Nykyenglanti on vuorovaikutuksen tulos

31.1.2011

”Kielen muutos on kielentutkijalle tärkeä tutkimuskohde. Yhteiskunta ja ihmisten elämä näkyy kielessä ja toisin päin: kieli muuttaa ihmistä ja yhteiskuntaa”, tiivistää akatemiaprofessori Terttu Nevalainen. Hän johtaa Englanninkielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimuksen huippuyksikköä.

Englanninkielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen huippuyksikkö (VARIENG) koostuu Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen tutkimusryhmistä. Huippuyksiköllä on kolme päätutkimusalaa: kieli yhteiskunnassa, kieli diskurssina ja kielelliset prosessit. Helsingissä perehdytään erityisesti kielen historian tutkimukseen ja Jyväskylässä siihen, miten englannin kieltä käytetään nykypäivän Suomessa.

Jyväskylän tutkimusryhmää johtaa yksikön varajohtaja professori Sirpa Leppänen ja yksikön toisena varajohtajana toimii professori Irma Taavitsainen Helsingistä. Yhteensä huippuyksikössä työskentelee 55 tutkijaa, joista 28 on jatko-opiskelijoita. Tänä vuonna on valmistunut kolme väitöskirjaa.

VARIENG-huippuyksikkö on kansainvälisestikin erittäin tunnettu ja tunnustettu tutkimusyksikkö, jonka yksi erikoisalue ovat merkittävät englanninkielen korpushankkeet. Näillä tarkoitetaan erilaajuisia elektronisia tekstiaineistoja, jotka edustavat esimerkiksi tiettyä aihealuetta tai kielivarieteettia. Englannin kielen historiaa kartoittava, emeritusprofessori Matti Rissasen johdolla koottu Helsinki Corpus viettää 20-vuotisjuhlavuotta tänä vuonna. 2000-luvun alussa tutkimusryhmässä aloitettiin lääketieteellisen englannin korpus-hanke, jossa kootaan lääketieteellisen englannin aineistoa aina keskiajalta 1800-luvulle asti.

Kontaktit vauhdittavat kielen muutosta

Terttu Nevalaisen mukaan kielihistorioitsijaa kiinnostaa selvittää, miten kieli on kehittynyt ja miten on tultu tämän päivän tilanteeseen sekä se, onko kielen käyttö nyt erilaista kuin menneinä aikoina. Yhä laajemmat elektroniset aineistot antavat tutkijalle aivan uuden mahdollisuuden tarkastella kielen käyttöä monipuolisesti niin yksittäisten tekstien tasolla kuin myös tekstimassoina laskennallisia menetelmiä käyttäen.

Muutokset voivat näkyä niin kielen rakenteessa, sanastossa kuin lausumisessakin. ”Muinaisenglanti oli 1000 vuotta sitten rakenteeltaan saksan kielen kaltainen, sillä siinä oli käytössä esimerkiksi sijamuodot ja kieliopillinen suku, joita ei nykyenglannissa ole. Myös lauseen sanajärjestys oli muinaisenglannissa vapaampi kuin nykyään”, Terttu Nevalainen kertoo.

Kanssakäyminen uudessa elinympäristössä on omiaan tasoittamaan murrevaihtelua. Yhdysvalloissa ja Australiassa on havaittavissa edelleen vähemmän paikallismurre-eroja kuin niiden vanhassa emämaassa Englannissa. Erot ilmenevät etupäässä ääntämisessä.

Lue lisää A propos -verkkolehdestä

Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »