Ihminen ja Kosmos: Voittajat ja luuserit

7.4.2010

Ihminen ja Kosmos –tapahtuma järjestettiin 15. kerran Kuhmo-talossa 19.-21.3.2010 teemalla "Voittajat - luuserit". Tapahtuma rakentuu tieteen ja taiteen vuorovaikutukseen, jossa tutkijat ja yleisö ratkovat ihmisen, ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden suuria kysymyksiä keskustelemalla ja nauttimalla keskustelujen lomassa hyvästä musiikista. Suomen Akatemia on järjestänyt tapahtumaa vuodesta 2000 Pro Kuhmo Oy:n kanssa. 

Voittamiseen ja häviämiseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin muun muassa psykologian, liikuntasosiologian, työhyvinvoinnin ja tasa-arvon, sosiaalitieteiden ja kansanterveyden näkökulmista.

Kuhmon alustajina ja keskustelijoina toimivat yhdeksän tieteen ja taiteen huippua: kapellimestari Atso Almila, professori Hannu Itkonen, professori Päivi Korvajärvi, akatemiatutkija Sami Moisio, kuvataiteilija Erkki Pirtola, läänintaiteilija Ulla Schroderus, professori Anja Taanila, tutkijatohtori Marja Tiilikainen ja yliopistonlehtori Markku Verkasalo.

Itsensä brändääminen nykyajan vaatimus

Yhteiskuntatieteiden tohtori Päivi Korvajärvi käsitteli esityksessään nykypäivän työntekijän itsensä brändäystä. ”Tärkeintä ei ole mitä sanot, vaan miten sanot”, Korvajärvi kuvaa tämän päivän rekrytointia. Henkilökohtaisista ominaisuuksista tulee tavaroita. Siihen kuka rekrytoidaan, vaikuttavat yhä enemmän ulkonäölliset seikat, hallittu esiintymistaito ja ulkoinen vaikutelma.

Nykypäivän puhelinmyyntiä tehdään usein asiakkaan omalla murteella, joka vetoaa ostopäätökseen. Naistenlehdet myyvät muutoksia eli kuinka tehdään itsensä kehittämisestä minuuden projekti. Työttömille tarjotaan valmennuskursseja, joissa stailataan, opitaan verkostoitumista ja minuuden tuotteistamista.  Myös lasten kasvatus tähtää työelämän vaatimuksiin.  Kouluissa opiskellaan työelämän valmiuksia: keskustelua ja väittelyä. Korvajärvi kysyy, ovatko ne luusereita, jotka eivät suostu tuotteistamaan itseään ja ne voittajia, jotka voivat suhteuttaa itsensä olemassa oleviin tarpeisiin.

Päivi Korvajärvi tutkii sukupuolten tasa-arvoa, emotionaalista ja esteettistä työtä ja hyvinvointia Suomen Akatemian Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus –tutkimusohjelmassa (WORK 2008-2011).

Hajautetusta hyvinvointivaltiosta metropoliksi

Akatemiatutkija Sami Moisio tarkasteli aluepolitiikan historiallista muotoutumista ja perusteluja sotien jälkeisellä kaudella. 1950-luvulta aina 1980-luvulle saakka hallitsi hajautetun hyvinvointivaltion malli, jossa yhteisöllisyyden vahvistamista korostettiin. Eheytymisen tunnuksia olivat mm. täystyöllisyys, kehitysalueet, alueellinen hajauttaminen, valtion investoinnit, infrastruktuurin rakentaminen. Nyttemmin hajauttamisesta on tullut pikemminkin kirosana, syrjäisyys ymmärretään tehottomuutena. Nykyisin on Moision mukaan havaittavissa tahoja, jotka ajavat metropolivaltion mallia. Mallissa korostuvat liike, pääoma ja kansainvälisyys: talouden kysyntä, keskittäminen, tehostaminen, valtioiden välinen kilpailu, osaaminen ja innovaatiot.

Metropolivaltiossa valtio pyrkii liikeyritykseksi, mutta se ei voi myydä itseään tuottamattomana tai irtisanoa osaamattomia työntekijöitään.

Teatteri ja kulttuuri kehittää henkisiä ja sosiaalisia taitoja

Ulla Scroderus  on Suomussalmella asuva tuottaja-läänintaiteilija sekä teatteri-ilmaisun ohjaaja. Schroderus on Teatteri Retikan kantavia voimia. Teatteriryhmä koostuu työttömistä, eläkeläisistä, vammaisista, maahanmuuttajista ja syrjäytyneistä. Schroderus toi hyvin esille sen kuinka ihmistä arvostetaan sen mukaan mitä hän on ansainnut. Tosi-TV-sarjoissa kilpaillaan lähes kaikesta ja hävinneet nolataan julkisesti ja arvostelusta on tullut yleinen tapa.

Tekeekö Suomi sairaaksi?

Tutkijatohtori Marja Tiilikainen jatkoi perjantaina tiedekahvilassa esittämäänsä aihetta somalialaisten maahanmuuttajien parantumisesta. Somalialaiset tulivat sisällissodan jaloista Suomeen vuonna 1990 juuri laman kynnyksellä. Pääkaupunkiseudulla asuu nykyään reilut 10 000 äidinkielenään puhuvaa somalia. Somalialaisten kotoutuminen ei ole onnistunut kovin hyvin ja he kokevat Suomessa syrjintää.

Somalialaisilla esiintyy sairauksia, joille ei ole löytynyt selitystä. He kokevat, että ”Suomi tekee heidät sairaiksi” ja etsivät hoitoa entisestä kotimaastaan parantajilta.

Lääkärit eivät ole löytäneet sairauksille diagnoosia tai potilas ei luottanut siihen tai länsimaiset lääkkeet eivät ole auttaneet tai parantaneet sairauksia. 

Monet somalialaiset ovat saaneet Afrikassa hoitojen kautta vahvuutta. Heidän uskonnollinen identiteettinsä on vahvistunut Koraanin lukemisesta ja ”kotona olon” tunne on ollut terapeuttinen. Tiilikaisen haastattelemat ihmiset ovat usein kertoneet elimistönsä puhdistuneen Sheikin parantavissa hoidoissa ja saaneensa hoitojen avulla toivonsa takaisin. Somalialaiset luottavat länsimaiden korkean teknologian osaamiseen, mutta kykyä hoitaa henkisiä ongelmia monesti epäillään. ”Aina on tilaa toivolle, jopa ihmeen mahdollisuudelle”.

Teksti ja kuvat: Marjo Aaltomaa