Pitkä osteoporoositutkimus selventänyt taudin riskejä

27.06.2011

Itä-Suomen yliopistossa tehtävä osteoporoosi- eli luukatotutkimus OSTPRE on muuttanut käsityksiä osteoporoosin elinkaaresta. Tutkimuksen mukaan matala luuntiheys nostaa murtumavaraa merkittävästi jo 50-vuotiailla naisilla. Aiempien tutkimusten mukaan yhteys todettiin vain vanhuksilla. Murtumien riskitekijät kannattaa kartoittaa jo vaihdevuosi-ikäisillä naisilla.  

Tutkimusta johtava professori Heikki Kröger kertoo, että matalan luun tiheyden lisäksi murtumariskiä  nostavat myös muun muassa äidin lonkkamurtuma, pienipainoisuus, tupakointi, kortisonitablettien käyttö ja lapsettomuus. Kaikkein tärkein riskitekijä on kuitenkin aikaisempi murtuma.

Parasta ennalta ehkäisyä ovat riittävä kuntoliikunta ja runsaasti kalsiumia sekä D-vitamiinia sisältävä ruokavalio. Noin kolme lasia maitoa päivässä ja pari palaa juustoa riittävät kattamaan kalsiumin ja D-vitamiinin tarpeen. Lisäksi naisten hormonikorvaushoito vähentää murtumia ja luun menetystä merkittävästi.

”Elimistö käyttää tarkasti kalsiumin ja ylimääräinen kalsium poistuu virtsan mukana. Puute syntyy, jos kalsiumia saadaan hyvin vähän, alle 400 mg vuorokaudessa.  Estrogeenihoidolla ja kalsiumin määrällä on selkeä, meidänkin tutkimuksellamme osoitettu yhteys. Jos hormonikorvaushoidon aikana saa niukasti kalsiumia, hormonihoidon teho heikkenee.  Jos kalsium pitää valita purkista vai ruoasta, ehdottomasti ruoasta, sillä liiallinen kalsiumin saanti tableteista saattaa olla riskitekijä sepelvaltimotaudille, varsinkin jos omaa muita sille altistavia riskitekijöitä. Ravinnosta saatu kalsium  on turvallista. Minimi päivätarve on ainakin 800 milligrammaa”, kertoo Kröger.

Tutkimusta jo 1970-luvulta

Professori Heikki Kröger

Osteoporoosin tutkimuksella Kuopiossa on pitkä historia. Kun sitä ei vielä edes pidetty sairautena, kirurgian professori Esko Alhava väitteli ensimmäisenä Kuopion korkeakoulusta ja osteoporoottisista lonkkamurtumista  vuonna 1974. Sairautena sitä alettiin pitää vasta 1990-luvun alussa. Aikaisemmin osteoporoosi nähtiin väistämättömänä ikääntymiseen liittyvänä  ilmiönä.  Nykyiset osteoporoosilääkkeet tulivat markkinoille vasta 1990-luvun puolessa välissä, kun isoissa lääketutkimuksissa oli osoitettu niiden parantavan luuntiheyttä ja estävän murtumia.  Ensimmäinen DXA-luuntiheysmittauslaite saatiin Kuopioon aivan 1980-luvun lopulla.  Jo sitä ennen oli mitattu luuntiheyttä fyysikko Paavo Karjalaisen rakentamalla rannemittarilla. Kuopio on ollut edelläkävijä myös luunäytteiden histomorfometria-tutkimuksissa, Edelleenkin Kuopio on ainoa paikka Suomessa, jossa tutkitaan kliinisiä luunäytteitä histomorfometrisesti.

Tutkimushoitaja Marianna Elo näyttää luuntiheysmittauksen tuloksia tietokoneella.

OSTPRE-tutkimus alkoi jo vuonna 1989 useiden tutkimusalojen yhteistyönä. Kröger kehuukin sitä, kuinka sekä kirurgit, gynekologit, epidemiologit että fyysikot ovat olleet mukana hankkeessa. Hankkeesta on valmistunut runsaasti väitöskirjoja ja lisää on tulossa.

”Tämä on tyypillistä kuopiolaista monitieteistä tutkimusta, sillä siihen osallistuu tutkijoita monelta lääketieteen erikoisalalta ja laitokselta.  Osteoporoosiongelma  koskettaa monia erikoisaloja”, selventää Kröger.

Viimeisimmän väitöksen mukaan kalsium- ja D-vitamiinilisä vähentää toistuvia kaatumisia. LT Matti Kärkkäisen väitöskirjassa tutkittiin 3000 naista, joista  puolet sai ilmaiseksi  tuhat milligrammaa kalsiumia ja 800 IU:ta D-vitamiinia kolmen vuoden ajan. Puolet jatkoi elämäänsä entiseen tapaan.  Hoitoryhmällä koko kehon luuntiheys oli parempi ja he ilmoittivat vähemmän sairaalahoitoon johtaneita kaatumisia ja toistuvia kaatumisia kuin henkilöt, jotka eivät saaneet kalsium- eivätkä D-vitamiinilisää.

”Ajatuksemme on, että D-vitamiini ei vaikuta pelkästään luuhun vaan myös lihakseen ja siten siihen, että ihmiset eivät kaadu niin herkästi. D-vitamiiniannos oli kuitenkin varsin pieni. Nyt suunnitelmissa on yhteistyötutkimus, jossa käyttäisimme isoa, 40 tai 80 mikrogramman D-vitamiiniannosta  ja selvittäisimme sen vaikutusta  luun ja lihaksiston kuntoon sekä murtumiin.  Lisäksi tutkitaan  D-vitamiinin vaikutusta muun muassa sekä syövän että  sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumiseen.”

DXA-luuntiheysmittauslaitteella mitataan luuntiheyttä. Tutkimushoitaja Marianna Elo hoitaa OSTRE-projektin mittauksia.

Tutkimus tärkeää sairauden yleisyyden vuoksi

Osteoporoosi on hyvin yleinen sairaus Suomessa: arviolta 400 000 suomalaisella on osteoporoottinen  luuntiheys.  Osteoporoosin aiheuttamia murtumia on noin 30-40 000 vuodessa. Näistä tyypillisimpiä ovat ranne-, lonkka- ja nikamamurtumat. Näistä vakavimpia ovat lonkkamurtumat, joita on noin 7 500 vuodessa. Lonkkamurtuma on myös hyvin kallis hoitaa. Jos potilas pääsee kotiin ja toipuu siitä hyvin, hoito maksaa noin 14 000 euroa vuodessa, mutta jos hän joutuukin laitoshoitoon, kustannukset ovat jopa 36 000 euroa vuodessa.

”Jos mietitään lääkehoitojen tehoa ja kustannusvaikuttavuutta, niin hoidosta hyötyvät ennen kaikkea iäkkäämmät potilaat. Useissa lääketutkimuksissa, joissa potilaiden keski-ikä on ollut 70-75 vuotta, on lääkehoidolla pystytty estämään nikamamurtumia ja joissakin teho on osoitettu myös lonkkamurtumien estossa”, kertoo Kröger.

Osteoporoosi on varsinkin hoikkien naisten sairaus. Kun menopaussissa estrogeenituotanto munasarjoista vähenee, rasvakudoksen merkitys hormonituotannossa korostuu. Nuorten naisten anoreksia altistaa myös luukadolle.  Genetiikalla on  osuutensa myös osteoporoosissa, mutta sen tutkiminen ei ole sen helpompaa kuin muissakaan monigeenisissä sairauksissa. Se tiedetään jo ennestään, että pienemmät luut ovat mekaanisesti heikompia kuin isommat.

Käden mittausvoima kertoo myös luuntiheydestä.

Osteoporoosi voi kehittyä salakavalasti. Nikamamurtumat voivat syntyä osteoporoottisessa luussa jopa ilman tapaturmaa, kumartuessa tai kauppakassia kantaessa ja ne voivat invalidisoida potilaan loppuiäksi. Nikamamurtuma lyhentää potilaan pituutta.

”Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, sitä suurempi merkitys osteoporoosilla on luunmurtumien synnyssä. Tietenkään ei kannata lähteä seulomaan luuntiheysmittauksin 50-vuotiaita, koska osteoporoosi on heillä harvinainen. Kuitenkin 50-vuotiaalla naisella on jopa 40-prosenttinen riski saada loppuelämänsä aikana jokin osteoporoottinen murtuma. Jos luuntiheys runsaiden riskitekijöiden takia mitataan ja se todetaan alentuneeksi esimerkiksi kymmenellä prosentilla normaalin verrattuna, potilaan riski saada murtuma seuraavan 2-3 vuoden aikana on kasvanut 50 prosentilla normaaliluiseen verrattuna”, laskee Kröger.

Yhdessä viimeisimmistä OSTPRE-tutkimuksen julkaisuista todettiin, että kuntoliikuntaa harrastavilla naisilla lonkan luuntiheys oli parempi, mutta yllättäen heillä oli seurannassa enemmän rannemurtumia. ”Kun liikkuu enemmän, voi altistua enemmän kaatumisille – varsinkin talvikuukausina. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voi suositella vähäistä liikuntaa”, naurahtaa Kröger.

Tutkimus jatkuu etsimällä yhteyksiä muihin kansantauteihin

OSTPRE -tutkimusta jatketaan Suomen Akatemian rahoituksella:

1. Jatketaan tutkimusta siitä, mitä vanhenevan naisväestön luustolle tapahtuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Tutkittava väestö lähenee nyt lonkkamurtumaikää.  
2. Aletaan tutkia sarkopeniaa eli lihaskadon  ja osteoporoosin yhteyttä. OSTPRE-ryhmä lähtee siitä ennakko-oletuksesta, että nämä asiat kulkevat käsi kädessä. Sarkopenian yleisyyttä ei vielä tiedetä, koska sitä on tutkittu varsin vähän.
3. Ryhdytään tutkimaan ateroskleroosin ja dementian yhteyttä osteoporoosiin. Tutkitaan, tapahtuuko näissä sairauksissa kasaantumisia eli saavatko samat ihmiset samat kansansairaudet. Siihen on olemassa viitteitä.
4. Tutkimuksen koko aineisto on linkitetty kansallisiin rekistereihin. Niiden avulla saadaan tietoa vahvistamaan OSTPRE-tutkimuksen kyselyitä, joita on tehty viiden vuoden välein jo 20 vuoden ajan. Lisäksi voidaan tutkia muun muassa sairauksien, lääkehoitojen ja leikkausten yhteyttä osteoporoosiin ja murtumiin.

Koska menopaussia edeltävässä vaiheessa olevia naisia ei ainakaan toistaiseksi ryhdytä tutkimaan luuntiheysseulonnoilla, voi jokainen yli 50-vuotias saada arvion murtumariskistään FRAX^TM -murtumariskilaskurilla, jota on validoitu myös  OSTPRE-tutkimusväestöä käyttäen. Jos riski on lisääntynyt – esimerkiksi yleinen 10-vuotismurtumariski on yli 20 prosenttia – kannattaa  keskustella asiasta oman lääkärin kanssa, neuvoo Kröger.

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Timo Hartikainen