Viksu ratkoo työkseen matematiikan mysteerejä

15.08.2011

Vadim Kulikov sijoittui viidenneksi vuoden 2004 Viksu-kilpailussa matematiikan alan työllään. Matematiikka on ollut keskeinen osa hänen elämäänsä voiton jälkeenkin. Vadim päätyi jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon ja väittelee pian matemaattisesta logiikasta.

”Viksu-voitto on varmasti toiminut positiivisena lisänä matemaatikon minäkuvaani. Se ei kääntänyt raiteita, mutta kannusti toki. Olihan se reilu tunnustus siitä, mitä olin tehnyt”, Vadim pohtii.

Ressun lukiossa opiskelleen Vadimin kilpailutyö käsitteli reaalilukuja ja aksiomaattista joukko-oppia. ”Minulle matematiikka oli tiede, jossa ei saa olla mitään epäselvää. Sen ymmärtäminen ja soveltaminen muihin tieteisiin tuo niihin lisää selvyyttä. Tämän vuoksi lukiokirjojen reaaliluvuille antama epätäsmällinen määritelmä ei tyydyttänyt minua. Halusin tietää, mitä reaaliluvut oikeasti ovat, ja miksei niistä puhuminen ole pelkkää hölynpölyä”, Vadim selittää aiheensa valintaa.

Vadim kertoo kuulleensa Viksu-kilpailusta ensimmäisen kerran jo yläasteella. ”Minua huimasi pääpalkinnon koko, ja päätin jo silloin, ettei tilaisuutta saa jättää väliin.” Pääpalkintoa Vadim ei lopulta saanut, mutta myös viides sija tuntui palkitsevalta. ”Palkintosumman käytin kitaran ostamiseen, Pietarin matkaan, ja rahaa riitti vielä litteään tietokonenäyttöönkin. Voitto antoi myös mahdollisuuden suoravalintaan valitsemaani oppilaitokseen. Pääsin sen avulla opiskelemaan teknillistä fysiikkaa TKK:lle. Hain myös Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle. Valitsin Helsingin yliopiston, ja myöhemmin vaihdoin pääaineeni matematiikkaan”, Vadim kertoo.

Väitöskirja sivuaa kilpailutyön aihetta

Viksu-voiton jälkeen Vadim on opettanut matematiikkaa ja fysiikkaa lukioissa ja yläasteilla, pitänyt laskuharjoituksia yliopistossa sekä antanut matematiikan yksityisopetusta. Maisteriksi Vadim valmistui helmikuussa 2009, jonka jälkeen hän aloitti matematiikan jatko-opinnot Helsingin yliopistossa. ”Jatko-opiskelu on ainutlaatuinen tilaisuus päästä tieteen eturintamalle ammattimatemaatikoiden ohjauksessa”, Vadim kuvailee. ”Matematiikka on vaikeaa, eikä suurin osa matematiikan maistereistakaan pysty seuraamaan tämän päivän tutkimusta. Jatko-opintojen alkaessa minua shokeerasi iso tasohyppäys. Matematiikkaa oli mietittävä useita tunteja päivässä, mikä oli henkisesti kasvattavaa.” Jatko-opintojensa aikana Vadim on myös ohjannut useita kandidaatintutkielmia, ja parhaillaan ohjattavana on solmuteoriaa käsittelevä gradu.

Vadimin pääasiallinen tutkimusaihe liittyy läheisesti hänen kilpailutyöhönsä. Kesällä 2011 valmistunut väitöskirja käsittelee joukko-oppia ja malliteoriaa. ”Väittelen toivon mukaan tänä vuonna, ja sen jälkeiset suunnitelmat ovat melko avoinna. Näillä näkymin olen pian vaihtamassa tutkimusalaa soveltavampaan suuntaan. Minua kiinnostavat ihmisen aivot, kognitiotiede, koneoppiminen ja tekoäly. Matematiikkaa sovelletaan näihin aloihin kasvavassa määrin. Alan vaihtaminen on haasteellista mutta mahdollista, ja aion yrittää. Saatan aloittaa jatko-opinnot alusta uudella alalla, ja yrittää väitellä siitäkin. On myös mahdollista pyrkiä suoraan post-dociksi”, Vadim suunnittelee. 

Taidetta tieteen vastapainoksi

Mikä tieteessä Vadimia sitten erityisesti kiehtoo? ”Tiede pyrkii selvittämään, millainen maailma on ja miten se toimii. Palkitsevinta puhtaassa matematiikassa on keksimisen ilo, vaikeiden monimutkaisten kokonaisuuksien ymmärtäminen, uteliaisuuden tyydyttäminen ja muiden kanssa kommunikointi”, Vadim pohtii.

”Kaikki ovat varmaan kokeneet sen mukavan tunteen, joka syntyy kun ratkaisee jonkin matemaattisen pulman, jota on jonkin aikaa miettinyt. Matemaatikko saa ammatissaan kokea tätä tunnetta paljon, eikä siihen kyllästy. Päinvastoin, mittakaava vain kasvaa! Kun mysteerille yhtäkkiä löytyy kristallinkirkas selitys, jonka ymmärtää alusta loppuun yksityiskohtia myöten, on se ihanaa. Silloin tekee mieli kertoa siitä muille ja jakaa kokemus. Tätä matemaatikot tekevät seminaareissa, konferesseissa ja tieteellisissä julkaisuissa.” Vadimin mukaan jatkuva haastavaan matematiikkaan keskittyminen voi kuitenkin olla myös psykologisesti rankkaa, ja taukoja täytyy muistaa pitää.

Vadim kirjoittaa myös matemaattista blogia, joka sisältää muun muassa populaareja matemaattisia pulmia, vaikeampia tehtäviä ja katsauksia tutkimusmaailmaan. Matematiikan lisäksi Herttoniemessä asuva Vadim harrastaa kitaran soittoa, animaatioiden tekoa ja matkailua. Jatko-opinnot ovat vieneet matemaatikon melko usein ulkomaille työtapaamisiin, mikä on tyydyttänyt pahinta matkailunnälkää. ”Viime huhtikuussa vuokrasin itselleni Herttoniemestä työhuoneen, jossa aion tehdä taideprojekteja, kuten animaatioita ja tauluja. Taiteen tekeminen toimii vastapainona matematiikalle. Taiteessa voi rikkoa rajoja, ja mitään tehtyä ei tarvitse perustella tai todistaa. Animaatioiden teko on aika hidasta, ja vaatii kärsivällisyyttä ja paikan, joka on tarkoitettu yksinomaan sille.”

Tuleville Viksu-kilpailijoille Vadimilla on tarjota muutamia vinkkejä. ”Aloita työ niin kiinnostavasta aiheesta, että tekisit työn vaikka et aikoisi osallistua sillä mihinkään kilpailuun. Älä rajaa työtäsi helppoihin kysymyksiin, vaan uskalla tarttua vaikeampiin. Liiku kykyjesi rajoilla!”, Vadim opastaa.

Teksti: Heidi Blomqvist
Kuvat: Vadim Kulikov