Eveliina Tahvanainen ja Siniriikka Ventelä

1. sija, Kansallinen sarja

Anoreksiasta paraneminen ja siihen vaikuttavat tekijät

Kilpailutyö

Siniriikka Ventelä,18, ja Eveliina Tahvanainen, 18, Savonlinnan Lyseon lukiosta halusivat oppia ymmärtämään paremmin syömishäiriöitä ja niistä parantumista.

”Lähipiirissämme on esiintynyt anoreksiaa ja ilman aiheeseen liittyvää tietoa ja ymmärrystä meidän on ollut vaikea olla tukena paranemisprosessin aikana. Lisätiedon tarve olikin päällimmäinen tekijä työn aihetta valitessamme.”

Anoreksia on yksi vaikeimmista ja monimutkaisimmista psyykkisistä sairauksista, jonka paranemiseen johtavia tekijöitä ei kuitenkaan tunneta. Prosessin tarkempi ymmärtäminen on tärkeää, jotta sairauden pitkittymiseltä ja pahemmilta komplikaatioilta voidaan välttyä. Siniriikka ja Eveliina halusivat ottaa anoreksiaan uudenlaisen näkökulman keskittymällä siihen, mikä on anoreksiapotilaan itsensä mielestä paranemisprosessin alullepaneva voima.

Päällimmäisenä ongelmana Siniriikka ja Eveliina selvittivät sitä, mikä sytyttää todellisen paranemisen halun anorektikossa. Sen ymmärtämiseksi heidän täytyi tarkastella myös ympäristön vaikutusta sekä sitä, kuinka anorektikko ylipäätään käsittää paranemisen ja itsensä suhteessa terveisiin. Aineistonsa tytöt keräsivät teemahaastattelun muodossa. He haastattelivat neljää itäsuomalaista naista, jotka kokivat olevansa parantuneita tai olivat paranemassa anoreksiasta. Eveliina ja Siniriikka hyödynsivät myös aikaisempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Aineistoa he tulkitsivat laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Siniriikan ja Eveliinan tutkimuksessa selvisi, että anoreksiaa sairastaneiden oma käsitys paranemisesta painottaa psyykkistä puolta selvästi enemmän kuin asiantuntijoiden määritelmät. Asiantuntijat kokevat paranemisen todelliseksi vain silloin, kun halu tervehtyä on lähtöisin potilaasta itsestään. Halun eli sisäisen motivaation käynnistäjäksi löytyi kuitenkin useita erilaisia tekijöitä, joista hoitoon pääseminen osoittautui merkittäväksi jokaisen tutkimukseen osallistuneen kohdalla. Lähes kaikille haastatelluille paraneminen oli ollut ”pakkorako”, ainoa vaihtoehto tilanteessa, jossa ruumis tai mieli ei enää kestänyt sairauden kuormaa. Läheisten tehtävänä paranemisessa pidettiin lähinnä tukemista ja hoitoon järjestämistä, joskin heidän nähtiin toimineen myös normaalin mallina. Osa haastatelluista kokikin, että tarinat normaalielämästä olivat vahvistaneet heidän haluaan parantua.

Yllättävää Eveliinan ja Siniriikan tutkimustuloksissa oli se, kuinka vähäisenä haastatellut kokivat kehonkuvan ja ihanteiden merkityksen paranemisessa. Sen sijaan paranemisen henkinen puoli ja hoidon merkitys juuri ajatusmaailman korjaamisessa korostuivat tuloksissa hyvin voimakkaasti. Tyttöjen tutkimus vahvistaa myös aiemmin saatuja tuloksia siitä, että varhaisempi hoitoon pääsy parantaa taudin ennustetta ja nopeuttaa paranemista.

Siniriikkaa ja Eveliinaa opasti heidän opettajansa, lehtori Kari Tukiainen.

Arvioijien mukaan  Siniriikka ja Eveliina hallitsevat moniulotteisen tutkimuskohteensa hyvin ja kykenevät ottamaan siihen uusia näkökulmia keskittymällä paranemisprosessiin ja subjektiivisiin kokemuksiin sekä linkittämään kuvattua ilmiötä laajempaa psykologiseen tietämykseen, motivaatioteorioihin. Tutkimusetiikan näkökulmasta haastava tutkimus on suoritettu hyvin ja vastuullisesti eettiset näkökohdat huomioiden. Koska tutkimuksen on tarkoitus paneutua subjektiivisiin kokemuksiin, laadullinen metodiikka ja semistrukturoitu haastattelu on perusteltu ja mielekäs valinta. Työ noudattaa täydellisesti laadullisen tutkimuksen formaattia. Myös oman työn kritiikki on esitetty selkeästi ja reflektoitu muihin tutkimuksiin. Siniriikan ja Eveliinan johtopäätökset sisältävät erinomaista pohdintaa.

Eveliina harrastaa liikuntaa, esimerkiksi balettia sekä lukemista. Siniriikka harrastaa Euroopan Nuorten Parlamentissa (EYP) toimimista ja liikuntaa. Molemmat harrastavat myös elokuvia.