Pelon kulttuuri

21.09.2010

Akatemiatutkija Hille Koskela Helsingin yliopistosta on tutkinut tunteiden vaikutusta tilan ja erityisesti kaupunkitilan luonteeseen. Koskela haluaa selvittää, millä tavalla voimakkaat tunteet vaikuttavat siihen, miten hyvänä, mukavana, ahdistavana tai puoleensavetävänä me koemme fyysisen tilan. Tilan ominaisuuksiin kuuluu arkkitehtuurin, rakenteiden tai asemakaavan ohella sen kyky herättää tunteita. Pelko on yksi vahvimmista tilan kokemusta muuttavista tunteista.



”Aiheen merkitys on vuosien varrella muuttunut kovasti. Aloitellessani yli kymmenen vuotta sitten pelkoa pidettiin lähinnä yksittäisten ihmisten ongelmana, sinänsä kiinnostavana, mutta ei kovin yleisenä ilmiönä. Suhtautuminen pelkoon ja turvallisuuteen on muuttunut pitkin matkaa. Tänään se nähdään enemmän yhteiskunnallisena, ei yksilön ongelmana. Lainsäädäntö, turvallisuusohjeet, suunnitelmat sekä turvallisuuteen ja pelkoon liittyvä kulutus tukevat pelon kulttuuria.”

Turvallisuuden lisääntyminen luo pelkoa

Pelkoon liittyvä kulutus tarkoittaa esimerkiksi kodinturvajärjestelmiä, itkuhälyttimiä, monia kehon suojaksi rakennettuja laitteita maalle, merelle ja ilmaan. Niiden käyttö ja lisääntyminen luo yhden suurista pelon paradokseista.

”Hyvää tarkoittavat päätökset tai turvallisuuteen liittyvät ratkaisut eivät olekaan aina turvallisuutta edistäviä. Pelon arkkitehtuuri luo ihmiselle ympäristön jota valvotaan ja josta riskit ja uhkat on  karsittu minimiin. Tämä voi lisätä turvattomuuden kokemusta, ei suinkaan vähennä sitä.”

Välinpitämättömyys on Koskelan mukaan pelon kulttuurin surullisimpia tuloksia. Ihminen ei uskalla auttaa maassa makaavaa pelätessään, että tulee itse pahoinpidellyksi, ryöstetyksi, raiskatuksi. Liftari ei pääse kyytiin kaatosateesta. Auto lasahtaa metsätaipaleelle, kukaan ei pysähdy auttamaan pelätessään mahdollisten ryöstäjien mahdollista taktiikkaa.

Meillä ei ole vielä aitaamisen kulttuuria

Koskelan mielestä pitää käydä perusteellista keskustelua turvallisuus-ja pelko-akselilla, ettei Suomeen pesiydy urbaanin pelon kulttuurin ikävimpiä esimerkkejä.

”Hollywoodissa Disney-yhtiöiden omistama asuma-alue on hyvin suosittu. Se on aidattu, kulkijoita valvotaan, vieraat pitää ilmoittaa erikseen, yhteisöllä on äärimmäisen tiukat säännöt. Turvattomuuden tunne ajoi ihmiset kaupungista omaan yhteisöönsä, jossa valvonnan ja aitaamisen kulttuuri sanelee elämää.”

Haluammeko me todella tällaista kehitystä?



Suomalaisilla voisi olla perintönä historiastaan tietty taju siitä, kuinka överiksi valvontajärjestelmät voivat mennä.

”Minua hämmästyttää, että suomalaisilla on rajaton luottamus teknologiaan ja siihen, että viranomaiset toimivat kaikissa tilanteissa oikein. Neuvostoliiton tai DDR:n esimerkeistä ei opittu, mitä kaikkea voi demokratialle tai kansalaisille tapahtua, kun valvontakoneisto on huippuunsa viritetty.”

Pelon sivuvaikutuksista pitää puhua, ihmisiä täytyy rohkaista tekemään yhdessä turvallista kaupunkitilaa. Pelko ei poistu laitteilla tai viranomaisvalvonnalla. Asiallinen keskustelu, hyvät kokemukset, oikeanlainen yhteisöllisyys auttavat teknisiä vempeleitä enemmän, tuumaa Hille Koskela.

Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Heikki Jaakkola ja Futureimagebank.com