Jaettu 6. sija
Marie Christensson tarkasteli siementä ja nuppua eri elämänvaiheiden symboleina Karin Boyen lyriikassa
Viidessä julkaistussa runokokoelmassaan Karin Boye (1900-41) kuvaa satoja ajatusten, tunteiden ja oivallusten hetkiä. Ne muodostavat ainoan mielikuvan, joka ulkopuolisella lukijalla voi kirjailijan sielunelämästä olla. Tässä työssä tutkitaan yhtä Boyelle ominaisista tyylipiirteistä, eli siemenen ja nupun kuvaannollista käyttöä. Työn tarkoituksena on osoittaa, miten vaihtelevissa yhteyksissä nämä käsitteet voivat esiintyä ja ottaa selvää siitä, voiko niissä havaita kirjailijan omien elämänvaiheiden vaihtelua.
Ilman taustatietoa Karin Boyen runojen laaja sisältö on vaikeasti ymmärrettävää. Itse tehtyjen analyysien lisäksi työssä onkin käytetty elämäkerrallisia tietoja, joita on löytynyt eri painosten esipuheista. Niistä ilmenevät mm. lukuisat elämän peruskysymykset, joihin Karin Boye elämänsä eri vaiheissa otti kantaa. Moraalisten, henkisten ja uskonnollisten ajatusvyyhtien kirjo käy ilmi myös hänen lyriikastaan ja kiehtoo lukijaa. Osittain siksi, että lopulta itsemurha oli Karin Boyelle ainoa tyydyttävältä tuntunut ratkaisu.
Tärkeimmät johtopäätökset ovat, että siemen itsessään voi symboloida monia eri käsitteitä, jotka ovat usein abstrakteja, kuten kärsimystä, kasvua, luottamusta, uskoa, toivoa, rakkautta jne. Useimmiten kuva kertoo myös jonkinlaisesta kehityksestä, kuten kärsimyksen eri vaiheista. Runo voi itsessään muodostaa kehityskokonaisuuden, mutta se voi myös olla jatkoa aikaisemmissa runokokoelmissa esiintyneille ajatuksille. Optimististen ja depressiivisten tunteiden rajut vaihtelut ovat alituisesti läsnä ja myöhemmissä kokoelmissa tunnelma on yleisesti synkempi kuin aikaisemmissa.