Eksoottisten näyttelyiden historia ja Venäjän tulevaisuus puhuttivat Tiedekahvilassa
06.10.2009
Eksoottisten näyttelyiden historiaa Suomessa
Euroopan ulkopuolisia kulttuureja esiteltiin Suomessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa muun muassa matkailijoiden tuomien esineiden ja maatamme kiertävien sirkus- ja varietee-esitysten avulla.
”Näyttelyitä ei järjestetty yksinomaan imperialismin johtavissa keskuksissa, vaan myös syrjäisemmillä seuduilla kuten pohjoisen Euroopan kaupungeissa ja kylissä, joissa poliittinen ja ideologinen asetelma oli varsin toisenlainen”, tutkijatohtori Leila Koivunen kertoi Tiedekahvilan yleisölle Suomen Akatemian juhlasalissa.
Muun muassa meriupseeri Arvid Adolf Etholén lahjoitti Turun akatemialle runsaasti esineistöä matkoiltaan. Tuo kokoelma tosin valitettavasti paloi Turun palossa vuonna 1827. Nikolai I:n käskystä akatemia siirtyi Helsinkiin vuonna 1827 ja nimeksi tuli Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa. Yliopiston kokoelmiin hankittiin runsaasti esineitä ja niitä saatiin myös lahjoituksina. Kokoelmien suhteen voitiin jo olla valikoiviakin.
”Muuan amiraalin rouva tarjosi alaskalaista kokoelmaansa, mutta sitä ei huolittu mukaan”, Koivunen kertoo.
Historiallis-kansatieteelliset kokoelmat koottiin vuonna 1872 yleisölle avautuneeseen Arppeanumiin, joka palvelee nykyisin Helsingin yliopistomuseona.
Vuonna 1893 historiallis-kansatieteellisen museon kokoelmista yhdessä Suomen Muinaismuistoyhdistyksen, Ylioppilaskuntien kansatieteellisen museon sekä Muinaistieteellisen toimikunnan kokoelmien kanssa muodostettiin Valtion historiallinen museo. Suurelle yleisölle Suomen kansallismuseo avautui uudessa rakennuksessaan vuonna 1916.
Euroopan ulkopuolisia kulttuureja esitellyt, noin 2000 esineen kokoelma ei kuitenkaan mahtunut näyttelytiloihin, vaan sijoitettiin ullakolle, jossa sitä säilytettiin aina vuoteen 1999 saakka. Tuolloin Helsingin Tennispalatsissa avattiin Kulttuurien museo, jossa kaukaa haetut esineet saivat arvoisensa esittelypaikan.
Lohikäärmeet ja taikarummut maakuntakierroksella
Suomen Lähetysseura vei vuosina 1911–1912 suurimpiin maakuntakaupunkeihimme ulkomaista esineistöä esittelevän näyttelyn. Kyseessä oli Koivusen mukaan poikkeuksellinen hanke, sillä koskaan aiemmin ei ollut eksoottiseksi miellettyä esineistöä maakuntien ihmisille laajemmin esitelty. Yleisö sai ihastella afrikkalaista ja kiinalaista esineistöä.
”Näyttelykiertue oli varmasti monille silmiä avaava, etenkin kun tuolloin ei Euroopan ulkopuolisista kulttuureista juuri mitään tiedetty.” Erland Sihvonen ja August Pettinen jopa pukeutuivat eksoottisiin asuihin näyttelyvieraita opastaessaan. Suomen Lähetysseuran museossa Kumbukumbussa voi tutustua monipuolisiin etnografisiin kokoelmiin.
Tutkijatohtori Leila Koivunen esittelee Suomen Lähetysseuran eksoottisen näyttelyn reittiä.
Venäjä: nouseva suurvalta vai hajonnut imperiumi
Venäjä kiinnostaa suomalaisia yhä kaksisataa vuotta naapurimaalta saadun hallinnon perustamisen jälkeenkin.
Venäjän nykytilanteesta ja sen poliittisista näkymistä alusti avointen ovien Tiedekahvilassa Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja FT Markku Kangaspuro.
Alustuksessa esittämäänsä kysymykseen Venäjän noususta tai hajoamisesta Kangaspuro vastasi moniselitteisesti: kyllä.
”Neuvostoliiton aikana Venäjä palautui lähelle keisarillisen imperiumin suuruuden aikoja. Pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä kuitenkin kutistui kansantuotteella mitattuna Hollannin kokoluokkaan”, kuvaa Kangaspuro.
Putinin aikana Venäjä on palautunut eurooppalaiseksi suurvallaksi ja sen asema kansainvälisenä mahtivaltiona sai tunnustusta viimeistään, kun teollisuusmaiden G7 yhteisö laajeni Venäjän mukaantulon myötä G8-yhteisöksi.
Pienenevä kansantalous ja liberaali imperiumi
Venäjän valtaisat energia- ja raaka-ainevarat liittävät Venäjän Eurooppaan luontevasti – ainakin niin kauan kuin fossiilisia energialähteitä tarvitaan.
”Nykyisin Venäjä toteuttaa brittiläismallista liberaalia imperialismia, jossa politiikan tavoite on molempien osapuolten taloudellisten intressien poliittinen ja sotilaallinen tukeminen. Toki Venäjän ulkopoliittiseen doktriiniin kuuluu strategisten etujen turvaaminen”, sanoo Kangaspuro.
Hänen mukaansa liberaali imperialismi voi parhaimmillaan johtaa voimapolitiikasta luopumiseen, kun taloudellinen intressi Venäjällä ja sen lähialueilla luo molempia hyödyttävää koheesiota. Venäjä on kuitenkin yhä alueellinen suurvalta ja sotilaallinen uhka lähialueille. Merkkejä strategian toiminnasta kuitenkin nähtiin Georgian sodan yhteydessä, kun energiahuollon infrastruktuuriin ei tehty iskuja. Venäjä ei myöskään katkaissut lännen Afganistan-operaation huoltoyhteyksiä.
”Demokratian puutteista huolimatta Venäjä on myös lännelle mieluisin kumppani energia-alalla, sillä muut saman kokoluokan energiamahdit mm. Irak ja Saudi-Arabia ovat vielä epävakaammassa tilassa demokratiansa suhteen”, muistuttaa Kangaspuro.
Nykyään Venäjällä ei ole montaa ystävää kansainvälisessä yhteisössä, mutta ei montaa vihamiestäkään.
Kotimaan talouden näkökulmasta Venäjän näkymät ovat laman jälkeen varsin heikot. Laman vuoksi yhä pienenevä kulutuskykyinen ostovoima on tällä hetkellä noin 20 prosenttia väestöstä. Vladimir Putinin hallitus on kuitenkin Kangaspuron mukaan keskiluokan hallitus. Putinin hallinnon tavoitteena on keskiluokan elvytys ja tavoitteena tämän ryhmän kasvattaminen 70 prosenttiin väestöstä.
”Lopulliset laman jäljet ovat vielä näkemättä. Edellinen lama 1990-luvun lopulla oli vielä kapitalismin opettelun aikaa, mutta nyt on toiveita odottaa vakaampaa toipumiskehitystä”, sanoo Kangaspuro.
Lue lisää:
Teksti: Risto Alatarvas ja Vesa Varpula
Kuvat Marjo Aaltomaa ja Pixmac
