Musiikki ja me

19.11.2007

Vaikka ihmiskunta on itkenyt, nauranut ja liikkunut rytmien tahdissa ammoisista ajoista, ymmärrämme melko huonosti musiikin prosessointia aivoissa, sen kognitiivista käsittelyä ja musiikin herättämien tunteiden syntymistä, niiden hermostollista perustaa. Tieteelle on toistaiseksi epäselvää myös usein koettu musiikin kehollisuus – musiikin läheinen suhde soittajan ja kuuntelijan liikkeeseen.

Tällaisiin aiheisiin perehdytään professori Petri Toiviaisen johtamassa Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikössä. Siellä tutkitaan ihmisiä musiikin kuulijana, kokijana ja esittäjänä. Tavoitteena on oppia ymmärtämään ihmistä musiikkia havaitsevana, oppivana ja tuottavana olentona ja soveltamaan uutta tietoa tavalla, joka edistää ihmisten hyvinvointia.

Sovelluskohteilla, kuten musiikkiterapialla, kielten oppimisen edistämisellä ja esiintymisjännityksen lievittämisellä, on merkitystä niin sosiaalisella, pedagogisella, taiteellisella kuin kaupallisellakin saralla.
 

Nuottiviivaston salaisuuksiin tarvitaan useampi avain

Huippuyksikössä puretaan sävelten salaisuuksia harvinaisen monella avaimella. Toiviaisen mukaan yksikön ainutlaatuisuus onkin eri tieteiden menetelmien laaja yhdistäminen.

"Musiikki ilmiönä ja ihmisen kognitiivinen prosessointi ovat niin monimutkaisia ilmiöitä, ettei yksittäisellä tutkimusmenetelmällä saada riittävän luotettavaa tietoa musiikin havaitsemisen, musiikin kognition ja musiikillisten emootioiden takana olevista prosesseista", Toiviainen perustelee poikkeuksellisen laajaa lähestymistapaa. 

"Kun yhdistämme käyttäytymiseen liittyviä kokeita ja aivokuvantamista, voimme löytää yhteyden musiikin subjektiivisen kokemuksen ja musiikkiin liittyvien hermostollisten prosessien välillä", Toiviainen sanoo. "Tietokonemallinnus puolestaan auttaa kehittämään täsmällisesti muotoiltuja teorioita ja erilaisia tietokonesovelluksia."

Tutkimusaineistona on tavallisia musiikin kuluttajia, musiikin opiskelijoita, muusikoita ja eri kohderyhmiin kuuluvia musiikkiterapia-asiakkaita. Lisäksi käytetään tietysti aihetta itseään – musiikkia – hyvin laaja-alaisesti, ja säveliä analysoidaan erilaisilla tietokonealgoritmeilla.

Liiketutkimus ja muut kuumat aiheet

Huippuyksikkö iskee moniin aiheisiin juuri kun ne ovat tuoreimmillaan. "Päätutkimuskohteitamme ovat musiikin havaitseminen ja oppiminen, musiikillisten emootioiden syntyminen sekä se, miten musiikki ja liike liittyvät yhteen", Toiviainen tiivistää.

"Monet aivotutkimusmenetelmät ovat vasta viime aikoina kehittyneet sellaiselle tasolle, että niitä voidaan käyttää tehokkaasti musiikin tutkimukseen", Toiviainen kertoo.

"Musiikin havaitsemisen, muistamisen ja sen tunnevaikutusten aivoperustan selvittäminen onkin erittäin nopeasti kehittyvä osa-alue. Sama koskee musiikin laskennallista analyysiä. Näiden uusien tutkimusmenetelmien kehittymisestä voi olla hyötyä tutkittaessa musiikkiterapian, KELAn hyväksymän hoitomuodon, vaikuttavuuden eri osa-alueita."

Erityisen mielenkiintoinen aihe on liikkeen tärkeä osuus musiikin tuottamisessa ja vastaanottamisessa. Liiketutkimus edistyykin hurjaa vauhtia.

"Musiikin yhteys liikkeeseen on lähes ilmiselvä. Ei tarvitse ajatella kuin kapellimestaria, äänen tuottamista instrumenteilla, muusikoiden välistä kehollista kommunikointia tai vaikkapa kuulijoiden synkronisoitumista musiikkiin", Toiviainen luettelee esimerkkejä kaikille tutusta ilmiöstä.

Tuloksista hyötyä tieteelle, teollisuudelle...

Huippuyksikkö tuottaa tietoa ja sovelluksia yhteiskunnalle ja tieteen eri sektoreille. "Uudet menetelmälliset innovaatiot liittyvät erilaisten tutkimusmenetelmien rinnakkaiseen käyttöön musiikin tutkimuksessa. On kyse tiedoista, joita puolestaan voidaan hyödyntää esimerkiksi psykologiassa, aivotutkimuksessa, kliinisessä lääketieteessä ja laskennallisissa tieteissä", Toiviainen kuvailee tutkimuksen laajaa tieteellistä merkitystä.

"Tuloksemme toivottavasti auttavat ymmärtämään korkean tason abstrakteja kysymyksiä. Tarkoituksena on saada täsmällinen luonnontieteellinen ja laskennallinen kuva musiikillisista emootioista, musiikin merkityksistä ja musiikillisesta kehityksestä."

Tutkimuksessa kehitettäviä tietokonealgoritmeja voidaan soveltaa vaikkapa musiikin automaattiseen analysointiin ja luokitteluun. "Musiikkia analysoivat tietokonejärjestelmät pystyvät tunnistamaan CD-levyltä lukuisia asioita. Onko musiikki hidasta vai nopeaa, rytmisesti yksinkertaista vai monimutkaista, meneekö se duurissa vai mollissa, mitä soittimia on käytetty, onko mukana laulaja vai ei, kuka artisti on kyseessä ja mihin tyylilajiin musiikki kuuluu? Myös musiikin todennäköisimmin synnyttämän tunnetilan määritys on mahdollista. Tällaista algoritmia voidaan soveltaa erilaisissa musiikin jakelujärjestelmissä, esimerkiksi internetissä tapahtuvaan luokitteluun, selaukseen ja suositteluun".

 ... ja ihmisille!

Musiikintutkimuksen merkityksen ruohonjuuritasolla ymmärtää, kun kuuntelee Toiviaisen antamia esimerkkejä tutkimuskysymyksistä. Kukapa ei haluaisi tietää, miten musiikilliset taidot kehittyvät ja miten opetusmenetelmä vaikuttaa soitonoppimiseen? Tai miten musiikkiterapiakuntoutus vaikuttaa? Tai miten musiikilla voisi säädellä mielentilaa? "Luvassa on myös tietoa musiikin mahdollisesta vaikutuksesta kielenoppimiseen", Toivainen kertoo tutkimuksen käytännönläheisyydestä.

Musiikin liiketutkimusta soveltamalla saadaan uusia musiikillisia käyttöliittymiä, jotka mahdollistavat liikuntarajoitteisten henkilöiden musiikillisen ilmaisun ja joita voidaan käyttää myös taiteellisissa sovelluksissa.

"Tietokoneohjelma analysoi vaikka webbikameran kautta ihmisen liikeratoja, joita voidaan sitten tuottaa musiikkia", Toiviainen kuvailee järjestelmää. "Näin soittaminen on mahdollista myös henkilöille, joilla on vaikeuksia liikkumisessa tai raajojen kontrollissa, siis esimerkiksi spastikoille, aivohalvauspotilaille ja jopa neliraajahalvauspotilaille."

Millaisia emootioita mikäkin musiikki herättää? Duurissa menevä, nopeassa tempossa soitettu musiikki koetaan usein iloisena, mutta tunne riippuu musiikin rakenteen ohella kuuntelijan persoonallisuudesta ja omasta henkilöhistoriasta. Tällaisten tekijöiden parempi ymmärtäminen myötävaikuttaa myös musiikkiterapian kliinisten käytäntöjen kehittämiseen.

Monikäyttöinen olisi kaupallinen sovellus, joka pystyy suosittelemaan kuulijalle erilaisiin tunnetiloihin liittyvää musiikkia. "Haluamme oppia arvioimaan musiikkiterapian vaikuttavuutta, ja tätä kautta kehittää musiikkiterapiaan tehokkaampia kuntoutus- ja diagnostisia menetelmiä", Toiviainen summaa.

Teksti: Nina Mäki-Kihniä
Kuvat: Petteri Kivimäki ja Futureimagebank