Ihminen ja Kosmos 2005: Vallan ulottuvuudet

Vallasta ja sen ulottuvuuksista yritettiin saada otetta vuoden 2005 Ihminen ja Kosmos -tapahtumassa. Eri alojen tutkijat ja taiteilijat sekä kainuulaisyleisö pohtivat maailmankaikkeuden perusasioita nyt kymmenennen kerran.

Viikonlopputapahtuman avasi Akatemian tiedekahvila, jossa tähtitieteen professori Esko Valtaoja oli yleisön tentattavana avaruuden elämästä.

Taloushistorian vs. professori Susanna Fellman käsitteli esityksessään taloudellisen vallan ja vallankäytön muotoja tämän päivän yhteiskunnassamme.
- Taloudellinen valta antaa monesti myös poliittista valtaa, hän totesi.
Vaikka taloudellisen vallankäytön muodot ovat Fellmanin mielestä selvästi muuttuneet parin vuosikymmenen aikana, on retoriikka taloudellisesta vallasta keskusteltaessa hänestä yllättävän samanlaista tänään kuin 1960-luvullakin.
- Kun 1960-luvulla kritisoitiin suomalaisia suuryrityksiä ja niiden toimintaa, on kritiikin kohteena nyt monikansalliset yritykset ja globalisaatio. Näyttää kuitenkin siltä, että globalisaation seurauksena omistus ja poliittinen valta ovat erkaantuneet toisistaan. Samalla talouselämän poliittinen vallankäyttö on muuttanut muotoaan. Kun aikaisemmin yritysten poliittinen vaikutusvalta oli suoraa, käytetään sitä nykyisin entistä enemmän julkisuuden kautta. Näin esimerkiksi, kun halutaan yhteiskunnallista keskustelua verotuksesta tai yritysten pääkonttorien sijaintipaikasta.
- Onko talouselämän poliittinen vallankäyttö sitten vähentynyt? Todennäköisesti ei, mutta muotoaan se on muuttanut, Susanna Fellman totesi.
 
Mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen pohti omassa esityksessään valtaa kansalaisten subjektiuden ja alamaisuuden kautta. Millaisia vallankäytön mekanismeja liittyy myöhäismodernien yhteiskuntien kansalaisuuteen?
- Myöhäismoderneissa yhteiskunnissa keskeinen on sellainen subjektiviteettimuoto, joka näyttää päämäärältä itsessään; joka näyttää toimivan itsensä varassa vailla ulkoa tarkasti annettuja päämääriä tai funktioita. Tämä subjektiviteettimuoto on vapautemme ja luovuutemme aluetta, jossa kuitenkin olemme tiiviimmin sidottuja vallitsevaan yhteiskunnalliseen järjestykseen. Sidoksemme puolestaan syntyy juuri siitä, että emme päällisin puolin näytä lainkaan sidotuilta, Mikko Lehtonen kuvaili.
Lehtosen mukaan osa luottamusta tällaiseen subjektiviteettiin perustuu kahtiajaolle kansalaisuuteen ja kuluttajuuteen.
- Olla kansalainen ja tuottaja merkitsee suunnitelmallisuutta, mielihyvän lykkäämistä, osallisuutta sosiaalisessa järjestyksessä ja toisten kanssa koordinoitua toimintaa. Kuluttajuus sen sijaan sisältää tendenssin nähdä toiminnat ja niiden tarkoitus paitsi "tässä ja nyt" myös nimenomaan oman itsen näkökulmasta.

Alistumalla valtaan

Psykiatri ja kirjailija Claes Anderssonin mielestä kommunikointi ja kieli on taistelua mielistä. Keskinäiseen kommunikointiimme liittyy ovelia vallankäytön muotoja, kuten alistumalla alistamista. Myös uhrin roolin tai marttyyrin aseman valitsemalla voi käyttää valtaa. Valtaa voi muihin ihmisiin käyttää myös sairauden, kuten masennuksen, kautta.
 
Taiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen lähestyi vallan käsitettä taidehistorian ja taiteilijan roolin kautta.
- Ei ole taidelajia, joka ei eläisi vuorovaikutussuhteessa vallan ja sen kaikkinaisten alamuotojen kanssa. Taloudellinen valta, poliittinen valta, kenties taivaallinenkin valta.
- Esimerkiksi muotokuvat. On itsestään selvää, että melkein jokainen suuri vallankäyttäjä, ja pienempikin, on halunnut ikuistuttaa henkilönsä. Taidehistorian voisi melkein perustaa valtionpäämiesten, kuninkaiden, maharadzojen ja keisareiden jättämiin kuviin. Italian renessanssi on loistava esimerkki kuvataiteiden ja vallan kaksoissidoksesta. Mesenaattijärjestelmä vakiintui ja kuvataiteilija saattoi vain toivoa olevansa joko kirkon tai kaupunkiruhtinaiden suosiossa, Väisänen kuvaili.
Väisäsen mielestä taitelijalle kuitenkin jonkun suojeluksessa oleminen on ongelmallinen tilanne.
- Niin sanottu suojelu on perinteinen vallan valepuku. Taiteilijan on aina ollut oltava jonkun suojeluksessa, eikä taida olla maata, jossa taitelijan suojelua ei olisi harrastettu. Taitelijalle se kuitenkin tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "salto mortale" eli kuolinvoltti trapetsitaiteilijalle.

Yhden vaikuttavimmista esityksistä piti koreografi-tanssitaiteilija Tiina Lindfors, joka perusteli puheenvuoronsa liikekielellä

 Vallankäyttäjät selville
 
Ihminen ja Kosmos -viikonlopun päätteeksi Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen puhui suomalaisesta vallan tutkimuksesta. Hänen mukaansa se ole päässyt vielä kunnolla alkuun, ja 1970-luvun alussa elänyt heikko marxilainen tutkimusperinnekin on jo kuihtunut. Nyt on kuitenkin herännyt henkiin ajatus suomalaista vallankäyttöä koskevasta tutkimusohjelmasta, jolle Suomen Akatemia on antanut lähtölaukauksen.
- Suomalaisen valtatutkimuksen lähtökohtina tulee olla kaksi asiaa: markkinat ja demokratia sekä niiden tila. Vanha valtatutkimus perustui suljetun talouden mallille, mutta nyt avoimet markkinat ovat sekä kansallinen että maailmanlaajuinen tosiasia, Väyrynen pohjustaa.
- Suomalainen valtatutkimus on asetettava siihen yleiseen taustaan, jossa keskeisillä markkinatoimijoilla on yhä enemmän yleistettyä valtaa kuin suljetun talouden oligopoleilla. Mutta millaista valtaa se todellisuudessa on?
Väyrysen mukaan jokainen laajamittainen valtaa koskeva hanke on samalla yhteiskunnallinen hanke. Siitä huolimatta valtatutkimusohjelmalla on oltava vahva tieteellinen perusta.
 
Ihminen ja Kosmos -tapahtumassa valtaa käsittelivät myös Helsingin yliopistosta tutkijakollegiumin johtaja Juha Sihvola, valtiotieteiden tohtori Anna-Maija Castrén ja yleisen kirkkohistorian professori Simo Heininen. Puhe-esityksiä syvensivät UTA-kvartetin sekä Seppo Kimasen, Yoshiko Arain ja Juhani Lagerspetzin musiikkiesitykset.

Keskustelijat

• Claes Andersson, psykiatri, runoilija, pianisti
• Anna-Maija Castrén, VTT, tutkija
• Susanna Fellman, VTT, vs. professori
• Simo Heininen, kirkkohistorian professori, Helsingin yliopisto
• Hannu Huotari, kaupungininsinööri (tiedekahvilan vetäjä)
• Tuulikki Karjalainen, toiminnanjohtaja, Kuhmon Kamarimusiikki (Kosmos-keskustelujen vetäjä)
• Seppo Kimanen, taiteellinen johtaja, Kuhmon Kamarimusiikki
• Mikko Lehtonen, dosentti, Tampereen yliopisto
• Tiina Lindfors, tanssija, koreografi
• Boris Segerståhl, professori, Oulun yliopisto, Thule-Instituutti (Kosmos-keskustelujen vetäjä)
• Juha Sihvola, professori, Helsingin yliopisto
• Esko Valtaoja, tähtitieteen professori, Turun yliopisto
• Hannu Väisänen, kuvataiteilija
• Raimo Väyrynen, pääjohtaja, Suomen Akatemia