Joensuussa puhuttivat tietokoneiden monet mahdollisuudet ja haasteet
21.04.2009
Suomen Akatemia ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta järjestivät Joensuussa SciFest –tapahtumassa keskustelutilaisuuden, jossa pureuduttiin virtuaalimaailman syövereihin. Keskustelijoina olivat kehitysneuropsykologian professori Heikki Lyytinen Oppiminen ja motivaatio –huippuyksiköstä, Petja Vuojärvi Joensuun nuorisovaltuustosta sekä projektipäällikkö Riitta Kangas Tieto hanskaan -hankkeesta. Tilaisuuden puheenjohtajana ja –johdattelijana toimi Jyväskylän yliopiston viestintäpäällikkö, tutkija Anu Mustonen.
Tilaisuuden keskusteluaiheet koskivat netin erilaisia käyttötapoja eri ikäpolvien välillä. Netin käytöstä nuoren näkökulmasta kertoi Petja Vuojärvi.
"Facebook on ehdottomasti ykkönen netissä. Siellä minulla on tällä hetkellä 499 ystävää. Tapailen facebookissa kavereita, mutta tapaan heitä ihan kasvotustenkin."
Petja käyttää nettiä päivittäin yli tunnin. Hän lukee uutiset ja lehdet netissä. Lahjakkaan vapaalaskijan lempisivuistoihin kuuluvat myös kansainväliset vapaalaskusivustot www.newscoolers.com.
"En usko, että netti vaikuttaisi esimerkiksi motivoivasti vaikkapa englannin oppimiseen. Oppiminen tapahtuu vahingossa", nuorukainen toteaa.
"Minulla on myös oma blogi ja olen innostunut siitä. Sillä saa yllättävän paljon näkyvyyttä. Blogissa kirjoitetaan puhekielellä ja se sopii minulle, koska en ole niissä asioissa haka."
Petja Vuojärvi kokee, että sähköposti on hyvä lobbauskeino netissä. Se on hänen mielestään tarpeeksi henkilökohtainen. Adressivaikuttamiseen hän ei niinkään usko.
Petja Vuojärvi on mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa Joensuun nuorisovaltuustossa. Netin kautta hän on yhteydessä varsinaisiin kaupunginvaltuutettuihin ja pyrkii saamaan nuorten asioita eteenpäin.
"Voimme esimerkiksi laittaa kaikille nuorisovaltuutetuille tekstin sähköpostitse luettavaksi ja kommentoitavaksi. Jos siihen ei tule muutoksia, se on yhtä pätevä kuin kaupunginvaltuutetun aloite", kertoo Petja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja internetistä sen välineenä.
Tietokone auttaa lukihäiriöisiä
Kehitysneuropsykologian professori Heikki Lyytinen on työssään hyödyntänyt tietokoneita kehittämällä lukihäiriöisille pelin oppimista varten.
"Olemme mallintaneet matemaattisesti miten haastavuuden ja positiivisten kokemusten on oltava balanssissa tietyissä ikäryhmissä, jotta saadaan paras mahdollinen tulos", Lyytinen kertoo.
Lukemaan oppimisessa on kyse jo opitun puhekielen kytkemisestä kirjoitettuun kieleen. Lyytisen kehittämässä tietokonepelissä lapsi kuulee kuulokkeisiin äänteitä ja hänen on valittava pelissä äänteeseen kuuluva kirjain. Pelin avulla äänen ja kirjaimen yhdistäminen ehdollistuu nopeasti. Yksittäisten kirjainten jälkeen pelissä tulee tavuja ja niiden jälkeen kokonaisia sanoja.
"Lukutaidon saavuttaminen on lasten yleisin oppimisen haaste. Varhainen tunnistus ja ennaltaehkäisy on tässä tärkeää. Tietokone täydentää opettamisen perinteisiä keinoja, mutta se ei saa korvata opettajaa. Lapset, joilla on erityistä haastetta lukemisen oppimisessa, hyötyvät tästä erityisesti", muistuttaa Lyytinen.
Tutkimustyötään varten Heikki Lyytinen joutuu ja saa etsiä paljon alan kirjallisuutta ja tutkimuksia. Tässä asiassa hän näkee lisäyhteyden illan aiheeseen, virtuaalimaailmaan.
"Kymmenessä sekunnissa löydät minkä tahansa tieteellisen artikkelin nettikirjastoista. Se on fantastisesti nopeuttanut tiedon keräämistä", tietää Lyytinen omakohtaisten kokemusten pohjalta.
Superkirtsi toimii mediakasvattajana
Tieto hanskaan –hankkeen projektipäällikkö Riitta Kangas oli keskustelussa mukana alueellisen mediakasvattajan roolissa. Hän työssään Pohjois-Karjalan seutukirjastossa madaltaa sukupolvien välistä digitaalista kuilua.
Anu Mustonen (kuvassa vas.) ja Riitta Kangas pohtimassa virtuaalimaailman sisältöjä.
"Täydennyskoulutan kirjaston henkilökuntaa ja opettajia sekä aikuisopiskelijoita. Olen myös Suomen kirjastoseuran kouluttama superkirtsi eli alueellinen mediakasvattaja.
"Mediakasvatus tunnustetaan tärkeäksi, mutta virallisessa kentässä sillä ei oikein ole paikkaa. Kirjastoseuralle ja kirjastoille täytyy nostaa hattua, sillä ne ovat yksi aktiivisimpia tahoja, jotka ovat ottaneet asiassa vastuuta", kiittelee tilaisuutta johtanut Anu Mustonen.
Onko kuilu olemassa?
Internet koskettaa eri ikäryhmiä eri tavoin. Nuorille se on arkipäivää, he eivät edes muista aikaa ilman nettiä. Osa väestöstä taas ei ole koskaan edes kokeillut tietokonetta saati nettiä. Onko eri ikäryhmien välillä digikuilu? Ja onko se syvä?
"Netti on luonut kiinteyttä ja integraatiota samanikäisten keskuudessa. Ikärajat toimivat tehokkaasti, koska ihmiset tekevät sitä mitä ovat tottuneet tekemään. Meitä vanhempia on vaikeampi saada samalla tavalla menemään nettiin kuin nuoria, koska olemme eläneet erilaisen elämän", pohdiskelee professori Heikki Lyytinen asiaa.
Nuorempaa ikäpolvea edustava Petja Vuojärvi puolestaan ei haluaisi korostaa kuilua vaan kannustaa vanhempia käyttämään nettiä hyödykseen esimerkiksi yhteydenpitoon.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Jussi Nuorteva oli mukana tilaisuudessa. Hän ei usko, että sukupolvien välinen digikuilu johtuu teknisestä osaamattomuudesta.
"Itse en esimerkiksi ole mennyt facebookiin. Se on tietoinen valinta. Kyse ei ole osaamattomuudesta", Nuorteva kommentoi.
Lue lisää:
Teksti ja kuvat: Annika Sutinen ja Futureimagebank
