Geenimuuntelun mahdollisuudet – entistä parempi tulevaisuus?

19.10.2012

Dosentti Raija Soininen kävi 3.10.2012 Oulun normaalikoululla luennoimassa geenimuunneltujen hiirten tuottamisesta ja käyttötarkoituksista. Soininen työskentelee nykyisin Biocenterissä, joka on biolääketieteen tutkimusorganisaatio. Aikoinaan opinnot veivät Soinisen Helsingin yliopistolta jopa Yhdysvaltoihin ja myöhemmin Saksaan saakka.

Soinisen luennosta kävi ilmi miten varsinainen geenimuunteluprosessi etenee ja minkälaisia säädöksiä on muun muassa noudatettava eläinkokeita suoritettaessa. Tuloksien saamiseksi on tehtävä pitkäjänteistä tutkimustyötä, sillä niillä on suuri merkitys meille ihmisille: geenimuuntelun avulla saatuja tuloksia hyödynnetään esimerkiksi lääketieteen saralla.

Totuus eläinkokeista

Eläinkokeet ovat saaneet useat ihmiset nieleskelemään vuosikymmenien aikana ja mieltä on osoitettu toisinaan varsin näkyvästikin. Kuten luennolla kävi ilmi nykyisin eläinkokeet pyritään korvaamaan aina mahdollisuuksien mukaan solu- tai kudosviljelyllä.  Jos kuitenkaan muita koemuotoja ei tutkimuksessa voida käyttää, tulee hiiriä käsitellä määrättyjen sääntöjen mukaisesti: jokaisella tulee olla mukavat elinolot ja tarpeeksi virikkeellinen elinympäristö. Yllättävää kyllä, myös hiirten hoitajien tulee olla tehtäväänsä koulutettuja. Soininen korosti eläinten hoidosta puhuessaan eläinystävällisyyden tärkeyttä. Kohtuutonta kipua pyritään välttämään kivunlievityksellä ja koe-eläimen vointia seurataan kokeen aikana ja sen jälkeen. Kokeiden tekemiseen tarvitaan aina lupa. Kysymyksenasettelun on oltava selkeä, eikä kokeita tehdä huvin vuoksi.

Mikä siirtogeeni?

Hiirten geenimuuntelussa pyritään ensisijaisesti havaitsemaan yksilöihin aiheutettujen geenimuutosten vaikutuksia. Siirto- eli transgeeniä ei kuitenkaan siirretä täysikasvuiseen eläimeen, vaan hedelmöityneeseen munasoluun tai alkion kantasoluun. Alkiot siirretään vastaanottajanaaraisiin, joiden kohdussa kehitys jatkuu ja poikaset syntyvät normaalin kantoajan jälkeen. Käsittelyvaiheet ovat teknisesti haastavia ja koulutettu henkilökunta vastaa niistä. Tutkimukselle keskeisintä on aiheutetun muutoksen ja kokeen onnistunut suunnittelu.

Taloudellisten ja käytännöllisten syiden vuoksi geenimuunneltuja hiiriä säilytetään joko alkio- tai siittiömuodossa. Tilan säästymisen lisäksi haluttu muuntogeeninen eläinkanta saadaan näin helposti lähetettyä sitä tarvitsevalle tutkimuspaikalle. Ensi vuoden alussa Oulussa alkaa alkioiden ja siittiöiden säilöminen EU:n rahoittaman hiiripankin (EMMA, European Mouse Mutant Archive) palvelutoimintana. Tähän mennessä työkuvaan on kuulunut hiirien tuottaminen ja jakelu tarpeen mukaan.

Tutkimustulosten käyttö

Dna on vaurioille altis molekyyli, mutta suurin osa siinä tapahtuvista muutoksista korjautuu soluissa. Korjausjärjestelmää hyödynnetään kokeellisessa geenimuuntelussa, jolla voidaan aiheuttaa geenin inaktivointi, spesifinen mutaatio ja mutaation korjaus. Soininen kertoi myös geenimuuntelun olevan olennainen osa nykyaikaista tutkimista: eläimillä saatuja tuloksia pyritään lopulta soveltamaan myös ihmisiin. Kun uusi lääke tai hoitomuoto on testattu ensin eläimillä, se pääsee ihmisten testattavaksi. Sairauksien ennaltaehkäisyä voidaan myös suunnitella geenimuunneltuja eläimiä tutkimalla: näin saadaan selville olennaista tietoa sairauksien etenemisestä ja keinoista, joilla niitä voidaan hidastaa tai jopa ehkäistä niiden synty kokonaan.  Myös geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksia tutkitaan.



Kokonaisuutena luento oli monipuolinen ja Soinisen esitystä oli ilo seurata, sillä mielenkiinto ja innostus omaa työtä kohtaan välittyivät yleisölle. Soininen motivoi omalta osaltaan biologian opiskelijoita opinnoissaan, geenituotanto tarjoaa varmasti tulevaisuudessa entistä enemmän työpaikkoja. Kysymyksiä lukiolaiset eivät osanneet vaativasta aiheesta juuri esittää, mutta biologian opettajilla tuntui kysymyksiä riittävän senkin edestä.

Teksti: Tuuli Ranta
Kuvat: Nguyen Vi ja Taru Järvelä