Historiallinen arkeologia – maailmankaupan juuria etsimässä

31.01.2012

Kuinka tai milloin globaalit tavaramarkkinat oikein syntyivät? Kuinka syntyivät nykyaikaiset kaupungit? Miten ne kasvoivat ja kehittyivät? Tällaisia asioita selvitetään Oulun yliopiston ”Kaupunki, raja ja materiaalinen kulttuuri”-projektissa.

Projektin johtaja, tutkija Timo Ylimaunu sai avukseen professori Paul Mullinsin Amerikan Indianapolisista. Mikä Suomessa ja suomalaisissa tavaroissa kiinnostaa niin paljon, että sitä varten pitää tulla merten takaa tekemään tutkimusta? Millä tavalla Oulun tai Tornion vanha kaivamalla saatu esineistö voi valottaa maailmankaupan kehitystä?

”Minua kiinnostaa kovasti, kuinka globaali kulutusyhteiskunta syntyi. Pääosin se tapahtui 1700-luvulla. Kaupunkilaisten elämästä jää jäljelle tavaraa, joka auttaa meitä vastaamaan moniin kysymyksiin”, Mullins valaisee. Millaisesta tavarasta on kysymys? ”Kaupunkiarkeologia voi tutkia mitä hyvänsä tavaraa – kankaita, tapetteja, huonekaluja, koriste-esineitä. Tämän hetken tutkimusaineistoamme ovat astiat ja niiden sirpaleet”, listaa Ylimaunu. Siis tavallisten ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyviä esineitä.

Sattuma vei tutkijat yhteen

Mullins ei koskaan edes ajatellut Suomea minään kansainvälisenä yhteistyökumppanina. Ei ennen kuin törmäsi Ylimaunuun Skotlannin Aberdeenissa, missä molemmat vierailivat sattumalta yhtä aikaa.

”Timo kertoi millaista tutkimusaineistoa Suomesta oli juuri löytynyt. Asia kiinnosti heti. Uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet rakentaa pitkän tähtäimen yhteistyötä”, vakuuttaa Mullins. Hänen suunnitelmissaan on lähettää opiskelijoita Suomeen ja toisaalta tuoda amerikkalaisten tietoisuuteen enemmän asiaa Amerikan ulkopuolelta.

”Puhumme monesti globalisaation merkityksestä ja kolonialismista mutta emme käy oman mantereemme ulkopuolella tutkimassa tilannetta”, Mullins naureskelee. Hänen tavoitteenaan on saada amerikkalaiset katsomaan taaksepäin ja toisaalta luoda verkostoa Eurooppaan. ”Meillä ei ole juurikaan partnereita Euroopassa”, kertoo Mullins jonka heinäkuu kuluu Oulussa yhteistyötä rakentaen. Tavoitteena on myös tulla pikapuoliin takaisin ja tarjota opetusta arkeologian opiskelijoille.



Kuvan kupin ja lautasen sirpaleet ovat palaneet Oulun palossa toukokuussa 1822. Niiden avulla tutkijat rakentavat kuvaa maailmankaupan kehityksestä ja rajaseutujen kaupungistumisesta. Oulu oli aikanaan yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista.

Historiallinen arkeologia kertoo meistä

Ennen opetettiin, että arkeologia tutkii ihmisen historiaa ajalta, jolloin kirjoitustaitoa ei vielä ollut. Ja että historia kertoo ihmisen tarinaa sen jälkeen, kun keksittiin, miten tietoa siirretään kirjoittamalla. Kaksi eri tiedettä, erilaisen materiaalin kimpussa ja osin erilasilla menetelmillä. Nämä kaksi voidaan myös yhdistää. Mitä on historiallisen ajan arkeologia, millaisiin kysymyksiin se vastaa ja miltä kannalta katselee maailmaa?

”Historiallisen ajan arkeologia kertoo meistä itsestämme. Aivan tavallisista ihmisistä, joiden tarina jää muuten historian kirjojen ulkopuolelle. Tavalliset ihmiset eivät ole jättäneet paljonkaan kirjallista materiaalia. Esineitä jäi esi-isistämme jäljelle enemmän. Ne kertovat tarinoita jokapäiväisestä elämästä”, kuvailee Mullins.

Käyttötavarat kertovat paitsi käyttäjistään, myös tavaroiden kauppiaista. ”Millaisia olivat kauppareitit, millaisia astioita myytiin Englantiin tai Etelä-Afrikkaan verrattuna siihen, millaisia tavaroita Oulussa sai kaupaksi. Ketä olivat kauppiaat ja mitä he halusivat myydä”, pohtii Mullins.  

Oulu edelläkävijänä

Historiallinen arkeologia on Amerikassa melko suosittu tutkimuskohde. Euroopassa on vain muutama keskus, joissa aiheeseen on perehdytty.

”Suomessa Oulu on ainoa, joka etsii järjestelmällisesti tietoa meistä itsestämme historiallisen ajan arkeologian menetelmillä”, näkee Mullins.

Hyvä historiallinen arkeologia yhdistää luonnontieteet ja historian, kenttätyöt ja kirjaston. Mullins pitää aivan erityisesti tarinoista, joita aineisto kertoo.

”Materiaalin kanssa pitää pystyä keskustelemaan. Sen äärellä voi istua ja miettiä, millaisia, kuinka monenlaisia tarinoita siitä voi saada ulos. Tarinat pitää pystyä kertomaan mahdollisimman kiehtovasti. Erityisen kiehtovaa minusta on myös se, että tavaroidemme perusteella olemme kaikki samanlaisia. Suomi, USA, Englanti, Etelä-Afrikka, kaikki kantavat kamarallaan ihmisiä, joilla on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.”

Lisätietoja:

http://www.oulu.fi/hutk/yleark/tutkimus/Huippututkimus/tbm.html


Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Marja Nousiainen ja Oulun yliopisto