Ihminen ja Kosmos 2008: Lähellä, kaukana, kaikkialla

Maaliskuussa 2008 Ihminen ja Kosmos kokosi tutkijat ja yleisön ratkomaan ihmisen, ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden suuria kysymyksiä keskustelemalla ja nauttimalla keskustelujen lomassa hyvästä musiikista. Suomen Akatemia on järjestänyt tapahtumaan vuodesta 2000.

Keskustelun avaajina toimivat:

• yliopettaja Robert Arpo, joka on väitellyt internetin keskustelukulttuurista. 
• professori Henry Bacon, jonka erikoisalaa ovat elokuva ja ooppera.
• tekstiilitaiteilija Ariadna Donner, joka tekee suuritöisiä kuvakudoksia perinteisellä tekniikalla.
• kapellimestari, professori Markus Lehtinen, joka on toiminut pitkään mm. Tapiolan Nuorten Sinfonikkojen taiteellisena johtajana.
• akatemiatutkija Maria Lähteenmäki, joka on tutkinut sodan vaikutusta kansalaisryhmiin ja kulttuureihin.
• tutkija Tuomas Martikainen, joka on perehtynyt maahanmuuttajien uskonnolliseen toimintaan ja eri uskontokuntien vuorovaikutukseen.
• tutkijatohtori Janne Saarikivi, joka tutkii muun muassa vähemmistökielten asemaa Venäjällä.
• professori Mari Vaattovaara, joka käsittelee sosiaalista ja alueellista eriytymistä.
• dosentti Jarmo Valkola, jonka aiheena on kultit ja identiteetti.

Kosmos-tapahtumaa isännöi jo perinteiseen tapaan tiedetoimittaja Jari Mäkinen. Musiikista vastasivat klarinetisti Asko Heiskanen, sellisti Tuomas Ylinen ja pianisti Paavali Jumppanen. Konsertit järjestettiin yhdessä Kuhmon Kamarimusiikin Kannatusyhdistys ry:n ja Kuhmon Musiikkiyhdistys ry:n kanssa.

Ihminen ja Kosmos pohti kutistuvaa maailmaa

Tämänvuotinen tapahtuma etsi mm. vastauksia kysymyksiin Lähentyvätkö kulttuurit ja pitäisikö ihmisen sopeutua kutistuvaan maailmaan? Tänä vuonna keskustelut lähetettiin myös ensimmäistä kertaa reaaliajassa netissä ja yleisöllä oli mahdollisuus kommentoida keskustelua verkossa ja tekstiviestein.  

Maahanmuuttajat keskittyvät lähiöihin

Kaupunkitutkija Mari Vaattovaara toi puheenvuorossaan esille kaupunkiseutujen valtakunnallista, sisäistä ja sosiaalista rakennetta. Vaattovaara näytti, että maahanmuuttajien keskivertoa kehnompi sosiaalinen asema näkyy alueellisessa eriytymisessä. Hyvin toimeentulevan suomalaisen keskiluokan muuttaessa kaupunkikeskustoista vauraille kaupungin laidoille maahanmuuttajat keskittyvät lähiöihin.

"Kaupunkien eläköitymässä olevat hyvätuloiset ovat vaarassa dementoitua alkoholin takia", Vaattovaara kertoi. "Tämä on asuinympäristökysymys. Tarvitaan rajatumpia alueita ja omia yhteisöjä."

Kielitieteilijä Janne Saarikivi pohti esityksessään "Lähentyvätkö kielet ja kulttuurit?" sanojen merkityksiä. Saarikivi toi esille, miten eri kielissä sanan merkitykset ovat erilaisia tai sanalle ei löydy suoraa vastinetta toisesta kielestä. Yksi sana, kuten "Kekkoslovakia" tai "pullamössösukupolvi" sisältää meille suomalaisille paljonkin kulttuurisia merkityksiä, mutta ulkomaalaisille sana pitää avata kertomalla esim. historiaa. Assosiaatioita ei ole helppo siirtää kielestä toiseen.

Janne Saarikivi poimi esitykseensä hauskoja suomalaisia merkitysulottuvuuksia kuten Nummisuutarin Esko, Muuten ollaan kuin Ellun kanat, pullamössösukupolvi.

 Uskonto on yksi pysyvimpiä asioita maahanmuuttajilla

Uskontotieteilijä Tuomas Martikainen esitti katsauksen uskontoon ja maahanmuuttoon. Martikaisen mukaan uskonto on yksi pysyvimpiä asioita, joka säilyy maahanmuuttajien sopeutuessa valtakulttuuriin.

"Kieli ja vaatetus saattavat muuttua äkkiä, mutta uskonnon vaihtuminen on harvinaista". Islam on kristillistynyt Suomessa siten, että se on joutunut organisoitumaan valtion tavoin kehittämällä mm. seurakuntarakenteen. Myös imaamia on alettu pitää pappishahmona.

Tuomas Martikaisen mukaan taide ja uskonto luovat järjestystä

Internet on heikentänyt toleranssia huonoon kieleen

Internetin keskustelukulttuurista väitellyt yliopettaja Robert Arpo toi esille sanoman kohdistamisen vaikeuden: lukija ei välttämättä koodaa sanomasta ulos sille tarkoitettuja merkityksiä.

"Jos ajatellaan ihmissuhteita, ei viesti mene perille aina oikein tutullekaan ihmiselle". Toisaalta verkossa on mahdollisuus suoraansanomiselle. Voit liittyä sellaiseen yhteisöön, mihin sinulla on intressejä ja kokea yhteistä identiteettiä.

"Jokainen on oman kulttuurisen kokemuksensa asiantuntija." Yksityiskirjeet ovat lähes hävinneet ja kaikki voivat kirjoittaa nettiin, vaikka eivät osaisi. Internetiin kirjoittaminen puhekielellä on huonontanut kieltä.

Herkkyyden kokeminen ja yksilöllisyys

Professori Markus Lehtinen, joka on toiminut pitkään muun muassa Tapiolan Nuorten Sinfonikkojen taiteellisena johtajana, etsi vastausta herkkyyden kokemisen, etsimisen ja ilmaisemisen kautta. Ihmisen pitää kokea pieniä asioita ja oppia säännöstelemään, mitä ottaa vastaan, tehdä valintoja muuttumisen ja muuttumattomuuden välillä.

Tekstiilitaiteilija Ariadna Donner kierrätti osallistujat eri paikkoihin päiväkirjansa ja kuvasarjojen avulla. Hänen mielestään hyvät asiat tapahtuvat yksilön kautta. Maapallo on yhteinen ja kaikkien olisi otettava vastuu ympäristöstä, puhtaasta vedestä ja elinoloista.

Pitäisikö ihmisen muuttua vai sopeutua kutistuvaan maailmaan?

Loppukeskustelussa nousivat esiin rajanveto siihen, mitä hyväksymme ja mitä emme; taiteen ja uskonnon merkitys järjestykselle sekä tieteen ja taiteen syvyys, joka vapauttaa meidät muutosten ja ympäristön tunnistamiseen.

Suomalaisten valmistautuminen monikulttuurisuuteen yhteiskuntaan on ollut lyhytaikaista ja vielä hyvinkin pinnallista. Pinnallisesti olemme hyväksyneet maahanmuuton, mutta syvemmällä tasolla emme. Näemmekö maahanmuutossa taloudellista hyötyä?

Keskustelussa eurooppalaistuminen nähtiin myös nationalismin nostattajana ja että, positiivisessa mielessä se tuo kulttuurista diversiteettiä. Miten on, kääntyykö virtaus muualta Eurooppaan, kun suunta on aiemmin ollut päinvastainen? Hyväksymmekö, että kulttuureilla on elämänkaari, se syntyy, kukoistaa ja lopuksi kuolee? Miten autamme kehitysmaita pääsemään tietotekniseen kehitykseen mukaan?