa keskittyä riittävän omaperäisiin alueisiin. Jos tutkitaan samoja aiheita kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa, meidän resurssimme eivät tässä kilpailutilanteessa riitä”, muotoilee Eerola.

Hänen mukaansa Akatemian hallituksen listaamat suuret haasteet ovat väljiä ja sopivat moniin tutkijalähtöisiin tutkimushankkeisiin. ”Tutkijat tietenkin haluavat suunnata tutkimustaan tähän sapluunaan. Näiden tutkimusalueiden katveessa voi olla kuitenkin kiinnostavia tutkimusaloja, joiden tukemista ei pidä ohittaa. Pitää löytää sellaisia signaaleja, joiden perusteella voimme tukea myös laadukkaita uniikkien alojen tutkimusaiheita”, sanoo Eerola.

Teksti: Vesa Varpula
Kuva: Kari Likonen

Julkaistu alun perin A propos -verkkolehdessä.

Viimeksi muokattu 4.5.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »