Venäjän luonnonvarateollisuuden rakennemuutoksella vaikutuksia myös Suomessa

28.02.2012

Miten homma sujuu, kun venäläinen suuryritys ostaa suomalaisen tehtaan tytäryhtiökseen? Suomalaisten yritysten sijoittumista Venäjälle on tutkittu paljon, mutta harvemmin asetelma on käännetty toisin päin. Talousmaantieteilijä Vesa Rautio Helsingin yliopistosta on seurannut tilannetta Venäjällä 1990-luvun lopusta alkaen. Hän on tutkimuksessaan perehtynyt erityisesti luonnonvarateollisuuden rakennemuutokseen naapurissamme.

Venäläiset yritykset ovat kansainvälistyneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja ostaneet ulkomaisia tytäryhtiöitä. Käynnissä olevassa tutkimushankkeessaan Rautio selvittää, miten perinteikkäässä Harjavallan nikkelijalostamossa on sopeuduttu uuteen venäläisomistajaan Norilsk Nickeliin, joka on maailman suurin toimija alallaan.

Muutoksen tuulia 1990-luvulta lähtien

Luonnonvarateollisuuden rakennemuutos alkoi Venäjällä Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Vuosikymmenen alkupuolella ei oikein tiedetty mitä tapahtuu. Neuvostoajan johtajat olivat edelleen suuryritysten johdossa.

”Markkinatalous oli uutta, eikä yrityksiä osattu sopeuttaa markkinatalouteen ja maailmanmarkkinoille, joten ne ajautuivat kriisiin. Venäjällä aloitettiin nopea valtionyhtiöiden yksityistämisprosessi, jonka lopputulosta on moitittu. Yrityksille muutos teki hyvää, sillä vientiä harjoittavat raaka-aineyritykset ovat menestyneet erittäin hyvin”, Rautio kertoo.

Rautio jalkautui vuonna 2004 suljettuun Norilskin kaivoskaupunkiin Utsjoen korkeudella Siperiassa. Kaupunki on rakentunut nikkelitehtaan ympärille. Norilsk Nickel on maailman suurin nikkelin ja palladiumin tuottaja sekä suurimpia platinan ja kuparin tuottajia. Kaivosjätti on Venäjän hallituksessa 90-luvulla varapääministerinä toimineen Vladimir Potaninin omistuksessa.

Vesa Rautio on tutkinut muutosten vaikutuksia tehtaan toimintaan ja ihmisten elämään. Isojen yritysten sopeuttaminen markkinatalouteen on merkinnyt väistämättä muutoksia, joiden myötä moni on menettänyt työpaikkansa. Voisi olettaa, että ihmiset muuttaisivat töiden loppuessa pois pahasti saastuneista kaupungeista. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

 ”Alueilla on asuttu jo sukupolvien ajan. Mihin ihmiset kodistaan lähtisivät? 70 prosenttia haastatelluista kaupunkilaisista asuisi paikkakunnilla jatkossakin, vaikka työt loppuisivat. Massamuuttoa ei ole tapahtunut. Nykyisin tehdaspaikkakunnilla on paljon myös keikkatyöläisiä, jotka asuvat muualla.”

Rakennemuutos ei ole aiheuttanut isoja ongelmia, sillä yritykset ovat selvinneet taloudellisesti aika hyvin. Palkat on pystytty maksamaan ja ihmiset ovat olleet tyytyväisiä. Norilsk Nickelin työntekijöille maksetaan jopa kuusi kertaa parempaa palkkaa kuin Venäjällä keskimäärin.

”Venäläiset ovat kärsivällistä kansaa ja tottuneet siihen, etteivät asiat tapahdu nopeasti. Joissakin tapauksissa ihmiset ovat menneet töihin, vaikka palkkaa ei olisi maksettukaan”, Rautio kuvaa.

Vesa Rautio ja jatko-opiskelija Tuomas Suutarinen ovat keränneet tutkimusaineistoa myös Komin tasavallassa ja Kovdorin kaupungissa Murmanskin alueella sijaitsevissa tehtaissa.

Luonnonvarateollisuudesta sataa tuloja valtion laariin

Venäjä on luonnonvaroiltaan maailman rikkain valtio. Valtio myös pitää rikkauksistaan tiukasti kiinni. Luonnonvarateollisuus tuottaa noin 80 prosenttia valtion budjetin tuloista, joten sen merkitys on Raution mukaan valtavan suuri.

Kuvassa Kovdorin kaivoskaupunki Murmanskin alueella. Sivun vasemmassa reunassa oleva kuva on samasta kaupungista. Kuvat: Tuomas Suutarinen.  

”Kaasu- ja öljy-yhtiöt eivät omista kaivoksia tai öljylähteitä, vaan ne toimivat valtion myöntämien kaivoslisenssien turvin. Lisenssi voidaan ottaa pois, jos yritys ei toimi valtion haluamalla tavalla. Suhteiden Moskovaan ja Vladimir Putiniin täytyy olla hyvät, jotta yritystoimintaa Venäjällä pystyy harjoittamaan. Lähiaikoina ei siis ole todennäköistä, että ulkomainen yritys voisi ostaa Siperiasta maata ja aloittaa öljyntuotantoa.”

Harjavallassa uskotaan tulevaan

Harjavallassa on jalostettu nikkeliä jo pitkään. Outokumpu-konserni myi tehtaan 2000-luvun alussa amerikkalaiselle sijoitusyhtiölle, jolta Norilsk Nickel osti sen vuonna 2007.

Norilsk Nickel on tuonut uutta uskoa Harjavaltaan. Joillekin Raution haastateltaville venäläisomistus oli tosin aluksi kova pala. Tehtaan raaka-aineen saanti on parantunut huomattavasti ja tehtaaseen on investoitu sadalla miljoonalla eurolla. Venäläiset taas saivat Harjavallasta alan uusinta osaamista.

Yritystoimintakulttuurissa on ollut opettelemista puolin ja toisin. Venäläinen johtamistapa on vaatinut suomalaisilta totuttelua. Asioista raportoidaan, kirjelmöidään ja dokumentoidaan tarmolla, joka on suomalaisten mielestä raskasta, hidasta ja erikoistakin.

Rautio kertoo, että Venäjällä yritystä johdetaan kuin armeijaa selkein käskytyssuhtein. Siellä ei käydä keskusteluja, joihin Suomessa on totuttu. Suomalaiset eivät myöskään pidä tiukasta kurista, johon venäläiset johtajat ovat tottuneet.

Maailman suurimpaan nikkelin tuottaja on tuonut uutta uskoa Harjavaltaan. Alkukankeuksista huolimatta 60 prosenttia Raution haastattelemista työntekijöistä piti venäläisomistusta parhaana vaihtoehtona.

Tutkimusta metallin maku suussa

Rautio kertoo, että tutkijan toimintaympäristö Venäjällä voi olla vaikea. Venäjä-tutkimus keskittyy usein Pietariin, Moskovaan tai Suomen lähialueille Karjalan tasavaltaan. Pohjoisessa ja Siperian alueella tutkimusta voi olla vaikeampaa tehdä. Tutkija voi saada kutsun turvallisuuspalvelun haastatteluun, etenkin jos työhön liittyy kysymyksiä alkuperäiskansoista ja heidän oikeuksistaan.

Saastuneessa kaivoskaupungissa asuminen voi olla henkisesti ja fyysisesti raskasta.
”Suussa voi olla koko ajan kuparin maku, mutta ei niitä kokemuksia jälkeenpäin ajatellen poiskaan halua”, Rautio naurahtaa ja jatkaa: ”Aineistojen hankinta on Venäjällä kova vääntö. Voi olla tyytyväinen kun aineisto on tietokoneella tallennettuna ja valmiina jatkotyötä varten”.

Tutkijoiden tavoitteena on julkaista korkeatasoisissa kansainvälisissä julkaisuissa ja siten osallistua kansainväliseen talousmaantieteelliseen keskusteluun. Tieteellisen työn lisäksi Rautio kokee tärkeäksi palvella myös tutkimuksessa mukana olevia yrityksiä.

”Tutkimustuloksemme kiinnostavat myös Venäjällä. Yritysten tietotarpeita on pyritty lisäämään mukaan kyselylomakkeisiin. Erilaisten yritystoimintakulttuurien nivoutuminen toisiinsa on teema, josta saatuja tuloksia tulemme esittelemään yrityksille”, Rautio kertoo.

Teksti: Risto Alatarvas
Kuvat: Risto Alatarvas, Tuomas Suutarinen ja Pixmac.fi