Kovakuoriaiset kiehtovat viksua biologia

Kovakuoriaistutkimus työllistää edelleen vuoden 2002 Viksu-voittaja Mikko Pentinsaarta, jonka kilpailutyö käsitteli syöttimateriaalin vaikutusta raatokovakuoriaissaaliiseen. Biologian tutkijaksi Oulun yliopistoon päätynyt Mikko alkaa pian työstää väitöskirjaansa.

”Viksu-projekti oli hyvin opettavainen pieni maistiainen tieteen tekemisestä. Se vahvisti käsitystäni siitä, että biologin ja tutkijan työ on juuri sitä, mitä haluan tehdä”, Mikko sanoo.

Aineiston määrittäminen työläin vaihe

Oulun lyseon lukiosta Viksuun osallistunut Mikko kertoo kuulleensa kilpailusta ensimmäisen kerran biologian opettajaltaan Antti Röngältä. ”Kilpailutyöni koeasetelma ja pyyntimenetelmä syntyivät Antin ja Oulun eläinmuseon intendentti Juhani Itämiehen avustuksella. Raatosyöttirysät houkuttelivat kesän aikana enemmän kuoriaisia kuin osasin odottaa. Aineiston määrittäminen olikin ylivoimaisesti prosessin työläin vaihe. Jouduin lopulta jättämään osan aineistosta määrittämättä ja kirjoittamaan tutkielman aika tiukassa aikataulussa”, Mikko muistelee.  

”Olin toki erittäin iloinen voitosta. Palkintosija oli yllätys, sillä en ollut itse kiireessä kirjoitettuun työhöni täysin tyytyväinen. Palkintorahoilla sain maksettua suurimman osan kuoriaisharrastajalle ja -tutkijalle elintärkeästä saksalaisesta Die Käfer Mitteleuropas -kirjasarjasta”, Mikko kertoo.

Vaikka Viksu-voitto ei taannutkaan opiskelupaikkaa biologian alalta, pääsi Mikko Oulun yliopistoon opiskelemaan biologiaa pääsykokeiden kautta. Opintojen ohessa hän hankki lisätuloja muun muassa määrittämällä kuoriaisia erilaisissa tutkimus- ja lajistokartoitushankkeissa sekä opettamalla selkärangattomien lajintuntemuskurssilla ja maaeläimistön kenttäkurssilla.

Tutkijanura käynnistyy talvella

Maisteriksi valmistumisensa jälkeen Mikko on työskennellyt Oulun eläin- ja kasvimuseoiden kokoelmien digitointihankkeessa. Tutkijanura lähtee kunnolla käyntiin joulukuun alussa, jolloin hän aloittaa väitöskirjatyönsä tekemisen Ella ja Georg Ehrnroothin säätiöltä saadun apurahan turvin.

”Graduni käsitteli lajien rajaamisen problematiikkaa eräässä hankalassa kovakuoriaislajiryhmässä, ja jatkan väitöskirjatyössäni samasta aihepiiristä. Tarkoituksenani on selvittää DNA-lajitunnisteiden käyttöä lajien rajaamisessa ja siihen liittyvää problematiikkaa. Kohderyhmänäni on lyhytsiipisten heimo Staphylinidae, erityisesti suuri ja haastava alaheimo Aleocharinae”, Mikko kertoo.

Väitöskirjatyö liittyy laajempaan kotimaiseen projektiin, jonka tavoitteena on luoda DNA-lajitunnisteet koko Suomen monisoluiselle eliölajistolle. Projektin koordinaattorina toimii Mikon väitöskirjan ohjaaja Marko Mutanen.

”Kerään vapaa-ajallani niin paljon aineistoa kuin ehdin, ja sain onneksi luvan käyttää siihen myös pienen siivun työaikaa. Nykyisessä työssäni syötän paljon dataa tietokoneelle, mikä on aika yksitoikkoista puuhaa. Niinpä vaihtelu on tervetullutta”, Mikko toteaa.

Työ parhaimmillaan kuin palkallista harrastamista

Työ kovakuoriaisten parissa ei ole ainakaan toistaiseksi syönyt Mikon intoa niiden harrastamiseen myös vapaa-ajalla. ”Väitöskirjamateriaalien ja muiden työaineistojen keruussa pystyn hyödyntämään harrastuksen kautta hankittua tietoa kuoriaisista. Parhaimmillaan työ tuntuukin palkalliselta harrastamiselta, vaikka toki deadlinet ja muut tavoitteet muistuttavat arjesta.”

Vaikka kuoriaiset haukkaavatkin suurimman osan Mikon ajasta, ehtii hän vapaa-ajallaan myös harrastamaan kirjallisuutta, oluiden maistelua ja arviointia sekä kasvien kuvaamista. ”Kasvien kuvaaminen sujuu kätevästi hyönteishommien ohessa”, Mikko kertoo. ”Samalla opin käyttämään kameraa ja tuntemaan kasveja paremmin.”

Mikko toimii myös ympäristöhallinnon alaisessa kovakuoriaistyöryhmässä ja tekeillä olevan pohjoismaisen kuoriaisseuran hallituksessa. ”Kesällä olin mukana kovakuoriaistyöryhmän inventointiretkellä Lapissa”, hän kertoo. ”Vierailimme Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Sompion luonnonpuistossa. Inventointiretken päätyttyä keräsin kuoriaisia, ihmettelin maisemia ja kuvasin vähän kasvejakin Karigasniemellä sekä Utsjoen ja Nuorgamin alueella. Löysin muutamia itselleni uusia kuoriaislajeja ja monta arvokasta DNA-näytettä, ja tulipa siinä sivussa uusia kasveja ja selkärankaisia eläimiäkin vastaan! Reissu oli kaikin puolin onnistunut, vaikka mitään aivan sensaatiomaisia lajeja ei löytynytkään.”

Mikä tieteessä ja tutkimuksen teossa Mikkoa erityisesti kiehtoo? ”Tiede on systemaattinen ja järkiperäinen tapa hankkia uutta tietoa. Erityisesti minua kiinnostavat luonnon monimuotoisuus, sen syntymekanismit ja historia. Joskus tulevaisuudessa minua kiinnostaisi harrastaa myös systematiikkaa, joka on eliöiden sukulaisuussuhteita ja luokittelua tutkiva tieteenala. Uuden tiedon hankkiminen on yksinkertaisesti hauskaa!” Mikko kiteyttää lopuksi.

Teksti: Heidi Blomqvist
Kuvat: Mikko Pentinsaari