Siniset silmät, vaalea tukka ja nuhteeton moraali eugeenikkojen tavoitteena
25.08.2010
Lisääntymisen kontrollointi ei ole mikään uusi ajatus. Jo antiikin filosofi Platon ehdotti, että viranomaiset valvoisivat ihmisten lisääntymistä. Platon ehdotti kohteiden valintaa arpomalla. Myöhemmin ei enää arvottu, sillä 1900-luvulla sterilisaatiosta tuli osa valtioiden järjestelmällistä politiikkaa.
Eugeniikka-termin kehitti Charles Darwinin serkku Sir Francis Galton, joka kiinnostui 1800–luvun loppupuolella sukututkimuksesta, kertoo filosofian tohtori Petteri Pietikäinen. Galton perehtyi evoluutioteoriaan ja kysyi, voisivatko tietyt henkiset ominaisuudet periytyä fyysisten ominaisuuksien tavoin. Hän kiinnostui erityisesti Englannin eliittisuvuista. Galton tutki monia sukuja ja päätteli, että niissä näkyi sekä hyvien että huonojen henkisten ominaisuuksien geneettinen periytyminen.
Idea politiikasta, jossa tuettaisiin hyvien sukujen jälkeläisiä ja niiden lisääntymistä ja vähennettäisiin huonojen sukujen lisääntymistä, alkoi elää Englannissa. Eugeeninen ajattelu levisi Englannista varsinkin Saksaan, Pohjoismaihin ja Yhdysvaltoihin.
1900–luvun alussa löydettyihin Gregor Mendelin lakeihin perustuen ajateltiin, että ihmisen henkiset ominaisuudet periytyvät geneettisesti. Pietikäisen mukaan tuolloin tehtiin hyvin voimakkaita johtopäätöksiä: poistamalla tietyn perheen periytymismahdollisuudet huonot ominaisuudet eivät enää leviäisi väestöön. Uskottiin, ettei luonnonvalinta enää toimi yhteiskunnassa, jossa heikommista huolehditaan. Heikompien yksilöiden lisääntyminen johtaisi vain moniin ongelmiin.
Ns. epäkelpojen väestönosien eliminointi eli negatiivinen eugeniikka sai suosiota 1900-luvun alkupuolen Yhdysvalloissa. ”Yhdysvallat oli voimakkaassa muutoksen tilassa 1900–luvun alussa. Siirtolaisuus oli voimakasta, isoja kaupunkeja ja slummeja alkoi syntyä. Mustat olivat vapautuneet, mutta rotuerottelu oli yhä voimissaan. Pieni mutta vaikutusvaltainen osa valkoista keskiluokkaa oli huolissaan siitä, että arvottomat ”väärän rotuiset” maahanmuuttajat saisivat liian suuren vaikutusvallan yhteiskunnassa. Keskiluokka pelkäsi asemansa puolesta ja tavoitteli samalla ”hyvärotuisten” eugeenista utopiaa, mistä johtuen vauraat yksityiset sijoittajat rahoittivat eugeenista liikettä. Arvottomien lukumäärää pyrittiin pienentämään politiikan avulla”, Pietikäinen kertoo.
Ei vain oikeiston politiikkaa
Pohjoismaissa ja Saksassa valtiot kiinnostuivat väestön geneettisen laadun parantamisesta ja niin eugeniikasta tuli osa väestö- ja sosiaalipolitiikkaa. Ruotsissa ja Suomessa katsottiin, että valtiolla on oikeus ja velvollisuus pyrkiä parantamaan väestön olosuhteita, myös sosiaalisia ongelmia aiheuttavaa geneettistä perimää. Muun muassa alkoholismin, työttömyyden, vajaamielisyyden, epäsosiaalisuuden, psykopatian ja yleisen moraalittomuuden ajateltiin periytyvän sukupolvelta toiselle.
”Ensimmäiset rotuhygieenikot Suomessa ja Ruotsissa 1910-luvulla olivat geneetikkoja. Ruotsiin perustettiin maailman ensimmäinen rotubiologinen instituutti. Naapurimme olivat kiinnostuneita rodun parantamisesta ja omasta rodustaan, sillä 100 vuotta sitten Yhdysvalloissa ajateltiin pohjoisen ja erityisesti ruotsalaisten edustaman rodun olevan kaikkein arvokkain. Tämä lisäsi tietenkin kansallismielisyyttä ja antoi sysäyksen Ruotsissa toteutettavalle rotuhygieeniselle politiikalle”.
Sosiaalidemokraatit nousivat Ruotsissa valtaan vuonna 1932 ja vuonna 1934 tuli voimaan ensimmäinen sterilisaatiolaki. ”On turha siis väittää, että rotuhygienia olisi pelkästään poliittisen oikeiston liike. Kaikki poliittiset ryhmät vasemmalta oikealle olivat sitä mieltä, että sterilisaatiolain avulla voitaisiin ikään kuin ohjata evoluutiota ja vähentää sosiaalisia ongelmia”, Pietikäinen korostaa.
Valtion etu meni yksilön edun edelle
Ruotsissa steriloitiin Pietikäisen mukaan noin 63 000 ihmistä vuosien 1935 ja 1975 välisenä aikana, Suomessa sterilointeja tehtiin vastaavana ajanjaksona noin 54 000, joista noin 11 000 eugeenisista ja sosiaalisista syistä. Pakkosterilisaation mahdollistava lainsäädäntö meni molemmissa maissa helposti läpi. Kansalais- tai ihmisoikeudet eivät nousseet tuolloin keskusteluun.
Yksi syy eugeenisen ajattelutavan voimakkaaseen leviämiseen Pohjoismaissa oli Pietikäisen mukaan liberaalipoliittisen, yksilön kansalaisoikeuksia korostavan perinteen puuttuminen. Pohjoismaissa oli vallalla enemmänkin antiliberaali, valtiokeskeinen politiikka. Valtion edun nähtiin menevän yksilön edun edelle.
”Tämä oli yksi peruste pakkosterilisaatiolakien luomiselle. Suomessa ja Ruotsissa oli liikaa tuottamattomia ihmisiä”.
Tansseissa käyvä sinkkunainen yhteisön tarkkailussa
Sterilisaatiolakien lisäksi voimassa oli avioliittolaki, joka kielsi avioliitot muun muassa vajaamielisiltä ja epileptikoilta. Jos taas nainen halusi abortin, niin hänelle tehtiin saman tien sterilisaatioleikkaus. Sterilisaatio kohdistui Suomessa ja Ruotsissa erityisesti naisiin, vaikka miehille sterilisaatioleikkaus on paljon helpompi tehdä. Naisten seksuaalisuutta säädeltiin voimakkaasti.
”Naisen tuomitsemiseen moraalittomaksi saattoi riittää se, että hän kävi tansseissa. Lähiyhteisö, kuten naapurit, sukulaiset tai papit kyttäsivät tällaisia naisia. Myös viranomaiset olivat tarkkoina ja antoivat lausuntoja lääkäreille moraalittomista yksilöistä”, Pietikäinen kertoo.
Pakkosteriloinnin uhreja olivat erityisesti laitosten naispuoliset asukit. Mahdollisuutta kieltäytymiseen ei käytännössä annettu. Naiset olivat usein nuoria, alaikäisiä tai orpoja. Tuohon aikaan oli monenlaisia laitoksia, joihin yhteiskunnalle vaaraksi tai vahingoksi olevat yksilöt voitiin sijoittaa: oli pakkotyölaitoksia, mielisairaaloita, vankiloita, vajaamielislaitoksia, kasvatuslaitoksia ja alkoholistiparantoloita.
Vajaamielinen, orpo tai sosiaalisesti arveluttava henkilö pääsi laitoksesta pois usein vain steriloinnin kautta. Operaatiota käytettiinkin kiristyskeinona. Moni suostui toimenpiteeseen, koska halusi pois laitoksesta.
Asenteet alkoivat muuttua 1960-luvun lopulla
Suomessa tehtiin eniten sterilisaatioleikkauksia 1950–luvun lopulla ja 1960–luvun alussa. 1960–luvun loppupuolella erilaiset kansalaisliikkeet nostivat yksilön oikeudet esiin. Politiikan liberalisoituminen alkoi, lainsäädännössäkin alkoi näkyä yksilön oikeudet suhteessa julkiseen valtaan. Suuret ikäluokat olivat aiempia radikaalimpia. 1960–luvun sukupolvi ei enää hyväksynyt ihmisten jakoa arvokkaisiin ja arvottomiin.
1970–luvulla sterilisaatio muutettiin vapaaehtoiseksi. Tosin vielä nykyäänkin lainsäädäntö mahdollistaa pakkosterilisaation esimerkiksi mielisairaalassa olevalle naiselle.
Nykypäivän eugeniikka on erilaista, nyt vaikuttava tekijä on raha. Ihminen voi pyrkiä saamaan rahalla itselleen paremman perimän. Yhdysvaltojen spermapankeista on keinohedelmöitystä varten ostettavissa skandinaavimiesten spermaa. Ihmiset toivovat lapsilleen juuri tiettyjä ominaisuuksia. Laihat vanhemmat voivat hankkia hyvän amerikkalaisen jalkapalloilijan spermaa, jotta pojasta tulisi lahjakas pelaaja. Myös älykkyys on valttia näillä markkinoilla.
”Tämänkaltaisen bisneksen leviäminen voi johtaa uuseugeniikkaan, jossa tietty luokka valitsee haluamansa geenit. Euroopassa selektiivinen perimään vaikuttaminen on kyllä vielä vähäistä”, Pietikäinen toteaa.
Lue lisää:
Teksti: Risto Alatarvas
Kuvat: Pixmac.fi
