Tutkijana kulttuurin, alueellisen kehittämisen ja hyvinvoinnin kentällä

27.09.2010

”Tulevaisuuden tutkimuksessa ei vain puhtaasti tutkita tulevaisuutta, vaan siinä myös vaikutetaan ja annetaan ihmisille keinoja vaikuttaa tulevaisuuteen, myös nuorille”, kuvailee alaansa tutkija Katriina Siivonen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Siivonen työskentelee tällä hetkellä Helsingissä sijaitsevan Nuorisotutkimusverkoston ”Nuoret taiteen tekijöinä” -tutkimushankkeessa. Siivosen konkreettinen työpaikka on kuitenkin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa, Turun yliopistossa.

Siivonen kollegoineen tutkii Suomen kulttuurirahaston rahoittamaa kolmivuotista Myrsky-hanketta. Myrskyssä ammattitaiteilijat ohjaavat 13-17-vuotiaita nuoria tekemään taidetta. Myrskyn tavoitteena on saattaa taiteen tekemisen pariin sellaisia nuoria, jotka ovat siitä muutoin syrjässä. Toimintaan osallistuu tuhansia nuoria ympäri maata.

”Tutkimuksessamme selvitämme sitä, miten taiteen tekeminen Myrskyssä vaikuttaa nuorten yhteiskuntaan identifioitumiseen ja tulevaisuudenkuviin, miten Myrsky-taidehankkeet toimivat pedagogisina prosesseina ja miten Myrskyn kaltainen toiminta juurtuu yhteiskuntaan ja nuoriso- ja kulttuuripolitiikkaan”, tiivistää Siivonen.

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on selvittää myös sitä, miten nuorten taiteen tekemistä voisi vahvistaa yhteiskunnassa, ja mitä hyötyä siitä voisi olla nuorille.

Tutkijaksi kutomon kautta

Siivonen kertoo päätyneensä tutkijaksi, koska asioiden tutkiminen ja pohtiminen kiinnostavat häntä. Tie tutkijaksi kulki kuitenkin hieman mutkitellen.

Siivonen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Tämän jälkeen hän kouluttautui ensin kutojaksi. Siivonen työskenteli kutojana Seurasaaren ulkomuseossa ja löysi sen myötä kansatieteen, jota pääsi opiskelemaan Turun yliopistoon museoalan suuntautumisvaihtoehtoon. ”Hakeuduin opiskelemaan Turkuun, koska juuri siellä olivat painopisteinä minua kiinnostaneet kaupunkikulttuurin, maaseudun murroksen ja teollisen kulttuurin tutkimus”, Siivonen toteaa.

Kansatieteen lisäksi Siivonen luki folkloristiikkaa, arkeologiaa sekä kulttuurihistoriaa ja museologiaa. Opiskeluaikanaan hän toimi aktiivisesti myös pohjoismaisessa kansatieteen ja folkloristiikan opiskelijoiden järjestössä NEFA-Nordenissa (Nordisk Etnologisk och Folkloristisk Arbetsgrupp). Järjestötoiminta toi Siivosen mukaan aktiivisen otteen omiin opintoihin ja auttoi esimerkiksi löytämään sopivan gradun aiheen ”Ihmisten ulkoasujen viestit ja niiden tulkinta stereotyyppisten ihmiskuvien avulla”.

Jatko-opinnot tuntuivat luontevalta ajatukselta

Gradun jälkeen oma kiinnostus ja professorin pyyntö ohjasivat Siivosen käynnistämään jatko-opinnot. ”1990-luvun laman aikana valmistuneena punnitsin kyllä työpaikkoja sekä yliopistomaailman ulkopuolelta että tutkijan työtä. Molemmat tuntuivat siinä tilanteessa epävarmoilta.” Sittemmin Siivonen on toiminut molemmilla alueilla.

Väitöskirjansa ”Saaristoidentiteetit merkkien virtoina” Siivonen teki Turun yliopistoon kansatieteeseen, vaikka työskenteli välillä myös muualla. Virikkeen aiheeseensa hän sai toimiessaan kulttuurisihteerinä pienessä Merimaskun saaristokunnassa. Siivonen valmistui filosofian tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 2008.

Kaupunkitutkimuksesta kohti maaseudun tutkimusta

Tällä hetkellä Siivonen näkee olevansa töissä asiassa, ei ensisijassa missään organisaatiossa.
”Tämä asia on kulttuurin, alueellisen kehittämisen ja hyvinvoinnin kenttä, mitä toteutan monilla eri tahoilla sekä yhtäaikaisesti että peräkkäin. Tulevaisuuden tutkimuskeskus on osoittautunut erittäin hyväksi paikaksi tällaisen työn tekemiseen. Keskeinen ja mieluisin osa tästä työstä minulle on tutkimus.”

Siivonen on kuitenkin toiminut myös käytännön tehtävissä: ”Osin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessakin tehtäviini kuuluu melko käytännöllisiä kehittämishankkeita. Painopiste tutkimuksissani on siirtynyt gradussani tutkimastani kaupunkitutkimuksesta kohti maaseudun muutoksen tutkimusta ja osallistavia tulevaisuusprosesseja pitkälti juuri maaseudulla.”

Katriina viihtyy Kuhmossa kesämökillään. Tässä on valmistumassa punamultaa ennen konserttiin lähtöä.

Turun yliopisto on mieluisa työpaikka

Ammatillisesti Siivosen saa innostumaan se, miten ihmiset yksin ja yhdessä toimivat maailmassa, miten tätä voisi teoreettisesti jäsentää ja millaisia kaikkia pienen pieniä arjen yksityiskohtia tähän liittyy ihmisten puheissa ja toimissa.

”Yliopistomaailmassa on vielä pieni hengitysreikä perustutkimukselle, johon haluan uskoa ja josta haluan pitää kiinni. Tutkijoille asti kertyvän ja kasvavan hallinnon paineissa se ei aina ole helppoa. Turun yliopiston koen kotiyliopistokseni ja viihdyn erinomaisesti siellä toimivien ihmisten parissa.”

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Katriina Siivonen ja Tuelvaisuuden tutkimuskeskus