Genetiikasta uusi suunta diabeteksen hoidolle

23.05.2012
”Genetiikan tutkimus on antanut suunnan, minne tyypin 2 diabeteksen hoidossa pitää mennä: se pitää keskittää haiman insuliinin erityskyvyn säilyttämiseen ja parantamiseen. Täsmälääkkeitä ei ole kuitenkaan helppoa kehittää, koska haimassa on lukuisia eri mekanismeja, joilla insuliinineritys häiriintyy.”

Näin toteaa akatemiaprofessori Markku Laakso Sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen tutkimuksen huippuyksiköstä, joka toimii Itä-Suomen yliopistossa. Laakso on tutkinut tyypin 2 diabetesta 1980-luvulta, jolloin sitä ei vielä pidetty hengenvaarallisena sairautena, jota tarvitsisi hoitaa. Hän teki jo silloin väitöskirjansa sairauden aiheuttamista sydän- ja verisuonisairauksista.

”Meidän tutkimuksemme olivat ensimmäisiä, jotka osoittivat, että riski saada nimenomaan sydäninfarkti tai sepelvaltimotauti on miehillä vähintään kaksinertainen ja naisilla kolmi- tai jopa nelinkertainen tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Insuliinin vaikutuksen heikkeneminen eli insuliiniresistenssi ja korkea verensokeri vaikuttavat klassisten riskitekijöiden lisäksi riskiä lisäävästi. Sitä ei vieläkään tiedetä, miksi naisilla on korkeampi riski. HDL- eli hyvä kolesteroli on matala ja triglyseridi eli tavallinen rasva koholla naisilla jo diabeteksen esiasteessa, ja nämä muutokset pahenevat edelleen tyypin 2 diabeteksen puhjettua.”

Geenit, ympäristö ja elintavat yhdessä puhkaiset taudin

Laakson ensimmäinen merkittävä geenitutkimus julkaistiin arvostetussa Nature Genetics -lehdessä vuonna 1998. Silloin oli löydetty ensimmäinen tyypin 2 diabetesta aiheuttava riskigeeni, joka on pystytty varmentamaan kaikissa muissa tutkimuksissa. Nyt kun koko ihmisen genomi on selvitetty, tyypin 2 riskigeenejä on löydetty viitisenkymmentä. Yhden geenin mahdollisuus aiheuttaa diabetes on 10-30 prosentin välillä. Jokaisella ihmisellä on riskigeenejä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

”Tauti syntyy riskigeenien, ympäristön ja elintapojen yhteisvaikutuksena. Niillä, jotka eivät sairastu, on vähän riskigeenejä ja sairastuvilla on niitä yleensä paljon. Jos riskihenkilö elää huonosti ja on ylipainoinen tai ei liiku, insuliinin eritys heikkenee ja tauti puhkeaa. Riskigeenien lisäksi tarvitaan aina siis myös ympäristötekijät ja elintavat laukaisemaan sairaus.”

Laakson mukaan normaalipainoinen sairastuu todella harvoin tyypin 2 diabetekseen. Jos näin käy, tällä henkilöllä pitää olla harvinaisen paljon riskigeenejä. 80 prosenttia sairastuvista on ylipainoisia.

Miksi tyypin 2 diabetes sitten on muuttunut varsinaiseksi epidemiaksi muutamassa kymmenessä vuodessa? Geenien muuttuminenhan vie tuhansia vuosia, joten siitä ei voi olla kyse. Laakson mukaan syynä ovat elintavat.

”Ei ole olemassa maapallolla maata, jossa diabetes ei lisääntyisi, kun ylipaino lisääntyy. Tämä on maailmanlaajuinen epidemia. Jotkut väestöt, kuten intialaiset ovat erityisen herkkiä painonnousulle, mikä johtuu heidän geneettisistä taipumuksistaan. Arizonalaiset Pima-intiaanit ovat ääriesimerkki: heille diabetes tuli vasta 1900-luvulla ja nykyään heistä yli 90 prosenttia on ylipainoisia ja yli puolet sairastaa tyypin 2 diabetesta. Heidän painoindeksinsä saattaa olla jopa yli 40.”

Lääkekehitys painoa vähentävään suuntaan

Suomi on diabetestutkimuksen johtavia maita, vaikka täällä sairastetaan tyypin 2 diabetesta eurooppalaisen keskitason verran. Osa tutkimuksesta on väestötason ehkäisytutkimuksia, mutta Laakso ei ole niissä mukana. Valistus on kuitenkin tärkeätä diabeteksen ehkäisytyössä. Laakson mukaan Suomi on ollut esimerkkimaa näissä. Niissä elämäntapojen muutoksilla on diabetesta saatu ehkäistyä jopa 58 prosenttia. Lääkkeillä ehkäisyprosentti on korkeintaan 30. Silti lääkekehitys on tärkein jatkosovellus Laakson genetiikan tutkimuksista.

”Tutkimuksemme auttaa lääkkeitä kehittävää tutkimusta. Lääkkeitä pitää kehittää insuliinin erityskyvyn parantamiseen tai huononemisen estämiseen. Pääpaino lääkekehityksessä onkin siirtynyt tähän suuntaan. Lääkkeen kehittäminen on kuitenkin kymmenen vuoden prosessi. Yksikään lääke, joka ei vähennä painoa, ei tule menestymään markkinoilla. Lääkkeet, jotka korjaavat insuliinineritystä ja vähentävät painoa, vähentävät sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöitä.”

Laakson mukaan tyypin 2 diabeteksen hoito säilyi vuosikymmeniä lähes muuttumattomana, mutta aivan viime vuosina on kehitetty lupaavia lääkkeitä, joilla on mahdollisuus estää insuliinierityksen vähenemistä, saada aikaan painon laskua ja parantaa sydänsairauksien vaaratekijöiden tasoa. Geenitutkimus  paljastaa tulevaisuudessakin uusia mekanismeja, joiden perusteella tyypin 2 diabetekseen voidaan kehittää entistä tehokkaampia lääkkeitä.

Teksti ja kuva: Leena Vähäkylä
Kuvituskuvat: Pixmac