Elämäkerrat, uudet trendit ja julkisuus

10.09.2010

Elämäkerta - syvällinen tutkimus toisesta ihmisestä ja hänen elämäntyöstään kansallistunteen innoittamana. Vai nopeasti kustantajalle polkaistu kirja, jonka tarkoitus on kerätä löysät pois kirjamarkkinoilta? Molempia tyyppejä löytyy tänä päivänä kirjakauppojen hyllyiltä. Runsaassa sadassa vuodessa elämäkertakirjallisuuden kirjo on monipuolistunut. Tutkija Maarit Leskelä-Kärki tarkastelee kirjoja ja kirjoittaa työkseen muiden elämästä.

Varsinaisia elämäkertoja alettiin Suomessa kirjoittaa 1800-luvun puolen välin jälkeen. Suuntaus oli suorassa suhteessa kansalliseen heräämiseen -  haluttiin suuria kertomuksia suurista miehistä. Naisten vuoro tuli vuosisadan lopulla. Viime vuosikymmenet ovat tuoneet kertomuksiin uusia käänteitä. Tavallisten ihmisten elämäkerrat ja elämäkertakirjoittamisen kurssit ovat lisänneet suosiotaan. Valtiomiesten yksityiselämä tai seksuaalisuus voi nousta kirjojen ytimeen ja sen myötä lööppijulkisuuteen. Leskelä-Kärki näkee ilmiössä hyvät ja huonot puolensa.

Myyttien murtaminen terveellistä

”Kansallisten myyttien murtaminen ja ikoneiksi nostettujen suurmiesten uudelleen arviointi kirjallisuudessa voidaan tehdä hyvin tai huonosti. Pekka Herlinin elämä kirjoitettiin mielestäni auki hyvin ja tuoreella tavalla. Se mursi elämäkertakirjoittamisen rajoja ja kertoi kulissien takaa miesvaltaisen yrityskulttuurin epäterveistä piirteistä.”

Leskelä-Kärki korostaa kuitenkin, että myyttien murtaminen ei saa olla itsetarkoitus vaan sen pitää rakentua osaksi suurempaa kuvaa, jonka avulla henkilön elämää ja tekoja voidaan ymmärtää paremmin. Samalla myös aikakauden yhteiskunta ja kulttuuri voi avautua uusista näkökulmista yhden henkilön elämän kautta.

”Toisaalta vallitsevien käsitysten ravisteleminen on terveellistä.  Mannerheim, ruotsinkielinen homoaristokraatti voidaan maalata valkoisen sankarikenraalin oheen julkiseen henkilökuvaan ja näin vähän keskusteluttaa kansakuntaa.”

Elämäkerta rahan palveluksessa

Elämäkerta on kulttuuriteko, historian avaamista, suurten ihmisten jalanjälkien seuraamista pisteestä, jossa jo tiedetään heidän olleen jollakin lailla suuria. Elämäkerta on myös liiketoimintaa.

”Trendinä on, että rockmuusikkojen, urheilijoiden tai poliitikkojen elämästä ilmestyy nopea elämäkerta vaikka henkilö on vielä elossa. Syvälliset, taiten tehdyt elämäkerrat ovat harvinaisempia. ”

Elämäkertojen lööppijulkisuus tuntuu tutkijasta välillä rasittavalta. ”Intiimin elämän yksityiskohdilla herkuttelu on lisääntynyt. Esimerkiksi Meriluoto-elämäkerran uutisoinnissa kiinnitettiin enemmän huomiota kirjailijan rakkaussuhteisiin kuin tuotannon tai naiskirjailijuuden analyysiin.” Paljastukset myyvät.

Onko elämäkertajulkisuuden tapa käsitellä naisia erilainen verrattuna miehiin? ”En sanoisi niin, ei sitä voi luokitella. Ehkä kuitenkin naiskirjailijoiden teoksia on katseltu enemmän naisen omasta elämästä kertovina. Suomalaisen elämäkertakirjallisuuden historiassa katveeseen on jäänyt naisten elämäkertaperinne – yleensä nostetaan esiin lähinnä (mies)poliitikkojen ja valtiomiesten elämäkerrat.”

Tutkijatohtori Maarit Leskelä-Kärki on perehtynyt naisten kirjoittamisen kulttuurihistoriaan. Väitöskirjatyössään hän luotasi Krohnin kolmen sisaruksen elämää ja tuotantoa, uusimmat tutkimukset liittyvät myös naisten kirjoittamiin naiselämäkertoihin. Tutkimuskohteena ovat Helena Westermarck, Tyyni Tuulio ja Helmi Krohn.



Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Maarit Leskelä-Kärki ja SKS