Pienestä maalaislukiosta ilmastontutkimuksen aitiopaikalle
22.10.2012
Jussi Malila sijoittui jaetulle toiselle sijalle kaikkien aikojen ensimmäisessä Viksu-kilpailussa. Kilpailutyön tekeminen suuntasi Jussin opiskelualan valintaa, ja myös hänen toiveensa tutkijanurasta toteutui. Nykyään Jussi työskentelee Itä-Suomen yliopistossa aerosolifysiikan tutkimusryhmässä, joka on osa kansallista tutkimuksen huippuyksikköä.
”Saavutus antoi huimasti lisää itseluottamusta pienestä maalaislukiosta ponnistavalle opiskelijalle. Lisäksi tutkielman tekeminen vaikutti vahvasti päätökseeni lähteä opiskelemaan fysiikkaa aiemmin kaavailemani biologian sijasta. Myöskään palkintorahojen merkitys ensimmäisten opiskeluvuosien toimeentuloon ei ollut vähäinen”, Jussi pohtii voiton merkitystä.
Muurahaiskekoja ja ympäristöfysiikkaa
Jussin kilpailutyö vuodelta 1998 käsittelee muurahaiskeon kastumisen torjuntaa. ”Yhtenä sadepäivänä koiraa ulkoiluttaessani satuin kulkemaan muurahaiskeon ohi. Jäin miettimään, mikä estää kekoa tulvimasta ja muurahaisia hukkumasta, ja näin tutkielman aihe oli löytynyt. Työn kokeellinen osuus oli melko vapaasti improvisoitu omatekoisine yleismittarin mittauspiikkeineen. Myös muurahaishapon tuoksu ja muurahaisten nyppiminen parrasta tulivat varsin tutuiksi mittausten aikana”, hän muistelee.
Viksu-voiton jälkeen Jussi haki silloiseen Kuopion yliopistoon, sillä ympäristöfysiikka kiinnosti häntä. Valinta osoittautui täysin oikeaksi jo opintojen ensimmäisen viikon oppiaine-esittelyssä. ”Itseni kaltaiselle, monipuolisesti eri luonnontieteistä kiinnostuneelle henkilölle ilmastonmuutokseen liittyvä tutkimuskenttä on paitsi tärkeä myös mitä kiehtovin”, Jussi selittää.
Maisterintutkinnon suorittamisessa vierähti aikaa, mikä selittyy Jussin useilla samanaikaisilla aktiviteeteilla. ”Valitsin kursseja usein enemmän uteliaisuuden kuin tarkoituksenmukaisuuden perusteella, jolloin sivuaineita kertyi useampia. Opintojen ohessa osallistuin myös järjestötoimintaan, olin opiskelijavaihdossa Tarton yliopistossa ja suoritin aikuiskoulutuksena viljelijän ammattitutkinnon. Lisäksi aikaa veivät asepalvelus ja luottamustoimet. Aloitin myös tutkimustyön tekemisen vuosia ennen valmistumista. Vapaa-aika kului silloin kuten nytkin muun muassa lento- ja sulkapallon sekä lukemisen parissa.”
Haastavuus tieteellisen työn suola
Jussin kiinnostus tutkijan työhön heräsi jo lapsuudessa. Kun ikätoverit halusivat poliiseiksi tai veturinkuljettajiksi, Jussi haaveili tutkijanurasta. Toive toteutui, sillä tällä hetkellä hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston sovelletun fysiikan laitoksella aerosolifysiikan tutkimusryhmässä. Ryhmä on osa kansallista ilmakehän koostumuksen ja ilmastonmuutoksen tutkimuksen huippuyksikköä sekä pohjoismaista kryosfäärin ja ilmakehän vuorovaikutuksia tutkivaa tutkimuksen kärkihanketta.
”Tekemämme tutkimuksen kohteena ovat ilmakehän pienhiukkasten dynamiikka ja niiden ilmastovaikutukset. Oma, uusien aerosolihiukkasten muodostumisen teoriaan liittyvä tutkimusaiheeni kattaa vain hyvin pienen osan näistä kokonaisuuksista. On kuitenkin todella mielenkiintoista olla aitiopaikalla mukana seuramassa koko tutkimusketjua, jossa liikutaan molekyylitason femtosekuntien aikaskaalasta aina kymmenien tuhansien vuosien globaaleihin ja jopa astronomisen skaalan muutoksiin. Matkan aikana koukataan myös syvälle biokemian, ekologian ja yhteiskuntatieteiden alueelle. Kaikkea tätä ei yksittäinen tutkija tietenkään pysty kovin syvällisesti ymmärtämään, mutta juuri tämä haastavuus on tieteellisen työn suola”, Jussi kuvailee.

Tutkimuksen lisäksi Jussi on toiminut opetus- ja hallinnollisissa tehtävissä sekä tehnyt oppilaitosyhteistyötä. Hän on muun muassa luennoinut ilmakehän fysiikasta ja ilmastonmuutoksen perusteista yläkouluista ammattikorkeakoulutasolle asti. ”Ikävä kyllä toistaiseksi yksikään lukiolainen ei ole osoittanut kiinnostusta Viksu-työn tekemiseen jostain asiaa sivuavasta aiheesta”, Jussi harmittelee.
”Sekä hallinto- että opetustehtävät ovat osoittautuneet mielenkiintoisiksi ja tarjonneet vaihtelua tutkimuksen ongelmakohtien pohtimiselle. Opetus on myös laajentanut kiinnostuksenkohteita oman tiukasti rajatun tutkimusaiheen ulkopuolelle. Luontainen uteliaisuuteni on ollut tässä suureksi avuksi ja tuottanut mielihyvää lukuisten ahaa-elämyksien muodossa, toisinaan jopa enemmän itselleni kuin opiskelijoille!”
Tulevaisuudessa maanviljelyä ja uuden oppimista
Jussin lähitulevaisuuden suunnitelmista tärkein on työstää väitöskirja valmiiksi. Tämän jälkeen hänen on tarkoitus ottaa sukupolvenvaihdoksen myötä vastuu perheen Pyhäjärvellä sijaitsevasta kotitilasta. Myös opetus- ja hallintotehtävissä työskentely kiinnostaa jatkossakin.
”Minusta on siis tulossa osa-aikainen maanviljelijä, mutta pääasiallinen elanto on kuitenkin tulevaisuudessa tarkoitus saada tieteen parista. Joitakin mahdollisia tutkimuskohteita väitöskirjan jälkeiselle työlle onkin jo hahmottumassa. Myös uuden oppiminen kiinnostaa minua aina, ja vastikään olen opiskellut suomen kielen pääainekursseja. Esimerkiksi viime aikoina aktivoitunut tieteellinen sanastotyö on yksi houkutteleva sovellus”, Jussi pohtii.
Mitä neuvoja aerosolifysiikan tutkija antaisi uusille Viksu-kilpailijoille? ”Vuoteen 1998 verrattuna uudemmat Viksu-työt vaikuttavat paljon tieteellisemmiltä ja kypsemmiltä. Myös mahdollisuus tieteellisen tiedon etsimiseen kotoa käsin on nykyään paljon parempi kuin tuolloin. Kehottaisin olemaan aktiivinen ja kysymään tarvittaessa vinkkejä aiheen valintaan joltakin aihetta tutkivalta taholta. Kannattaa myös rohkeasti miettiä ja kokeilla eri oppiainerajat ylittäviä aiheita”, Jussi ehdottaa.
Teksti: Heidi Blomqvist
Kuvat: Jussi Malila