Sademetsätietoutta pohjakerroksesta latvakerrokseen
20.01.2011
|
Tästä tutkija Hanna Tuomiston mielenkiintoinen luento alkoi.
|
Turun yliopiston sademetsien biodiversiteetin lehtori ja kasvitieteilijä Hanna Tuomisto esiintyi Kankaanpään Yhteislyseolla Tietobreikissä keskiviikkona 8.12.2010. Tilaisuuteen osallistuivat ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat sekä kolmannen luokan luonnontieteellisen linjan opiskelijat, eli tuttavallisemmin lulut. Tuomisto kertoi jakavansa luentonsa kahteen osaan: ensin luvassa oli tietoa trooppisten metsien diversiteetistä eli monimuotoisuudesta ja tämän jälkeen Turun yliopiston roolista tutkimuksissa.
Tuomisto painotti esityksessään erityisesti sitä, että usein tropiikki ymmärretään liian kapea-alaisesti tarkoittamaan vain sademetsiä. Todellisuudessa tropiikki jaetaan neljään tyyppiin, joiden kasvillisuus ja sademäärät eroavat toisistaan.
|
Ainutlaatuista, ihmeellistä, uskomatonta
Sademetsien suuri biodiversiteetti johtuu tiheästä ja monikerroksisesta kasvillisuudesta, joka mahdollistaa erilaisia elämänmuotoja eri kerroksissa. Kaikista eliöryhmistä esiintyy paljon lajeja, ja koska sademetsän korkeus voi olla jopa 60 metriä, niin olosuhteet vaihtelevat paljon. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomessa metsien keskikorkeus on noin 20 metriä.
Erityisen mielenkiintoinen oli esimerkki ainutlaatuisesta elomuodosta, kuristajaviikunasta. Linnut levittävät kuristajaviikunan siemeniä puiden oksille, joissa siemenet itävät ja alkavat kasvattaa ilmajuuria. Ilmajuurien avulla kuristajaviikuna kurottaa oksalta maata kohti ja alkaa kietoutua isäntäpuunsa ympärille. Kun alkuperäisen rungon ympärille muodostuu verkko, puu kuolee ja kuristajaviikuna jää henkiin. Näin julmasti isäntäpuuta hyväksikäyttäen se pääsee leviämään yhä korkeampiin kerroksiin.
Kankaanpään Yhteislyseon niin oppilaat kuin opettajatkin kuuntelivat mielenkiinnolla.
Vakaita olosuhteita ja hyppiviä jokia
Mistä sademetsät ja ainutkertainen lajisto sitten ovat peräisin? Luennoitsija kertoi, että geologisella historialla on suuri vaikutus sademetsien ainutlaatuiseen biodiversiteettiin. Eteläisen pallonpuoliskon mantereet ovat erkaantuneet toisistaan jo varhain ja kehittyneet toisistaan riippumattomina. Myös ilmastohistoria ja jääkausien vaikutus ovat edesauttaneet ainutlaatuisen lajiston syntyä.
”Sademetsissä olosuhteet ovat vakaat, joten eliöiltä ei kulu aikaa sopeutumiseen, vettä on aina tarpeeksi eikä pakkasta ole lainkaan”, listasi Tuomisto muita syitä sademetsien ainutlaatuisuuteen.
Maailman ja tropiikin kokonaislajimäärä on suuri kysymysmerkki, mutta arviot vaihtelevat kolmesta kolmeensataan miljoonaan. Tuomisto totesi, että tropiikin selvitystyötä vaikeuttavat pitkät etäisyydet, huonot kulkuyhteydet ja biologien työskentely muilla alueilla. Teitä olisi periaatteessa mahdollista rakentaa, mutta ne tuhoavat aina alkuperäistä luontoa. Yhden sademetsähehtaarin kasvillisuuden tutkimiseen kuluu keskimäärin kymmenen vuotta, ja Amazonin sademetsää riittää noin 50 000 000 hehtaaria! Tuomiston mukaan uusia lajeja löytyisi jatkuvasti, jos vain olisi joku kirjaamassa niitä muistiin.
Jokien liikkuminen kuluttavan virtauksen ja suurien sademäärien vuoksi vaikuttaa metsien kuntoon. Tuomisto kertoi, että eräs lähetyssaarnaaja lähti tiedottamaan tuloksista, oli neljä vuotta poissa eikä palatessaan enää löytänyt joen varrella olleelle lähetysasemalle, koska joki oli hypännyt niin paljon.
Käytännön seikat kiinnostivat
Käytännössä tutkimusta tehdään muutaman viikon mittaisilla vaelluksilla, joilla on mukana kahdesta viiteen suomalaista ja pari palkattua paikallista avustajaa. Kasveja kerätään säkkeihin, tunnistetaan, prässätään, kuumakuivataan ja tunnistetaan lopullisesti Turussa. Näytteitä otetaan sekä kasveista että maaperästä.
Turun yliopistossa on mahdollista erikoistua trooppiseen ekologiaan tai jopa lähteä tekemään opinnäytetyötä tropiikkiin. Myös sademetsäalueilta on tullut opiskelijoita Turun yliopistoon. Tuomisto opiskeli ensin biologiaa ja kuuli kavereidensa matkasuunnitelmista. Hänkin halusi päästä näkemään hieman erikoisempia maisemia ja päätti lopulta lähteä Amazonin alueelle. Matkalla mielenkiinto heräsi.
Tietobreikkiin osallistuneet opiskelijat kyselivät Tuomistolta alalle päätymisen lisäksi paljon käytännön asioista, kuten syömisestä ja asumisesta tutkimusten aikana. Ruokalistalta löytyy makaronia, riisiä sekä purkkipapuja ja asumismuotona on telttamainen katos. Öisin tulisi liian kuuma tavallisessa teltassa, mutta nukkuessa on kuitenkin suojauduttava tauteja levittävien hyönteisten puremilta. Yksittäistä huippukohtaa tai erityisen mieleenpainuvaa kokemusta Tuomisto ei osannut nimetä. Mahdollisia vaaratilanteita on monia: ötököiden ja käärmeiden puremat, paikallinen liikennekulttuuri, itsensä telominen viidakkoveitsellä sekä eksyminen. Eksyminen tropiikkiin ei todellakaan ole mikään leikin asia, koska kaikki näyttää siellä niin samanlaiselta.
Teksti: Anna-Maria Rajala
Kuvat: Marjut Mikkola
