EN

Musta hiili” ei hidasta ilmastonmuutosta

Aiemmin arvioitua pienempi osa orgaanisen aineen palaessa syntyvästä ns. mustasta hiilestä pysyy maaperässä. ”Mustan hiilen” hautaaminen maahan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei muodosta pysyvää hiilivarantoa kuten on aiemmin ajateltu, vaan mustaa hiiltä siirtyy maaperästä jokiin, todetaan Science-lehdessä 19.4. julkaistussa tutkimuksessa, jota on tehty muun muassa Suomen Akatemian rahoituksella.

Eloperäisen aineksen polttaminen tuottaa vuosittain 40–250 miljoonaa tonnia niin sanottua mustaa hiiltä. Mustaa hiiltä syntyy orgaanisen aineksen epätäydellisessä palamisessa, esimerkiksi metsäpaloissa, kaskeamisessa ja peltojen kulotuksessa. Mustan hiilen on arveltu säilyvän maaperässä jopa miljoonia vuosia.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin, että maaperän mustasta hiilestä merkittävä määrä liukenee vesistöihin. Uusien tutkimustulosten valossa paljon puhutusta ”biohiilestä” ei ehkä olekaan maailman pelastajaksi. Hiilelle on annettu etuliite ”bio”, kun sitä käytetään sekä energiantuotantoon että maanparannukseen. Biohiilen sovelluksissa keskeisenä tekijänä on kuitenkin hiilen pysyvyys maaperässä.

Tutkimuksessa selvitettiin maaperästä jokien kautta meriin kulkeutuvan liuenneen mustan hiilen määräksi 27 miljoonaa tonnia vuodessa tutkimalla jokinäytteitä ympäri maailmaa.  

”Jokainen näyte sisälsi merkittävän määrän mustaa hiiltä”, kertoo tutkimukseen osallistunut yliopistonlehtori Anssi Vähätalo Jyväskylän yliopistosta. ”Keskimäärin mustan hiilen määrä oli kymmenen prosenttia liuenneen orgaanisen hiilen määrästä. Tulokset osoittavat, että liukoiseksi muuttuneen mustan hiilen osuus voi olla jopa 40 prosenttia vuosittain syntyvästä mustan hiilen määrästä.”

Vesinäytteitä maailman suurimmista joista

Tutkimuksen pohjana on yliopistonlehtori Anssi Vähätalon Iso joki -projekti, jonka hän käynnisti akatemiatutkijana Helsingin yliopistossa ennen siirtymistään Jyväskylän yliopistoon. Projektissa otettiin vesinäytteitä kymmenestä maailman suurimmasta joesta.

”Nämä joet kuljettavat yhden kolmasosan valtameriin kulkeutuvasta makeasta vedestä ja niiden valuma-alue kattaa 28 prosenttia koko maailman maapinta-alasta. Vesinäytteitä otettiin esimerkiksi maailman suurimmasta joesta, Amazonista”, Vähätalo kuvaa.

Iso joki -projektin näytteiden lisäksi Science-lehdessä julkaistua tutkimusta täydennettiin myös muilla ympäri maailmaa otetuilla jokinäytteillä. Yhteensä tutkittavia näytteitä oli 174.

 

Julkaisun tiedot:
Global Charcoal Mobilization from Soils via Dissolution and Riverine Transport to the Oceans
Science 19 April 2013, Vol. 340 no. 6130 pp. 345-347, DOI: 10.1126/science.1231476
Rudolf Jaffé, Yan Ding, Jutta Niggemann, Anssi V. Vähätalo, Aron Stubbins, Robert G. M. Spencer, John Campbell, Thorsten, Dittmar

 

Tutkimukseen osallistuneet tahot:

  • Florida International University (FIU)
  • Max Planck Research Group for Marine Geochemistry, University of Oldenburg
  • Helsingin yliopisto
  • Jyväskylän yliopisto
  • Skidaway Institute of Oceanography
  • Woods Hole Research Center
  • U.S. Department of Agriculture

 Lisätietoja antaa yliopistonlehtori Anssi Vähätalo, sp. anssi.vahatalo@jyu.fi

Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedote

Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »