Ydinjätteen loppusijoituksessa suurin riski ihminen itse
30.11.2011
Tutkijat koettavat hartaasti ratkaista ydinjätteen loppusijoitukseen liittyviä teknisiä ongelmia. Samalla pyritään minimoimaan ja ennakoimaan maapallon luonnonolojen muutosten riskejä pitkällä aikavälillä. Suurimman ja ennakoimattomimman riskin yhtälössä muodostaa kuitenkin ihminen itse. Näin sanoo Esko Ruokola, Säteilyturvakeskuksen johtava ydinjätealan asiantuntija.
Tekniikan riskit materiaaleissa
Jätteen säilytykseen tarvitaan vuorenvarma tekniikka. Kaikkia teknisiä kysymyksiä ei vielä Ruokolan mukaan ole ratkaistu tyydyttävällä tavalla. ”Mitä vaaditaan ydinjätekapseleita ympäröivältä puskurimateriaaleilta? Tai millä tavalla sauvaa ympäröivä kuparikapseli kestää ajan hammasta vaihtelevissa pohjavesioloissa?”
Ilmastonmuutos, lämpö ja jää
Korkea-aktiivisen ydinjätteen pitää pysyä piilossa satoja tuhansia vuosia. Tutkijat kartoittavat erilaisia riskejä, mitä maan kuoren liikkeisiin tai ilmaston suuriin käänteisiin liittyy. ”Voiko ikirouta tunkeutua ydinjätteen hautapaikkaan? Voiko ilmastonmuutos aiheuttaa sellaisia muutoksia, että jätteen säilytys vaarantuu?”
Ihmistä ei voi tutkimalla ennustaa
Suurin osa viime vuosikymmenien ydinvoimaan liittyvistä onnettomuuksista on johtunut laiminlyönneistä, piittaamattomuudesta tai puutteista ohjeistuksessa.
”Ihminen ei toimi ohjeiden mukaan. Toisaalta emme voi ennustaa sitä, millaisia sivilisaatioita tälle pallolle rakentuu parinsadantuhannen seuraavan vuoden kuluessa. Tahattomat tunkeutujat pitää pystyä pitämään jätteestä loitolla. Jos tekninen osaaminen romahtaa ja alkaa uudelleen kehittyä, voi syntyä tilanne, että ihmisillä on keinot kaivaa jäte kalliosta muttei vielä mahdollisuutta havaita säteilyä. Tällaisessa tilanteessa olimme itse noin sata vuotta sitten”, pohtii Ruokola.
Myös tahallisen sabotaasin mahdollisuus on olemassa ja siihen täytyy varautua. Se on kulloisenkin elävän sukupolven asia. ”Jätteen säilytyspaikka on kuitenkin niin lujassa ja syvällä, ettei sitä sieltä salassa kaiveta”, valaisee Ruokola.
Ydinjätteen turvalliseen loppusijoitukseen tähtäävä ohjelma on ollut käynnissä 1980-luvulta lähtien ja Suomessa tehty tutkimus-ja kehitystyö on maailmanlaajuisestikin huippuluokkaa.
”Tutkimuksella on kaksi painopistettä. Toisaalta tutkitaan Olkiluodossa 400 metrin syvyydessä olevaa loppusijoituspaikkaa ja sen ominaisuuksia. Toinen kiinnostava asia on uuden tekniikan kehittely jätteiden säilytykseen”, Ruokola summaa.
Aiheesta enemmän http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinjatteet/fi_FI/jatteet/
Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Pixmac.fi
