Onnellisuuden etsintä kiinnosti yleisöä – Antiikin filosofia on edelleen ajankohtaista

21.08.2008

Onnellisuuden etsintä tuntui kiinnostavan yleisöä Art goes to Kapakka -tapahtumassa. Näin siitä päätellen, että teeman tiimoilta järjestetty keskustelutilaisuus veti vanhan ylioppilastalon kabinetin täyteen väkeä.

Yksi keskustelijoista oli teoreettisen filosofian dosentti Pauliina Remes Helsingin yliopistosta. Remes toimii myös lehtorina Uppsalan yliopistossa. Hänen erikoisalaansa on antiikin ja minän filosofia. Remes on tehnyt väitöskirjansa Lontoon King´s Collegessa 200 -luvulla jkr. eläneen Plotinoksen filosofiasta.
 
Tuoreeltaan keskustelutilaisuuden jälkeen tavoitettu Remes tuntui olevan jossain määrin hämmästynyt tilaisuuden vetämästä yleisömäärästä. Onnellisuuden ja hyvän elämän käsitteen pohtiminen on kuitenkin kiinnostanut ihmisiä aina, teemojen ympärille on järjestetty monia symposiumeja myös antiikin aikoina.
 
Vertaillessaan oman aikamme ja antiikin ajattelumaailmaa Remes nostaa ensimmäisenä esiin nykyisen kärsimättömyyden.  

”Nykypäivää leimaa silmiinpistävästi lyhytjänteisyys. Tarpeet halutaan tyydyttää heti ja tuloksia saavuttaa nopeasti”.
 
Samalla myös taloudellisen vaurauden merkitys on korostunut.
 
”Vaurauden korostaminen kytkeytyy yhteiskuntaan, joka tukeutuu taloudellisen voiton tavoitteluun, vahvaan yksilöllisyyteen ja lähes rajattomaan itsensä toteuttamiseen”.
 
Kesyä keskustelua

Art goes to kapakka -tilaisuutta arvioidessaan Remes löytää myös eroja antiikin keskustelukulttuuriin. Jos vanhalle ylioppilastalolle olisi tuotu esimerkiksi ateenalaisia reilun kahdentuhannen vuoden takaa, keskustelu olisi ollut heidän näkökulmastaan ällistyttävän sopuisaa.
 
”Antiikin maailmassa keskustelu oli lähtökohtaisesti tiukkaa väittelyä ja vastakkainasettelua, jossa hallitseva päämäärä oli vastapuolen voittaminen. Taustalla oli kaupunkivaltioitten suoraviivainen demokratia, mikä korosti puhetaidon ja usein halpahintaisenkin ´vakuuttavuuden´ merkitystä”.
 
Remeksen mukaan muun muassa Sokrateen ja Platonin tapaiset filosofit kritisoivat tätä oman aikansa perinnettä. Filosofien mielestä keskusteluissa olisi kannattanut etsiä ennemminkin totuutta ja parasta ratkaisua kuin vastustajan nujertamista puhetaidolla ja esiintymisellä. Filosofien toiveet taisivat kuitenkin langeta enimmäkseen kivikkoiseen maaperään.

Raakalaisuuden paluu

Remeksen mielestä tämän päivän ihmiskäsitystä leimaa raadollisuus. Väite on hämmästyttävä tullakseen antiikin tutkijan suusta. Remeksen leipätyönä on sentään tutkia aikaa, jolloin esimerkiksi orjuus ja ihmisten ristiinnaulitseminen teitten varsille oli normaalia käytäntöä.

Onnellisuudesta ja sen lähteistä keskustelemassa illan juontaja, toimittaja Minna Lindgren (vas.), lääketieteen tohtori ja filosofi Antti S. Mattila, dosentti Pauliina Remes sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori Heimo Langinvainio.

Remeskin toki myöntää, että kahdentuhannen vuoden kuluessa henkinen avaruutemme on ainakin joltain osin myös kaunistunut. Tähän suuntaan on vaikuttanut hänen mukaansa kaksi suurta virtausta. Toinen näistä on kristinuskosta tuttu agape, universaali rakkaus ja myötätunto kaikkia kohtaan. Toinen on stoalainen kosmopoliittisuus, jossa yleisen ihmisarvon ja -oikeuksien käsitteet alkavat nostaa päätään. Remes on kuitenkin huolissaan eräänlaisen päivitetyn raakalaisuuden hiipimisestä takaisin.

”Tuntuu siltä, että selvä riisto on lakannut olemasta moraalinen ongelma ja muuttunut osaksi normaalia taloutta ja maailmaa”. Tämä näkyy kuulemma pienessä mittakaavassa myös Remeksen omassa keittiössä.

”Tieto ruuan tuottamisesta likipitäen orjatyövoimalla ei aina näy käytännön valinnoissa”.
 
Yhdentyminen jumalalliseen järkeen

Remeksen tutkimassa uusplatonistisessa maailmankuvassa on hänen mukaansa paljon nykypäivänkin näkökulmasta kiinnostavaa. Siinä torjutaan yksioikoinen atomistinen lähestymistapa ja puhutaan osiensa summan ylittävästä maailmanyhteydestä. Antiikin filosofien kuvailema yhdentyminen jumalalliseen järkeen on kuitenkin tieto-opillisesti hankala kokemus.

”Kokemuksia ei ole mahdollista välittää sanallisesti muille eivätkä ne välttämättä johda mihinkään”.
 
Remeksen tutkiman platonismin näkemys ihmisolennosta kuulostaa tutulta perinteisen kristinuskonkin näkökulmasta.
 
”Keskiössä on sielu, jonka suhde ruumiiseen on vähän samanlainen kuin ruumiin suhde esimerkiksi kenkiin”.
 
Onnellisuuden määrän saneleekin Remeksen mukaan pitkälti se sisimmäinen "minä", yhtenäisyyden piste, missä toiveet, halut, arvot, muistot, perimä ynnä muut kohtaavat ja oman elämän tarina muodostuu. Ulkoisen maailman tapahtuvat tietysti vaikuttavat sieluun mutta vain rajallisesti.

”Ja koska olen itsekin tällainen reliikki, uskon myös vanhanaikaisella tavalla hyvyyteen ja hyveisiin hyvän elämän perustavina edellytyksinä”.
  
Remeksen seuraavana tutkimuksellisena haasteena on Jyväskylän yliopiston teoreettisen filosofian professorin Mikko Yrjönsuuren kanssa tehtävä kirja, missä hahmotetaan eurooppalaisen ihmis- ja minäkäsityksen historiaa.

Teksti: Heikki Jaakkola
Kuvat: Heikki Jaakkola ja Marjo Aaltomaa