4. Turkka Ylinen, Helsingin Normaalilyseo

Luis Buñuelin myöhäistuotannon psykoanalyyttinen sisältö

Turkka Ylisen työ

Jaetulle neljännelle sijalle vuoden 2002 Viksussa sijoittui 19-vuotias Turkka Ylinen Helsingin Normaalilyseosta taiteentutkimuksen alaan kuuluvalla työllä.

Turkka Ylisen työn tavoitteena oli eritellä ja tutkia espanjalaissyntyisen elokuvaohjaajan Luis Buñuelin (1900-1983) myöhäistuotannon elokuvissa esiintyviä psykoanalyyttisiä piirteitä, kuten unijaksoja, psykoanalyyttisiä symboleja ja esinemotiiveja sekä freudilaisenklassisen psykoanalyysin välillisiä ja välittömiä vaikutuksia Buñuelin ohjaukseen. Ylinen analysoi aihetta myös laajemmassa kontekstissa. Hänen keskeinen kysymyksensä on voidaanko psykoanalyyttisiä abstraktioita lainkaan esittää elokuvallisesti. Sigmud Freudin (1856-1939) itsensä mukaan prosessi ei ole mahdollinen, mutta silti erilaiset unijaksot ja piilotajunnan kuvaukset ovat varsin yleisiä klassisessa ja nykyelokuvassa. Ylinen tutki miten Buñuel käsitteli piilotajuisia abstraktioita elokuvissaan ja kuinka onnistuneita hänen ratkaisunsa olivat. Ylinen käsitteli aihetta sekä yleisesti että tarkemmin neljän elokuvan (Päiväperho, Porvariston hillitty charmi, Vapauden aave ja Tämä intohimon hämärä kohde) kutta.

Työssään Ylinen pohjustaa aihetta käsittelemällä Buñuelin henkilökohtaista suhdetta psykoanalyysiin ja freudilaisiin käsitteisiin, hänen tuotantonsa esteettistä ja sisällöllistä kehitystä, Buñuelin ja Freudin kirjallisia ja kulttuurihistoriallisia vaikuttajia, sekä Freudin suhdetta taiteeseen ja psykoanalyyttisten abstraktioiden plastiseen esittämiseen. Ylinen korostaa, että ymmärtääksemme Buñuelin tuotannon psykoanalyyttisiä motiiveja meidän tulee käsittää psykoanalyysin ja Buñuelin suhteet toisiinsa, ja ymmärtää niitä ilmiöinä suhteessa aikaansa ja sivuamaansa kulttuurin. Ylinen kartoittaa myös piilotajunnan abstraktioiden elokuvallista esittämistä unina, tämän prosessin ongelmia, ja kuinka Buñuel käsitteli unia myöhäistuotannossaan.

Ylinen toteaa, että humanistisen taiteentutkimuksen luonteeseen ei kuulu vastata tyhjentävästi mihinkään suppeaan tai dogmaattiseen kysymykseen, vaan pikemminkin löytää ja soveltaa uusia merkityksellisiä näkökohtia aiheeseen. Tutkimuksensa tärkeimpänä tuloksena Ylinen pitää  Buñuelin elokuvien psykoanalyyttisen sisällön erittelyä (esimerkiksi unen ja todellisuuden käsitteiden mystifikaatio ja elokuvallinen vapaa assosiaatio) ja psykoanalyyttisten abstraktioiden elokuvallista esittämistä koskevia huomioita. Tulokset ovat elokuvateoreettisesti merkittäviä ja ne auttavat ymmärtämään ja erittelemään teosten tematiikkaa ja piilosisältöjä.

Työn arvioitsijat totesivat, että Turkka Ylinen tuntee tutkimuskohteensa erittäin hyvin ja käyttää osaavasti laajaa lähdeaineistoa. Ylisen tutkimuksellinen ote on tarkka ja hänen elokuva-analyysinsä on taitavaa ja helppolukuista.