Tutkijat keskellä elämää

31.05.2010

Tutkijoita kehotetaan tulemaan alas norsunluutorneista. On vanha uskomus, että tutkijat ovat rakentaneet itselleen tällaisen ylellisen pakopaikan, jossa he voivat arjesta ja sen kysymyksistä tietämättä keskittyä omiin akateemisiin kysymyksiinsä.

Kehotukset ovat kuitenkin tarpeettomia. Tutkijat eivät ole enää pitkään aikaan vältelleet arkisia, jopa raadollisia kysymyksiä.

Turun tiedeviikolla saamme esimerkkejä siitä, miten tutkijat ovat paneutuneet elämänläheisiin kysymyksiin.

Aiheina ovat esimerkiksi synnit, rikokset, pelot. Kielentutkijat ovat viime vuosina yhä enemmän suuntautuneet epämuodollisiin puhetilanteisiin ja arjen keskusteluihin. Ne kertovat kielestä ja elämästä hyvin monipuolisesti. Näyttää siltä, että murteentutkijat voivat jopa selittää, miten itä- ja länsisuomalaiset eroavat toisistaan.

Tutkijalle ei riitä, että hän löytää kiinnostavia aineistoja, kertomuksia synneistä ja rikoksista tai lennokkaita murrekertomuksia. Kertomusten jalostaminen ja uudelleen kertominen ei ole tutkimusta, se on vasta aineiston keruuta ja kuvailua, tutkimuksen lähtökohta.

Tutkimusta tästä kaikesta tulee, kun tutkija tekee aineistolleen tehokkaita kysymyksiä ja pääsee katsomaan aineistoaan laajemmalle. Mitä kertomukset ja tarinat kertovat ja mistä? Kertovatko ne aikakaudesta vai ihmiselämästä yleensä?

Kun käsittelyssä on ihminen ja hänen kertomuksensa, on kriittisenkin tutkijan otettava huomioon aineistonsa käsittelyssä hienotunteisuus ja kunnioitus. Saako kirjallisuudentutkija kertoa kirjailijasta kaiken esiin saamansa? Ja jos saa, mitä tällainen tieto palvelee.

Nämä ja monet muut kysymykset ovat Turun tiedeviikolla esillä, kun murteen-, kirjallisuuden- ja historiantutkijat kertovat työstään.  Oikeastaan he eivät vain kerro vaan kutsuvat ihmisiä arjen keskeltä keskustelemaan ja osallistumaan.

Tiedeviikon ohjelma

***

Muuten, ”norsunluutorni” tunnetaan useissa Euroopan kielissä: ivory tower, tour d’ivoire, elfenbentorn, Elfenbeinturm. Kyse on siis suomessa käännöslainasta. Miltähän tiede ja tutkimus on silloin mahtanut näyttää, kun kuvitelma hohtavan valkoisesta luutornista on syntynyt? Olisi mukava myös tietää, missä tämä kuvitelma on syntynyt ja miksi kulttuuri toisensa jälkeen on lähtenyt niin hanakasti sitä kierrättämään.


teksti: Pirjo Hiidenmaa, Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimukseen yksikön johtaja
kuva: Kari Likonen