Harri Mäcklinin kisakokemuksia

Todistetusti viksu

Harri Mäcklin osallistui filosofian alan tutkielmallaan Akatemian Viksu-tiedekilpailuun vuonna 2007. Hän sijoittui kilpailun kansallisessa sarjassa hienosti toiseksi. Muhkean rahapalkinnon lisäksi hän sai menestyksensä perusteella pääaineoikeuden käytännölliseen filosofiaan Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan vuonna 2008. Mäcklin ei oikeastaan edes harkinnut muita yliopistoja, koska Helsingissä oli tarjolla kaikki, mitä hän opiskeluiltaan halusi. Hän kuitenkin lykkäsi opintojensa aloittamista vuodella siviilipalveluksensa takia.

Seuraavana vuonna Mäcklin haki pääaineoikeutta estetiikkaan ja sai paikan. Estetiikan opintonsa hän aloitti viime syksynä, ja jättää todennäköisesti käytännöllisen filosofian syrjään, sillä estetiikka ja teoreettinen filosofia ovat vielä lähempänä hänen sydäntään.

Miten päätit aikoinaan osallistua Akatemian Viksu-tiedekilpailuun?

Tein tutkielmani aikoinaan Arthur Schopenhauerin metafysiikasta. Olin lueskellut Schopenhaueria jo jonkin aikaa, kun sitten huomasin lukion kirjastossa Viksun mainoksen. Aluksi pallottelin ajatuksella kirjoittaa tutkielma Schopenhauerin estetiikasta, mutta tajusin varsin pian, ettei ymmärrykseni riitä ihan loppuun asti. Sitten oivalsin, että Viksu-tiedekilpailu on loistava porkkana ja syy syventyä Schopenhauerin filosofian perusteisiin. Siinä tuli sitten lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Viksun myötä sain syyn lukea Schopenhaueria ja Schopenhauerin myötä syyn osallistua Viksuun.

Miltä tuntui saada asiantuntijoiden kommentteja omasta tutkimustyöstä?

Olihan se jännittävää ja tuntui hienolta, kun oikeat tutkijat ottivat piskuisen lukiolaisen tutkimukset vakavasti. Palaute vahvisti uskoa omiin kykyihin. Palkituksi tuleminen tuntui myös hienolta, varsinkin kuin uskoin, että aiheeni on niin perifeerinen, ettei sillä ole mitään painoarvoa. Asiantuntijaraadin valinta oli itselleni merkki siitä, että ne asiat, jotka ovat minulla tärkeitä ja joissa uskon olevani parhaimmillani, ovat itsessään arvokkaita, riippumatta siitä kuinka hyödyttömiltä ne pintapuolisesti vaikuttavat.

Vaikuttiko Viksu-kilpailumenestys elämääsi jollakin tavoin? Jos kyllä, miten?

Opiskelunpaikan saanti ja rahapalkinto tietysti toivat varmuutta elämään. Kaikkein suurin vaikutus tiedekilpailulla oli kuitenkin ehdottomasti se, että sen avulla minulla oli tilaisuus saada esimakua siitä, millaista tutkimuksen teko käytännössä on. Tutkimusprosessi oli uskomattoman mielenkiintoinen ja se vahvisti vain uskoani, että tätä haluan tehdä elämälläni. Menestys Viksussa myös valoi uskoa siihen, että minulla on myös edellytyksiä toteuttaa haaveeni tulla tutkijaksi.

Vinkkisi nuorelle, jota kiinnostaisi osallistua Akatemian Viksu-tiedekilpailuun?

Siinä ei voi hävitä mitään! Ainakin itselleni suurin palkinto oli itse tutkimusprosessi ja siitä syntynyt tutkielma. Maailma on täynnä löydettävää, ja löytämisen riemua ei voita mikään. Schopenhauerkin sanoi joskus, että elämä on niin ihmeellinen juttu, että hän on päättänyt omistaa elämänsä sen ymmärtämiselle. Viksu-tutkielma on hyvä tapa avata ovi maailman ihmeellisyydelle. Ja mistäs sen tietää kuinka pitkälle eteen avautuva tie johtaa!

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuva: Harri Mäcklin