7. sija, kansainvälinen sarja:
Tuula Ritakari
Khrushchev has been described as a ”petulant child playing with a loaded gun”. Did Khrushchev have sound strategic reasons for provoking America over Cuba in 1962 or is this epithet deserved?
(Khrushchevia on kuvattu “oikukkaaksi lapseksi joka leikki ladatulla aseella”. Oliko Khrushchevilla vankat strategiset perusteet provosoida Amerikkaa Kuuban ohjuksilla vuonna 1962 vai onko nimitys ansaittu?)
Kilpailutyö

19-vuotias Tuula Ritakari opiskelee Etelä-Tapiolan lukiossa.
”Kuuban ohjuskriisi kiehtoi minua esimerkkinä siitä, kuinka kauheaan tilanteeseen ihmiskunta voi itsensä saattaa. Halusin tietää, mikä ajoi kahden suurvallan päämiehet uhkaamaan toisiaan ydinohjuksilla, jotka olisivat voineet aiheuttaa koko ihmiskunnalle katastrofaalisia seurauksia”, kuvailee Tuula tutkimuksensa aihevalintaa. Tutkimustyö osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että se vaikutti Tuulan päätökseen hakea yliopistoon opiskelemaan historiaa ja psykologiaa.
Tutkimuksessaan Tuula pohtii, onko neuvostojohtaja Nikita Khrushchevista esitetty kuvaus ”oikukkaana lapsena, joka leikkii ladatulla aseella” oikeutettu, vai oliko Khrushchevilla vankat strategiset syyt provosoida Amerikkaa Kuuban ohjuksilla vuonna 1962. Khrushchevin todellisista motiiveista on esitetty ajan saatossa monia eriäviä mielipiteitä.
Työssään Tuula tutkii Kuuban kriisiin johtaneita syitä tutustumalla muun muassa Khrushchevin muistelmiin, ohjuskriisin aikaan aiheesta kirjoitettuun materiaaliin sekä toissijaisiin lähteisiin. Hän pohtii erilaisten tekijöiden painoarvoa Khrushchevin päätöksenteossa saadakseen selville, mikä vaikutti tämän päätökseen käyttää ydinaseita. Tuula päätyi siihen tulokseen, että kuvausta Khrushchevista oikukkaana lapsena voidaan pitää oikeutettuna; Khrushchevin motiivit jäivät hämäriksi, ja Yhdysvaltojen uhkaaminen ydinohjuksilla oli häneltä turha riski.
Työssä Tuulaa opasti hänen historian opettajansa David Crawford, joka auttoi etenkin aiheen rajaamisessa sekä antoi työstä palautetta.
Arvioijien kommentit
Arvioijat pitivät Tuulan aihevalintaa haastavana, sillä Kuuban ohjuskriisiä on tutkittu laajemmassa mittakaavassa varsin paljon. Myös valittu näkökulma tuo työhön haastetta; historiallisen henkilön toiminnan analysointi ja henkilökohtaisten motiivien tutkiminen vaativat psykologista tarkkanäköisyyttä ja erilaisten vaihtoehtojen punnitsemista. Toisaalta aiheen käsittely Neuvostoliiton näkökulmasta tekee siitä myös erittäin luovan.
Tutkimuksen tausta ja tutkimuskysymys esitetään selkeästi. Käytetty aineisto kuvataan hyvin ja myös sen ongelmat on huomioitu; aineiston luotettavuuden arviointi osoittaa kirjoittajalta kypsyyttä. Kirjoittaja on perehtynyt aineistoon monipuolisesti ja laajasti ja käy sen kanssa ansiokasta dialogia. Arvioijien mukaan myös Tuulan johtopäätökset ovat erinomaiset, ja lukijan on helppo seurata tutkimuksen etenemistä ja johtopäätösten syntyä. Tulosten vetovoimaa lisäävät taitavasti tekstiin sijoitetut lainaukset.
Kilpailutyö on hyvä kokonaisuus haastavasta aiheesta. Työn kielellinen ilmeikkyys tekee lukukokemuksesta elämyksen. Arvioijat uskovat Tuulalla olevan hyvät mahdollisuudet edetä historiantutkijan uralla, mikäli hän päättää suuntautua alalle.
Tuulan harrastukset: Partio ja pianonsoitto