Suomalaisilla työmarkkinoilla tikittää aikapommi

16.09.2011

Työmarkkinat ovat muuttuneet aiempaa epävarmemmiksi. Ei ole enää varmaa, että kaikille riittää tulevaisuudessa mielekkäitä töitä, kertoo professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta.Työmarkkinat ovat myllerryksessä, eikä mikään työ ole niin varmaa ja turvallista kuin kenties aiemmin. Puu- ja metalliteollisuuden tehtaita on suljettu ja tuotantoa siirretty ulkomaille. Niin sanotut jokamiehen työmarkkinat ovat hävinneet varsinkin vähän koulutetuilta. Tällä hetkellä yrityksissä edellytetään monipuolista osaamista, kohtuullisen korkeaa koulutustasoa ja myös sitoutumista työhön.

”Osaamiseen, koulutukseen ja ammattiin liittyvät vaatimukset kasvavat koko ajan. Hyvin monen yksilön kannalta ne ovat jopa ylimitoitettuja”, Suikkanen toteaa.

Suikkanen on Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa vertaillut eri-ikäisten ihmisten tilannetta työmarkkinoilla. Tutkimukseen osallistuneista nuorimmat ovat syntyneet vuonna 1983 ja vanhimmat 1938. Tutkimus on toteutettu vuosina 1987–2007.

Vuonna 1948 tai 1953 syntyneillä ei ollut 40-vuotiaana minkäänlaisia vaikeuksia työllistyä. Joukossa on henkilöitä, jotka ovat sittemmin 2000-luvulla olleet työttöminä työpaikkojen häipyessä heidän altaan tehtaiden sulkemisten myötä. Nuoremmista ikäluokista 10–15 prosenttia on työttöminä ja selviä marginalisoitumisen merkkejä on Suikkasen mukaan nähtävissä.

”Nuoremmat ikäluokat kokevat voimakkaimmin työmarkkinoiden muutokset. Työmahdollisuudet ovat eriytyneet: osalla on erittäin hyviä mahdollisuuksia muun muassa eurooppalaisilla työmarkkinoilla, kun taas toiset ovat vaarassa syrjäytyä. Noin 10–12 prosenttia työntekijöistä on suorittanut pelkästään perusasteen koulutuksen. Heillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia työllistyä suomalaisilla tai eurooppalaisilla työmarkkinoilla.”



Professori Asko Suikkanen puhui Suomen Akatemian Tiedekahvilassa Rovaniemen Arktikumissa.

Työntekijöiden markkinat ovat globalisoituneet, mikä tarjoaa monille houkuttelevia mahdollisuuksia. Suikkanen kertoo, että suomalaisista korkeasti koulutetuista nuorista 8–10 prosenttia lähtee ulkomaisille työmarkkinoille. Monet lähtevät jäädäkseen.

Muutosten hallinta on kohtalonkysymys

Työmarkkinoiden pahin ongelma tällä hetkellä on se, että käynnissä olevia muutoksia ei pystytä hallitsemaan.

”Työmarkkinoilla on arvioni mukaan 800 000 ihmistä, joilla on tällä hetkellä kohtuullisen hyvä työpaikka, mutta jotka ovat tuotannollisten muutosten johdosta vaarassa joutua irtisanotuiksi. Kohtalonkysymys ja hyvinvointivaltion menestyksen ehto on se, että onko heille mahdollisen irtisanomisen jälkeen tarjolla uusia työmahdollisuuksia koulutuksen, kuntoutuksen ja työharjoittelun avulla. Aiheesta kiinnostuneen kannattaa katsoa Aki Kaurismäen elokuva Ariel, joka kertoo kaivoksen lakkauttamisesta ja siitä miten kaivosmiehen ja hänen tyttöystävänsä käy helsinkiläisillä työmarkkinoilla.”

Asko Suikkasen mielestä olisi myönnettävä, ettei maamme ole enää tulevaisuudessa teollisuusyhteiskunta. Tarvitaan aivan uudenlaisia ammatteja. Jo olemassa olevia työn muotoja pitäisi myös vahvistaa.

”Meillä tehdään paljon pienipalkkaista hoivatyötä ja pätkätöitä. Nämä uudet työnteon muodot pitäisi saada kestävälle pohjalle. ”

Kohtuullisuuden pohtiminen voisi tarjota avaimia muutosten hallintaan. ”Voimmeko vaatia jatkuvaa taloudellista kasvua ja kasvavaa hyvinvointia ja sitä, että meidän lapsillamme on asiat paremmin kuin itsellämme? Pitäisikö tilalle tulla kohtuullisuuden vaatimus? Joidenkin nuorten asenteissa näkyy jo, etteivät he odota vakaita työmarkkinoita ja turvallisia työsuhteita. Heille on tärkeää mielekäs arki ja jonkinlainen toimeentulo.”

Nuorten olisi hyvä valmistautua työelämään jo varhain. ”Kielitaito, projektityöosaaminen, sosiaaliset kyvyt, työkokemuksen hankkiminen ja taltiointi, sekä oman luovuuden kehittäminen ovat varmasti tärkeitä taitoja tulevaisuuden työmarkkinoilla.”

 
Teksti: Risto Alatarvas
Kuvat: Marjo Aaltomaa ja Pixmac.fi