Mielekkäitä älykkäitä palveluja vanhuksille
24.09.2012
Huolestuttavien väestökehitysennusteiden mukaan muistihäiriöistä kärsivät vanhukset täyttävät kaikki nykyiset sairaalat ja hoitolaitokset vuoteen 2040 mennessä. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa etsitään uusia teknologisia ratkaisuja siihen, miten vanhukset voisivat pärjätä pitempään kotonaan laitoshoidon sijaan.
Luotettavaa, helppokäyttöistä ja riittävän edistynyttä teknologiaa on jo olemassa. Vanhusten kotona pärjäämisen tueksi on kehitetty erilaisia mobiileja ja älykkäitä teknologisia palveluja, joita on kokeiltu muun muassa lääkehuollossa ja ateriapalvelujen tuottamisessa.
Uusien älykkäiden palvelujen tuominen markkinoille edellyttää niiden muodostaman arvon ymmärtämistä.
”On tärkeää ottaa huomioon sekä vanhusten, hoitohenkilökunnan että perheen uutuudesta saama arvo. Ilman vanhuksen kokemaa tarvetta tai hoitohenkilökunnan ja perheen tukea uusi sovellus jää helposti käyttämättä”, toteaa professori Minna Isomursu VTT:ltä.
Hoitaja voi esimerkiksi pelätä, että uusi tekninen laite vie häneltä työpaikan, vaikka palveluntarjoaja ajattelee ratkaisun toimivan hyvin.
VTT:n tutkimushankkeessa perehdytään arvonmuodostuksen logiikkaan.
”Tutkija Mari Ervasti väittelee aiheesta kuluvan vuoden aikana. Hän on tutkinut miten ihmisten omin sanoin kuvaamaa arvotietoa voidaan luokitella, käsitellä ja hyödyntää sovellusten suunnitteluprosessissa”, Isomursu kertoo.
Uuden sovelluksen arvon tutkiminen on aikaa vievää ja myös kallista. Käyttäjän kokemuksia on seurattava suhteellisen pitkään, jotta arvonmuodostuksesta saa luotettavan kuvan.
”Luotettavin keino mitata älykkään, uutta teknologiaa sisältävän sovelluksen arvoa on se, että ihmiset käyttävät sovellusta arjessaan, sillä vain itse kokemalla pystyy kuvaamaan sovelluksen tuomaa arvoa”, Isomursu toteaa.
Liiketoiminnallisessa arvossa on vielä tekemistä
Tutkijat ovat testanneet muun muassa PC-pohjaisen videokommunikaatiojärjestelmän toimivuutta omaishoidettavien vanhusten käytössä.
”Väline sai myönteistä palautetta sekä vanhuksilta, omaishoitajilta, muilta omaisilta että palveluntarjoajilta. Valitettavasti palvelu ei tuottanut vielä riittävästi liiketoiminnallista arvoa.”
Kuluttajat tarvitsevat sovellusten käyttötukea myös viikonloppuisin, mikä luonnollisesti lisää yritysten palvelutuotannon kustannuksia. Myös hintojen pitäisi olla kuluttajamarkkinoilla kohtuullisella tasolla.
Uusien älykkäiden sovellusten yleistymistä hidastaa Isomursun mukaan myös se, että kuntien vanhuspalvelujen tarjoajilta puuttuu vielä tietoa hankittavista tuotteista, niiden hyödyistä, sekä kustannusten ja hyödyn suhteesta. Hankinta on aina riski, eikä hankinta-apua ole usein saatavilla.
Ovatko kaikki tulevaisuudessa digivanhuksia?
Tekniikka kehittyy harppauksin. On harhaluulo, että tämän päivän diginatiivit hallitsisivat myös tulevaisuuden tekniikan kuin itsestään.
”Uskon, että sukupolvien välisiä eroja tulee aina olemaan, mutta vanhuuteen liittyvät perusasiat, kuten näön, liikkumiskyvyn ja sorminäppäryyden heikkeneminen säilyvät”, Isomursu toteaa.
Ihmisten halu pitää yhteyttä omaisiin ja tuttaviin ei todennäköisesti häviä tulevaisuudessakaan.
”Lapset ja lastenlapset asuvat usein kaukana isovanhemmista. Teknologiset ratkaisut helpottavat yhteydenpitoa ja voivat estää vanhusten erakoitumista. Tulevaisuuden vanhuksella voi olla monipuolinen viestintäväline vaikka rannekkeessa. Tai kännykkä, jolla voi koskea omaisen valokuvaa, jolloin puhelin soittaa. Kosketusnäyttöjä käytetään jo, mutta niiden yhteyksissä muun muassa pankkisovelluksiin on vielä tekemistä. Moni asia on vielä lapsenkengissä, mutta tulemme jatkossa näkemään lukuisia kiinnostavia arjen sovelluksia."
Lisää aiheesta:
Teksti: Risto Alatarvas
Kuvat: Pekka Isomursu (Minna Isomursun kuva) ja Pixmac.fi
