7. sija, kansainvälinen sarja

Sakari Mesimäki

How far, and in the face of what impediments, have Japanese historians managed to portray a historically accurate interpretation of events in Nanking in the 1930s?

(Miten Japanilaiset historijoitsijat ovat onnistuneet historiallisesti totuudenmukaisessa tulkinnassa 1930-luvun Nankingin tapahtumista? Mitä vaikeuksia he ovat kohdanneet?)

Kilpailutyö

Sakari Mesimäki, 19, opiskelee Etelä-Tapiolan lukiossa.

Sakarin kiinnostus Japania kohtaan voimistui hänen vietettyään vaihto-oppilasvuoden Tokiossa vuosina 2008˗2009: ”Historia on ollut intohimoni pienestä pitäen. Tässä tutkielmassa pääsin pohtimaan Japanin historiaa ja sitä, miten japanilaiset suhtautuvat menneisyytensä tapahtumiin.”

Joulukuun 13. päivä 1937 kiinalainen Nankingin kaupunki joutui Japanin armeijan hallintaan. Kaupungin valtausta seurasivat Kiinan ja Japanin välisen sodan tarkimmin dokumentoidut ja kiistanalaisimmat kuvaukset sodanajan tapahtumista. Mielipiteet Nankingin verilöylyksi kutsutun tapahtuman julmuuksista ulottuvat Iris Changin kuvauksesta maailmanhistoriassa vertaansa vailla olevasta julmuuksien orgiasta väitteisiin, että kyse on vain kiinalaisesta propagandasta. Japanissa akateemiset näkemykset tapahtuneesta luokitellaan yleensä kolmeen, verilöylyn kuolonuhrien määrään perustuvaan koulukuntaan: Illuusiokoulu, Keskitiekoulu ja Suuri verilöylykoulu.

Sakari tutkii, kuinka hyvin japanilaiset historioitsijat ovat onnistuneet tavoitteessaan tarjota historiallisesti täsmällisiä tulkintoja näistä riidanalaisista tapahtumista. Hän myös selvittää japanilaisia tutkijoita kohdanneita paineita tapahtumien kuvauksessa ja tulkinnassa, huomioiden erityisesti Japanin yhteiskunnallisen järjestyksen heille asettamat paineet.

Tulosten mukaan japanilaisista historioitsijoista valtaosa on edistynyt merkittävällä tavalla pyrkimyksessään luoda uskottava historiallinen tulkinta Nankingin tapahtumista. Tällainen päätelmä on mahdollinen lähinnä siksi, että pääosa historioitsijoista asettuu niin sanottuun Keskitiekoulukuntaan, joka osoittaa edistyksellisintä tutkimuksellista metodiikkaa ja historiantutkimuksellista lähestymistä aiheeseen. Tämä koulukunta on myös vähiten altis äärimmäisiä mielipiteitä rasittaville ideologisille ennakkoasenteille. Ääripäitä edustavissa koulukunnissa taas on mukana laajempi edustus mielipiteitä, jotka eivät edusta ammattimaista historiantutkimusta.

Silti japanilaista yhteiskuntaa hallitsee paljolti yhä äärioikeistolainen ja kansallismielinen tulkinta, joka pyrkii kieltämään verilöylyn tapahtumat. Tämän vuoksi on Illuusiokoulun katoaminen epätodennäköistä, ainakaan niin pitkään kuin koulukunnalle löytyy laajaa kannatusta. Lisäksi on selvää, että ääriainekset hidastavat maltillisempien historioitsijoiden pyrkimyksiä saada Nankingin verilöylyn historiallisesti uskottavammalle tulkinnalle enemmän tukea akateemisen tutkijakunnan ulkopuolella.

Arvioijien kommentit

Arvioijista historiankirjoituksen yhteys kansallisen identiteetin luomiseen on tärkeä aihe, joka on tässä työssä oivallettu hienosti. Historiankirjoituksen ja historiakulttuurin tutkiminen vaatii laajaa perehtyneisyyttä paitsi tutkittavaan aiheeseen ja historiankirjoitukseen, myös hyvää kulttuurin tuntemusta ja kykyä analysoida ”koulukuntia” ja ”paradigmoja”. Usein tällaista analyysiä ei voi sitoa perinteisiin historiantutkimuksen menetelmiin ja empiriaan. Erityisen kunnioitettavaa on ollut valita aihe, joka ei kuulu Suomen tai Euroopan historian piiriin.

Tekijä esittää tutkimuksensa taustan, tutkimuskysymyksen ja -tavoitteet selvästi ja johdonmukaisesti. Hän käyttää tutkimuksessa vertailevaa menetelmää esimerkillisesti ja on ymmärtänyt, ettei sen kannalta oleellista ole niinkään Nankingin verilöylyn todellisuus, vaan siitä tehdyt tulkinnat. Aineistokseen tekijä on valinnut kirjoituksia, joissa ruoditaan Nankingin verilöylystä käytyä debattia. Käytetty aineisto tukee erinomaisesti valittua lähestymistapaa.

Tutkimustuloksia on harkittu erittäin syvällisesti monelta eri kannalta ja ne on myös esitetty selkeästi ja tyhjentävästi. Johtopäätökset vaikuttavat analyyttisilta ja luotettavilta.  Tutkimus on koottu kaikkien akateemisten sääntöjen mukaisesti ja siinä käytetty englanninkieli on erinomaista ja usein hämmästyttävänkin hallittua ja elävää.

Tutkimus on erittäin onnistunut ja muodollisesti lähes täydellinen yhteenveto japanilaisen historiankirjoituksen ongelmista Nankingin verilöylyn suhteen. Kirjoittaja on välttänyt ottamasta kantaa itse verilöylyyn, mikä on erinomaisen oivaltava ratkaisu. Tutkimuksen kohteena on siitä kirjoitetut esitykset, ei tapahtuma itse, ja valitsemalla puolensa kirjoittaja olisi heikentänyt mahdollisuuksiaan pohtia historiantutkijoiden ja muiden japanilaisten vaikuttajien näkökulmia puolueettomasti. Erinomainen työ!

Sakarin harrastukset: Katutanssi ja pienoismallit