Petri Käpylä – tarkastelussa Auringon magneettinen aktiivisuus

Kuka?

Petri Käpylä aloitti tähtitieteen opiskelun vuonna 1997 Oulun yliopistossa ja väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 2006 tehtyään suuren osan tutkimustyöstä Freiburgissa Saksassa. Väittelyn jälkeen hän työskenteli yhteispohjoismaisessa teoreettisen fysiikan instituutissa (NORDITA) Tukholmassa ja vuodesta 2008 Helsingin yliopistossa ensin Suomen Akatemian tutkijatohtorina ja nyt akatemiatutkijana.

Mitä?

Käpylä tutkii Auringon ja muiden tähtien magneettista aktiivisuutta. Auringon pinnalla aktiivisuus havaitaan auringonpilkkuina lähellä päivätasaaja. Pilkkujen määrä taas vaihtelee noin 11 vuoden syklissä. Tutkimus keskittyy magneettisen aktiivisuuden syiden selvittämiseen: missä magneettikentät syntyvät ja minkä prosessin ansiosta, miksi pilkkusyklin pituus on mikä on ja miksi auringonpilkut ilmestyvät vain tietyillä alueilla.

Koska emme pysty näkemään suoraan Auringon sisälle rakennamme teoreettisia malleja, jotka perustuvat epäsuoriin havaintoihin ja fysiikan lakeihin. Mallit ovat liian monimutkaisia ratkaistavaksi kynällä ja paperilla, joten ne täytyy laskea supertietokoneissa. Pääosa työstä on kertyvän aineiston analyysiä ja vertailua havaintoihin sekä olemassaolevien mallien parantelua.

Miksi?

Auringon aktiivisuudella on tärkeitä seuraamuksia teknologiasta riippuvaisen arkielämämme kannalta. Korkean aktiivisuuden aikaan tapahtuvat aurinkopurkaukset eivät ainoastaan aiheuta kauniita revontulia, vaan voivat pahimmillaan vahingoittaa sähköverkkoa, paikannussatelliitteja (esim. GPS) sekä maakaasu- ja öljyputkistoja. Miehitettyjen avaruuslentojen aikaan tapahtuvat ja aluksen kohdalle osuvat purkaukset voivat olla kohtalokkaita. Auringon aktiivisuuden ymmärtäminen ja mahdollinen ennustaminen ovat konkreettisesti tärkeitä tässä ja nyt. Se pitää paikkansa vain harvoilla muilla tutkimusaloilla tähtitieteessä.

Lisää aiheesta muualla verkossa: 

Auringonpilkut NYT: http://soho.nascom.nasa.gov/sunspots/

Avaruussää NYT: http://www.spaceweather.com/, http://www.swpc.noaa.gov/SWN/

Teksti: Nina Mäki-Kihniä