Unelmia vai toimistohommia?

30.08.2010

”Unelmien Suomi on tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja suvaitsevainen.” Näin kiteyttivät Tiede on taidetta -keskustelijat professori Liisa Keltikangas-Järvinen, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, tutkija, FT Sirpa Lappalainen ja rehtori Riitta Rekiranta, kun Vanhalla ylioppilastalolla puhuttiin elokuisena iltana koulutuksesta.

Unelmat ja arki eivät ole keskustelijoiden mielestä mitenkään toisiaan poissulkevia. Koulutus antaa eväitä unelmiin, joita voi toteuttaa vaikkapa toimistossa. Lappalainen totesi, että kaikille nuorille unelmointi ei tosin ole mahdollista. Akateemisten ja keskiluokkaisten perheiden lapsilla on paremmat mahdollisuudet kuin köyhemmillä. Liisa Keltikangas-Järvinen oli samaa mieltä. ”Menestys kasaantuu tietyille ryhmille, kehitys on menossa jyrkempään suuntaan”.



Kuvassa vasemmalta keskustelun vetäjä, toimittaja J P Pulkkinen, Liisa keltikangas-Järvinen, Olli Luukkainen, Sirpa Lappalainen ja Riitta Rekiranta

Menestyksen eväitä ei tiedetä tarkasti

Olli Luukkaisen mukaan oppimisen prosessit ovat yksilölliset, sillä asiat tarttuvat eri tavoin eri ihmisiin. Tärkeintä on yksilön hyvä. Rekiranta jatkoi, että kasvaville lapsille ja nuorille ei pitäisi asettaa liikaa paineita. Monilla vanhemmilla tuntuu olevan huimia odotuksia lapsilleen. Keltikangas-Järvinen puolestaan mainitsi, ettei menestyksen syntytekijöitä tunneta tarkasti, syrjäytymisen syistä tiedetään kyllä paremmin.

Yhteiskunnassamme korostetaan nykyisin yksilöllisyyttä. Monet vanhemmat ovat valmiita maksamaan lastensa menestyksestä ja kuljettamaan heitä pitkiäkin matkoja esimerkiksi taide- tai urheilupainotteisiin oppilaitoksiin.

Keskustelijat kantoivat huolta lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Vanhempien välinen hyvä suhde on yksi tärkeä tekijä, joka voi ehkäistä syrjäytymistä. Perhetausta ja taloudellinen tilanne vaikuttavat lasten ja nuorten syrjäytymiskehitykseen. Hyvin toimeentulevien perheiden lapset syrjäytyvät harvemmin kuin köyhien. Suomen väestö keskittyy kovaa vauhtia suuriin kasvukeskuksiin ja muutamilla kasvupaikkakunnilla kilpailu koulutuspaikoista kovenee, mikä taas lisää ulosjäämisen riskiä.

Nykyisin on vallalla myös säästämisen meininki. Oppilasryhmien koot kasvavat ja kouluista muodostuu isoja laitoksia. Opetushenkilökunnan määrä ei kuitenkaan kasva samassa suhteessa. Keltikangas-Järvinen totesi, että menestys varmasti laskee kun ryhmäkoot kasvavat. Ulos tipahtajia tulee lisää kun säästetään. ”Tulevaisuudessa maksetaan sitten laskua tästä huolestuttavasta kehityksestä”.

Jopa lapsilla esiintyy burn outia

Tehokkuusvaatimusten myötä syntyvä menestymisen paine voi johtaa henkiseen loppuun palamiseen. Burn out on yksi syy esimerkiksi opiskelijoiden välivuosille. Stressiä syntyy, jos ympäröivien vaatimusten ja koetun todellisuuden välillä on iso ristiriita. Lapsuuden stressi voi juontaa jopa aikuisuuteen saakka. Keltikangas-Järvisen mukaan odottavan äidin stressitaso vaikuttaa kehittyvään sikiöön.   Luukkainen korosti, että ihminen ei ole kulutushyödyke, jonka voi käyttää loppuun saakka. Erityisesti lapsille ja nuorille pitäisi antaa aikaa kehittyä ja löytää oma paikkansa.

Mitä tulevaisuudessa pitäisi opettaa?

Liisa Keltikangas-Järvinen korosti perinteisen pänttäämisen merkitystä. ”Ihminen ei voi muistaa asioita, joita ei ymmärrä. Laaja yleissivistys on rikkaus, jota on vaalittava. Pitää olla riittävästi tietoa, että ymmärtää ja osaa asettaa uuden tiedon kehykseensä.” Olli Luukkainen taas korosti itsensä löytämisen merkitystä. ”Pitää löytää ensin se oma juttunsa ja sitten koettaa tavoitella sitä.”

Luukkaisen mielestä yhteiskunnan on tarjottava koulutusta vain sen verran kuin on tarvetta.  Tulevaisuuden tarpeiden ennakointi on toki vaikeaa.  Hän oli huolissaan siitä, että ns. trendialoille kuten kulttuuri- ja viestintäaloille on nykyisin kovaa tunkua, mutta työpaikkoja ei ole tarjolla kiinnostusta vastaavasti. Keltikangas-Järvinen lisäsi, ettei ihmisten valintoja voida ohjata loputtomiin. Kaikki ihmiset pitäisi kouluttaa kuitenkin mahdollisimman pitkälle, sillä sivistyksen kerääminen on tärkeä kansakunnan menestystekijä. Keskustelijoiden mielestä nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan taitoa olla hyvä ihminen, kykyä hyödyntää omaa potentiaalia, oppimisen iloa ja nautintoa, tunteita ja sydäntä. Pakolla ei mitään kovin hyvää synny.

Katso keskustelun tallenne videokirjastostamme.

Teksti: Risto Alatarvas
Kuvat: Risto Alatarvas ja Pixmac.fi