Frankenstein-ruokaa vai askel ihmiskunnan hyväksi?

Biologi ja geneetikko, Helsingin yliopiston professori Teemu Teeri vieraili Tampereen lyseon lukiossa järjestettävässä Tietobreikissä kertomassa lukiolaisille geenimunnellusta ruoasta ja siihen liittyvistä riskitekijöistä. Luennon tarkoituksena oli valistaa oppilaita geenimanipuloinnin hyödyistä ja haitoista, sekä kumota geenimuunneltuun ruokaan usein liitettyjä myyttejä ja ennakkoluuloja.

Luennossaan Teeri pohti etenkin geenimuunnellun ruoan terveellisyyttä ja sen mahdollisia vaikutuksia ei vain ihmisten terveyteen, vaan myös ympäristöön. Hän selitti myös geenimuuntelun teknisempää puolta, kuten kasvinjalostusta ja geeninsiirtoa.

Geeniteknologian ihmeet

Teeri kertoi lukiolaisille kasvinjalostuksen keinoista muuttaa lajien perimää, useimmiten lajin ominaisuuksien parantamisen toivossa. Kasvinjalostukseen kuuluu mm. risteytysjalostus, mutaatiojalostus ja siirtogeenijalostus. Geenimuokkaus eroaa tavallisesta risteytyksestä siinä, että geeniteknologian avulla on mahdollista risteyttää lajeja, jotka eivät normaalisti ole luonnossa keskenään tekemisissä.

Geeninsiirron avulla esimerkiksi voidaan lisätä kasveihin uusia ominaisuuksia, kuten ns. kultariisin tapauksessa, jonka kullankeltainen väri ja beetakaroteeni ovat peräisin narsissista ja bakteerista otetuista geeneistä. Sama toimii kuitenkin myös toisinpäin: Teeri kertoi oman tutkimusryhmänsä kokeiluista siirtää yksi gerberan väriainesynteesiin osallistuva geeni kasviin ”antisense” asennossa ja saada näin aikaan valkoisia gerberoita.

Onko se vaarallista?

Teeri muistutti kuulijoilleen, että geenit itsessään eivät ole vaarallisia tai epäterveellisiä: kuten tiedämme, niitä on luonnostaan kaikissa eliöissä. Liiallinen geenien saanti esimerkiksi ravinnon kautta voi kuitenkin aiheuttaa haittavaikutuksia ja johtaa ihmisillä erinäisiin sairauksiin, mm. kihtiin. Muita mahdollisia ihmiselle koituvia haittoja voivat olla esimerkiksi allergiat ja tästä syystä varsinkin elintarvikkeisiin siirrettävät geenit onkin tutkittava tarkasti. Ympäristön kannalta sen sijaan on tärkeää, että geenimuunneltuja lajikkeita ei päästetä risteytymään vapaasti luonnonmukaisten kanssa, sillä tällä voisi olla ennalta-arvaamattomia ja tuhoisiakin vaikutuksia luontoon. Pitkällä tähtäimellä voidaan puhua jopa maailman biodiversiteetin köyhtymisestä, mikä olisi seuraus villien lajikkeiden vaikeuksista kilpailla geenimanipuloitujen, paremmat ominaisuudet omaavien lajien kanssa.

Geenimuuntelu mielletään usein uudeksi keksinnöksi, mutta Teeri muistuttaa, että ihminen on pyrkinyt muuttamaan erilaisten lajikkeiden ominaisuuksia oikeastaan jo siitä asti, kun alkoi viljellä maata. Monet nykyisistä yleisessä käytössä olevista viljelykasveista ovat kasvinjalostuksen tulosta, esimerkkinä pensasmustikka.

Geenimuunneltujen lajien saamaan ristiriitaiseen vastaanottoon eivät kuitenkaan vaikuta pelkästään mahdolliset terveys- ja ympäristöriskit, vaan myös poliittiset ja taloudelliset näkemykset, sekä uskonto- ja moraalikysymykset. On väitetty, että on eettisesti väärin kajota Luojan luomaan ja yrittää muuttaa sitä.

Koska geenimuunneilluilla lajeilla on usein paremmat selviämismahdollisuudet ja ne tuottavat enemmän satoa, saattaa geeniteknologia tarjota tulevaisuudessa ratkaisun maailman koko ajan kasvavan väkiluvun ruoantarpeeseen. Teeri kehottaakin kuulijoitaan suhtautumaan geenimuunteluun ennakkoluulottomammin ja ottamaan asioista selvää ennenkuin uskovat kaikkia geenimuuntelusta liikkuvia myyttejä.

Teksti: Helena Haavisto 
Kuvat: Antti Yrjönen