Martti Häikiö: Totuuteen ei voi pyrkiä toinen silmä kiinni

23.09.2010

Professori Martti Häikiö on pitkän linjan historioitsija ja elämäkerturi. Hänen kynänsä jäljiltä on syntynyt aiheiltaan toisiinsa verrattuna hyvin erilaisia teoksia. Alkon ja Nokian historiat kertovat hyvin erilaisista yrityksistä, jotka ovat kuitenkin molemmat omalla tavallaan olennainen osa suomalaisuutta. Kokoomusbiografiat kokoomuksen nettisivuille luovat kirjallisia kasvoja maamme kokoomusvaikuttajista. Neljätoista vuotta Suomen Kansallisbiografian toimituskunnassa tasavallan ajan päätoimittajana tarjoavat perspektiiviä suuriin suomalaisiin. Tänä vuonna julkaistu V.A. Koskenniemen kaksiosainen elämäkerta on Häikiön tuorein teos.

Martti Häikiö, mitä elämäkerrassa saa sanoa?

”Kysymys on pikemminkin siitä, että mitään olennaista ei saa jättää pois. Jos elämäkerrasta puuttuu tärkeitä asioita, koko kirjoitus menettää uskottavuutensa. Myös vaikeat asiat on kerrottava, mutta hienotunteisesti. Aitoa, totuuteen pyrkivää historiantutkimusta ei voi tehdä toinen silmä kiinni.”

Millaisiin hankaliin tilanteisiin olet urasi aikana joutunut tässä asiassa?

”Yksi kirjoittamani teos on jätetty julkaisematta, vaikka se oli niin valmis, että se oli jo taitettu painoa varten. Yhtiön hallitus kertoi, että ”aika ei ole kypsä” sen julkaisemiseen. Tilaajalla on täysi oikeus olla julkaisematta tilaamaansa teosta, ja tekijällä on täysi tekijänoikeus omaan tekstiinsä eli sitä ei yksipuolisesti voi lähteä muuttelemaan. Niinpä se jäi odottamaan kypsempää aikaa. Yleensä olen selvinnyt kiperistä tilanteista keskustelemalla. Kun näyttää alkuperäislähteet ja näin voi todistaa, että päättely perustuu tosiasioihin, välttyy useimmiten vaikeuksilta.”

Uusin työ valmistui V.A. Koskenniemestä. Miten arvioisit sen pohjalta syntynyttä keskustelua?

”Koetin ottaa kuvaukseen mukaan myös kaiken sen kritiikin, jota hän sai osakseen elinaikanaan ja sen jälkeen. Tämän seurauksena monet ovat arvostelleet työni pohjalta Koskenniemen luonnetta,  sen sijaan, että olisivat arvioineet teosta historian tutkimuksena, sen lähteitä ja niiden käyttöä. Koskenniemen kohdallakin hänen kirjallinen tuotantonsa on se päätyö, jota arvioidaan. Sivuseikka on sitten se, oliko hän ”mukava luonne” vai ei. Mielestäni hän oli hieno, mutta helposti kiivastuva luonne.”

Julkista vai ei-julkista tietoa? Missä menee raja?

”Tähän mennessä olen tietoisesti sensuroinut kirjoistani vain yhden esille tulleen asian. Se oli Alkon historiassa Jaloviinan resepti. Katsoin, että resepti on liikesalaisuus.”

Pitääkö elämäkerrassa mennä nykymuodin mukaan ja repostella ihmisen yksityiselämää mahdollisimman yleisöä kosiskelevalla tavalla? Marginaalista voidaan nostaa päänäyttämölle asioita, joilla ei ole mitään tekemistä henkilön uran tai aikaansaannosten kannalta. Esimerkkinä voitaisiin ottaa vaikka Mannerheimin väitetty homoseksuaalisuus.

”Yksityiskohtia ei pidä paisutella. Elleivät ne sitten ole jostakin syystä olennaisia kuvattavan elämänkohtalon selittämiselle ja ymmärtämiselle. Elämän koko kirjon pitää kuitenkin kuvastua tutkimuksessa. Tyylilaji pitää valita foorumin mukaan. Ja ymmärtääkseni väitteellä Mannerheimin homoseksuaalisuudesta ei ole minkäänlaista dokumentoitua pohjaa. Voi siksi kysyä, onko se silloin panettelua, yleisön kosiskelua vai sensaationhakuisuutta.”



Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Martti Häikiö ja WSOY