Tutkijan työ on monipuolista ja kansainvälistä
14.11.2012
Solu- ja molekyylibiologian asiantuntija Laura Kakkola kävi perjantaina 2.11. Lohjan Yhteislyseon lukiossa puhumassa työstään. Noin sata kiinnostunutta lukiolaista oli tullut kuulemaan tutkijan työstä. Esitelmä oli mielenkiintoinen ja siitä pystyi selvästi aistimaan Kakkolan intohimon.
Laura kakkola kertoi omasta reitistään tutkijan ammattiin. Tutkijaksi voi päästä kovin montaa kautta. Hän on itse opiskellut yliopistossa Jyväskylässä, mutta kertoi, että yhtä hyvä reitti päästä tutkijaryhmän jäseneksi on myös ammattikorkeakoulu. Jopa työstä kiinnostunut lukiolainen voi päästä harjoittelijaksi laboratorioon. Kakkola korostikin, että pelkkä kiinnostus aiheeseen riittää, lopusta selviää maalaisjärjellä ja pitkäjänteisyydellä.
Kakkola selitti, että oli aluksi itsekin hämmentynyt yliopisto-opinnoista ja ei oikein tiennyt mitä eroa on esimerkiksi tohtorilla ja maisterilla. Hän selittikin nuo meille pikaisesti. Yliopistossa kurssit valitaan opinto-oppaasta ja sitten osallistutaan luentoihin ja tentteihin. Maisterin arvonimeen tarvitaan pro gradu-työ ja opinnot.
Pro gradun voi tehdä esimerkiksi tutkimusryhmässä jonkin ongelman parissa neljästä kahteentoista kuukautta. Tohtorin arvonimeen tarvitaan jo enemmän, väitöskirja ja opinnot. Väitöskirjan teko kestää keskimäärin neljästä kuuteen vuotta ja sisältää paljon laboratoriotyötä, itse väitöskirja saattaa valmistua puolessatoista kuukaudessa. Kirja koostuu artikkeleista, jotka julkaistaan alan lehdissä. Kakkola kertoi, että normaali artikkeleiden määrä on jossain kolmen ja viiden välillä.
Käsite post doc tuli useasti ilmi Kakkolan esityksessä. Post docilla tarkoitetaan tutkimusryhmässä työskentelemistä väitöskirjan jälkeen. Kakkola itse on suorittanut yhden post doc –kauden Skotlannissa ja hänen kolmivuotisesta post doc –kaudestaan Suomessa on kulunut jo kaksi kolmasosaa.
Kakkola korosti julkaisujen merkitystä. Jos et julkaise et ole olemassa!
Tutkijan työ on monipuolista ja kansainvälistä
Lähes kaikki tärkeät työt tehdään englanniksi ja turkijaryhmät ovat yleensä monikansallisia. Tutkija saattaa kulkea töiden perässä ympäri maailmaa. Uran edetessä vastuu kasvaa, muiden töitä täytyy ohjata kun oma arvovalta ja kokemus karttuu. Ala kehittyy koko ajan ja bioinformatiikka on yhä tärkeämmässä roolissa, lähes kaikki voidaan tehdä nykyään tietokoneella.
Tutkijan on tunnettava kemia, tutkimuksissa käytettävät laitteet ja tietysti laki. Kakkola naureskeli, että eihän sitä ilman lupaa voi ottaa palaa toisen maksasta. Tutkijan työssä on oltava avoimin mielin, näytteet vaihtelevat laidasta laitaan, eikä ole varaa nirsoilla saadessaan tutkittavakseen palan ulostetta. Näytteet ovat yhtä arvokkaita, ovat ne sitten aivoista tai ruuantähteistä.
Kakkola itse on ollut aina hyvin kiinnostunut viruksista. Virukset ovat käsittämättömän pieniä ja sen takia niiden tutkimisen voisi olettaa olevan vaikeaa. Kakkola selitti tutkimustavan riippuvan kysymyksestä, tutkimus rakentuu eri tavalla kysymyksen ollessa miksi kuin kysymyksen ollessa miten.
Kakkola totesi työtilanteen olevan hieman huono tällä hetkellä, mutta työ on hyvää kun sen kerran saa. Päivät vaihtelevat ja työajat ovat joustavia. Tutkijan työssä tapaa monenlaisia ihmisiä ja tutkimusryhmän kanssa tullaan niin läheisiksi, että aikaa vietetään yhdessä laboratorion ulkopuolellakin. Tutkija oppii kokoajan uutta, eikä tutkittavista kohteistakaan ole pulaa. Lisäksi tutkijana on todella monipuoliset mahdollisuudet työpaikkoihin, kaikkialla tarvitaan tutkijoita!
Kakkola kertoi ekologian tutkimusalasta. Ekologi tutkii mm. eliöiden käyttäytymistä ja ekologiksi voi opiskella lähes jokaisessa Suomen yliopistossa, lisäksi yliopistoa voi aina vaihtaa jos ei koe valitsemaansa sopivaksi. Ekologi voi työskennellä esimerkiksi yliopistojen tutkimusryhmissä, metsähallituksessa ja ministeriöissä.
Teksti: Noomi Sutinen
