Tieteidenvälinen tutkimus haastaa tieteenalojen arviointiperusteita

(30.11.12)

Tieteellistä laatua on pääsääntöisesti arvioitu kunkin tieteenalan omista lähtökohdista käsin, mutta tieteidenvälisen yhteistyön ja tieteen yhteiskunnallisen vastuuvelvollisuuden vaatimukset ovat luoneet paineita tieteenalarajat ylittävälle tiedontuotannon hallinnoinnille. Aihetta tutkii maatalous- ja metsätieteiden maisteri Katri Huutoniemi, jonka yhteiskuntapolitiikan alaan kuuluva väitös ”Interdisciplinary accountability in the evaluation of research proposals: Prospects for academic quality control across disciplinary boundaries” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 30.11. Tutkimuskohteina ovat Suomen Akatemian tutkimushankkeet.

Huutoniemi tarkastelee tutkimuksessaan tieteellisen arvioinnin tavoitteita ja käytäntöjä ja tuo keskusteluun tieteidenvälisen vastuuvelvollisuuden käsitteen. Hän kysyy, mitä tieteidenvälinen vastuuvelvollisuus pitää sisällään, ja miten se voidaan osoittaa, todentaa ja ottaa huomioon tutkimushankkeiden arvioinnissa.
Huutoniemi tarkastelee tieteidenvälisen vastuuvelvollisuuden ilmenemistä Suomen Akatemian tutkimushankkeiden arvioinnissa. Empiirinen tutkimus kohdistuu tieteidenvälisen vuorovaikutuksen muotoihin yhtäältä hankesuunnitelmien sisällössä ja toisaalta niiden vertaisarviointiprosessissa.

Analyysien kohteena on se, miten tutkijat ja arvioitsijat aktiivisesti koordinoivat, sovittelevat ja muokkaavat tieteenalojen asettamia normeja pyrkiessään tieteellisesti korkeatasoiseen tutkimukseen. Empiiristen löydösten sekä tieteidenvälisyyttä, tieteentutkimusta ja tiedepolitiikkaa käsittelevän kirjallisuuden perusteella Huutoniemi esittää, että tieteellisten kriteerien tapauskohtainen soveltaminen, jopa uudelleen määrittely, on keskeinen elementti uuden tiedon tuotannossa ja arvioinnissa.

Huutoniemen tutkimus tuottaa täydentävän näkökulman tiedontuotannon hallinnointia ja sen muutoksia koskevaan keskusteluun, jossa on viime aikoina korostunut tieteen yhteiskunnallinen vastuuvelvollisuus ja tieteellisen tiedon hyödynnettävyys. Huutoniemi esittää, että tieteidenvälisten suhteiden arvioiminen on ensisijainen mutta vähälle huomiolle jäänyt osa vastuullista tiedontuotantoa. Tieteidenvälinen vastuuvelvollisuus asettaa tieteenaloittaisen tutkimuksen laajemman tiedeyhteisön arvioitavaksi, ja pyrkii siten parantamaan tutkimustiedon luotettavuutta ja tieteellistä relevanssia. Huutoniemen työn keskeiset tulokset tukevat tämän näkökohdan operationalisointia ja edistämistä tutkimushankkeiden arvioinnissa.

Arvioinnin viitekehykseksi tutkimus tarjoaa käsitteellisen jäsennyksen tieteidenvälisen vastuuvelvollisuuden rakenteesta. Jäsennys auttaa määrittämään yksittäisen tutkimushankkeen tieteidenvälisiä arviointiperusteita kolmella ulottuvuudella: mille tieteenaloille, minkälaisesta tutkimustavoitteesta, ja minkälaisesta tutkimusprosessista hankkeessa ollaan vastuuvelvollisia. Arvioinnin toteutuksessa tutkimus korostaa tieteidenvälisen neuvotteluympäristön rakentamista. Tieteellisten asiantuntijoiden valinnalla ja asiantuntijapaneelin tieteenalakokoonpanolla voidaan ohjata sitä, missä määrin arvioitsijat rakentavat toistensa asiantuntemuksen ja arvostusten varaan muodostaessaan käsitystä hankkeiden laadusta.

Lähde: Helsingin yliopisto

Linkki väitöskirjaan

Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »