Katri Piiparinen

3. sija, Kansainvälinen sarja

An inquiry into the factors leading to the successful resettlement of the Karelian refugees between 1944-1949.

(Tutkimus karjalaisten onnistuneeseen jälleenasuttamiseen johtavista tekijöistä vuosina 1944-1949.)

Kilpailutyö

Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun opiskelija Katri Piiparinen, 18, halusi tehdä työnsä häntä henkilökohtaisesti koskettavasta aiheesta. Kansainvälisen taustansa vuoksi Katri ei ollut juurikaan opiskellut Suomen historiaa, joten hän päätti heti, että tuleva työ liittyisi siihen.

”Isoisäni oli joutunut evakkoon Karjalasta, joten aihe oli minulle entuudestaan tuttu. Se oli kuitenkin säilynyt etäisenä ja lähes mystisenä osana omaa perintöäni, johon en ollut koskaan suhtautunut akateemisella mielenkiinnolla. Pitkään harkittuani totesin haluavani aiheen, jossa voisin tarkastella jälleenasuttamista analyyttisesta näkökulmasta ja hieman laajemmasta perspektiivistä. Huomioimalla kansainvälisiä näkökulmia ja tutkimuksia jälleenasuttamisprosesseista eri puolilla maailmaa yritin luoda itselleni ja tutkimukseni lukijalle mahdollisuuden nähdä jälleenasuttamisprosessi suurempana kokonaisuutena.”

Katrin tutkimuksen tavoitteena oli määrittää ja arvioida tärkeimmät tekijät, jotka johtivat maanluovutusten takia evakuoitujen karjalaisten onnistuneeseen jälleenasutukseen toisen maailmansodan jälkeen. Aiheella on maailmanlaajuista merkittävyyttä, sillä järjestelyt, joita tehtiin karjalaisten jälleenasuttamiseksi, ovat minkä tahansa kansainvälisten väestörakenteellisten kriteerien mukaan ainutlaatuinen esimerkki vastoin tahtoaan evakuoitujen ihmisten asuttamisesta.

Karjalaisen väestön nopea alueellinen hajauttaminen oli merkittävä askel, jolla ehkäistiin pakolaisleirien perustamisen tarve. On kuitenkin huomioitava, että jos karjalaisen väestön alueellista hajauttamista eivät olisi seuranneet pitkäaikaiset asuttamissuunnitelmat, olisi yhteiskunnallisen levottomuuden ehkäiseminen jäänyt väliaikaiseksi voitoksi. Katrin tutkimuksen mukaan yksi tärkeimmistä tekijöistä asuttamisen kestävyyden kannalta oli kuntakohtainen sijoitussuunnitelma. Karjalaiset evakot asutettiin kotikunnittain, mikä auttoi heitä säilyttämään karjalaisen identiteetin, joka oli tiukasti sidoksissa kotikuntien kyläyhteisöihin.

Asutustoiminnan keskeisin laki, maanhankintalaki (1945), polveutui usean sukupolven ajan kertyneestä asutustoiminnan tiedosta ja perinteestä. Se loi vankan perustuksen toisen maailmansodan jälkeiselle asutustoiminnalle, ja teki mahdolliseksi maanhankintalain avoimen tulkinnan. Avoin tulkinta mahdollisti sen, että asutustoiminta pystyttiin hajauttamaan kunnallistasolle. Kunnallistason päätöksenteko taas edesauttoi kaikkien tahojen yhteistyötä.

Asutustoiminnan pääauktoriteetti, maatalousministeriön asutusasiainosasto ylijohtajansa Veikko Vennamon johdolla sai yhdessä hallituksen tehokkaan päätöksenteon turvin asutustoiminnassa aikaan nopeita, mutta silti pitkäaikaisia ratkaisuja, joissa eri tahojen yhteistyö tehtiin mahdolliseksi. Tutkimuksessa arvioidun näytön perusteella eri tekijöiden yhteiseksi nimittäjäksi asuttamisen onnistumisessa nousivat avoin yhteiskunnallinen keskustelu ja paikallishallinnon päätöksenteko.

Katria opasti opettaja Steven Huxley.

Arvioijien mukaan Katrin työ on ensiluokkainen tutkimus karjalaisevakkojen onnistuneeseen jälleenasuttamiseen johtaneista tekijöistä. Sitomalla aiheensa luovasti pakolaisuutta ja joukkomuuttoja koskevaan nykypäivän keskusteluun sekä näiden teemojen kansainväliseen tutkimukseen tekijä onnistuu tuomaan aiheeseensa tuoreita ja kiinnostavia näkökulmia. Katri keskustelee työssään ansiokkaasti kansainvälisen ja kotimaisen tutkimuskirjallisuuden kanssa, mutta liikkuu luontevasti muillakin tasoilla. Teoreettisemmasta tarkastelusta hän palaa aina välillä hyvin konkreettisiin asioihin, esimerkiksi pohtimaan jälleenasuttamisen organisointia tai asutusprojektin haasteellisuutta. Työn keskeinen ansio on juuri se, miten Katri siirtyy työn edetessä yleisestä yksityiseen ja taas takaisin yleiseen. Työ on analyyttinen, tutkimuskysymystä lähestytään monista näkökulmista ja aineisto on erinomaisesti valittu. Kokonaisuutena työ on erittäin vahva näyte Katrin valmiuksista vakavan tieteellisen tutkimuksen tekoon.

Katri harrastaa ratsastusta, koiran ulkoiluttamista, urheilua ja lukemista.